saimme juuri ikävän viestin bion sairaalaan joutumisesta. selviämismahdollisuudet ovat 50:50.
oletteko olleet samassa tilanteessa?
miten kertoa lapselle 12v?
mennäkö katsomaan sairaalaan?
entä jos kuolema tulee... kuka hoitaa käytännön asiat: hautauksen, perunkirjoitukset? mekö vai viranomaiset? vai muu suku johon ei ole yhteyttä? voiko muu suku ohittaa lapsemme? sairaalassa olevan ainoa lähiomaisen?
oletteko olleet samassa tilanteessa?
miten kertoa lapselle 12v?
mennäkö katsomaan sairaalaan?
entä jos kuolema tulee... kuka hoitaa käytännön asiat: hautauksen, perunkirjoitukset? mekö vai viranomaiset? vai muu suku johon ei ole yhteyttä? voiko muu suku ohittaa lapsemme? sairaalassa olevan ainoa lähiomaisen?
Vastaukset 23
Vanhimmat
sairaalaan. Se on lapsen oikeus, myös biologisen vanhemman.
sairaalaan katsomaan lapsen äitiä, tai siis lapsi menee! Kertokaa lapselle avoimesti asiat, mutta älkää leimatko vielä ketään kuolleeksi!
Jos niin ikävästi kävisi, sukulaiset TIETENKIN hoitavat kaikki käytännön asiat. Sinulla ei niihin ole osaa eikä arpaa.
Jos joku suvusta kykenee hoitamaan lapsen jatkossa, se on myös lapsen oikeus ja etu!
Muista, että sinä olet vain sijari joka hoitaa lasta niin kauan kuin se on tarpeen.
sun pitää kertoa lapselle, niin kuin kertoisit omallesikin toisen vanhemman sairastumisesta. Kerro myös, että sairaalasta sanottiin, tai kuka sulle nyt kertoikaan sen 50:50 tilanteen. Sano, et tilanne on vakava, mutta toivotaan parasta. Kaikki ei ole vielä menetetty. Kysy lapselta haluaako hän mennä sairaalaan katsomaan, miltä hänestä tuntuu. Jos lapsi haluaa sairaalaan, niin sitte menette ja pyydä, et siellä joku ammatti-ihminen, lääkari tai hoitaja selvittää lapselle tilanteen ja et lapsi saa kysyä, mitä mielessä liikkuu. Hän on jo sen verran iso kuitenkin ja henkilökunnan pitäis ainakin tietää miten tuon ikäiselle asiat selitetään. Rehellinen pitää olla aina, lapselta ei saa salata häntä koskevia asioita. Ei kannata tehdä tilanteesta vakavampaa kuin on ja toivoa pitää aina olla, mutta ei saa myös kaunistella, jos kuitenkin kuolema korjaa. Sitten sekin pitää käsitellä lapsen ehdoilla. Puhutte mitä lapsi haluaa puhua. Sij.lapsilla on ihan samanlaiset tunteet kuin omillakin, eli ihan samaa rataa teet, kuin tekisit omiesi kanssa. Ei syyttelyä huonosta elämästä, tyyliin tähän se sit johti, eikä isompaa kauhistelua. Asiat asioina, mutta lapsen tunteet huomioonottaen.
Viranomaiset käsitykseni mukaan ottavat yhteyttä sukulaisiin.
Jos ei kuolemantapauksessa muita lähiomaisia ole kuin 12-vuotias lapsi, niin tuo lapsi tarvitsee uuden holhoojan hoitamaan asioitaan. Ehkä suvusta löytyy joku, johon lapsi luottaa. Jos ei, niin virkaholhooja kai sitten.
Sijaiset eivät ole pesän osakkaita, mutta kyllä kuka vaan voi hautajaiset järjestää myös te sijarit, jos niin sovitaan ja lähiomainen (lapsi) sitä toivoo.
Nyt kun biovanhempi vielä on hengissä, olisi syytä järjestää lapsi sairaalaan ja ehkä hän siinä mahdollisesti saa kuulla neuvoja, kuinka toimia. Hänellä on ikänsä puolesta oikeuksia tulla kuulluksi ja lausua käsityksensä.
Suren lapsesi puolesta. Mikäli tämä tilanne olisi sattunut meille, olisin ehdottomasti halunnut poikani käymään luonani. Enkeleitä teille.
sairastuin rintasyöpään,Minulla on 10 vuotias lapsi.Kerroin itse lapselle,että sairastan syöpää,ja menen leikattavaksi,Lupasin soittaa lapselle heti kun herään nukutuksesta.Kyllä lapsi oli tosi helpottunut,kun soitin,Pelkäsihän hän,että kuolen,Kun tapaamme halimme,ja leikimme samanlailla kun ennenkin,,Sairaudesta läpsi välillä kyselee,Menkää ihmeessä katsomaan biovanhempaa,on varmasti lapselle tärkeä asia,ja lapsi voi soittaa itsekkin sairaalaan,Kaikkea hyvää teille jatkossa
Olin osastolla kaksi viikkoa ja menin ensiavun kautta.
Lapsi oli silloin juuri 12 ja soitin hänelle ja pyysin josko sijarit toisivat lapsen sairaalaan.
Emme olleet väleissä sijareiden kanssa, joten sovimme että he jättävät lapsen ala-aulaan ja tulen vastaan.
He tulivatkin sovittua aiemmin ja neuvokas lapseni oli kysynyt neuvonnasta, missä osasto on ja tuli sinne itse.
Saatoin hänet aulaan sovitun 2,5 tunnin kuluttua ja kun auto tuli pihaan, lapsi vilkutti ja läksi.
Olin itse verhon takana, jottei tarvi nähdä sijareita/heidän minua.
Tästä näette, että 12-vuotias on tositilanteessa neuvokas ja haluaa varmasti teidänkin kohdalla tavata oman äitinsä.
Mielestäni kuoleman mahdollisuudesta ei vielä kannata puhua. Voihan olla että kaikki kääntyy parhain päin!
Mutta Helinä-Keijulle sanoisin, että älä edes ehdota sijareille hautajaisten järjestelyä!! Haloo... Eikö heillä mielestäsi ole riittävästi väärää valtaa jo nyt?
Pitäisikö sen ulottua jopa omaisiin, sukulaisiin??? Nyt en ymmärrä sinua?
Ymmärsin, ettei lähiomaisia ole. Jos lapsi ei tunne ketään sukulaisiaan, ja luottaa sijareihinsa ja toivoo heidän järjestävän hautajaiset, niin minusta lapsen tahtoa pitäisi noudattaa. Alkaako joku täysin tuntematon sukulainen, joka ei ole pitänyt mitään yhteyttä kuolevaan, edes järjestää hautajaisia. Minusta sijarit, jos lapsi haluaa, ovat parempi vaihtoehto kuin viranomaisten järjetämät koruttomat ja karut hautajaiset. Lapsi on 12-vuotias, hän sen voi päättää. Mutta voihan olla, että äiti paranee tai sitten lapsi saa äidiltään toimintaohjeet sairaalassa. Hautajaisissa ei mitään valtaa oikein voi käyttää, korkeintaa kattauksen ja muun ulkoisen suhteen. En ole antamassa sijareille valtaa vaan mahdollisuuden auttaa tarvittaessa, koska sehän heidän rooli piti olla.
Jos äiti ja sijarit ovat vihoissaan, niin kuollutta toki pitää kunnioittaa niin paljon, etteivät vihollissijarit silloin voi hautajaisia järjestää, sehän on selvä.
että kyseessä on äiti. Minusta aloittaja puhui vain biovanhemmasta??
jompi kumpi se on, veikkasin vaan äitiä näin naisena. Juttu menee ihan samalla tavalla, oli se kumpi tahansa. Mihin lie se toinen biovanhempi lapselta sitten joutunut kun toinenkin on nyt menehtymäisillään.
toi 50:50.
Amalia näköjään osaa nähdä, missä kenessä piilee matemaattinen, hiomaton timantti.
Tuo 50/50 opetettiin jo ala-asteella ja älykäs lapsi hoksaa sen.
Nyt oli kyse aikuisista?
aivan.
mut onneksi Hellu, jolle vastasin, ei ole tyhmä eikä huumorintajuton. Hän oivalsi heti mitä tarkoitin. Sinä voit jäädä mietiskelemään miten tää juttu menee. Ehkä huomenna jo hyvällä säkällä hokaat.
toi oli joku ihan baby. Voi itku.
Lapset, menkää leikkimään.
kävimme katsomassa. yhdessä, vanhempi muissa maailmoissa, ei seur. päivänä muistanut että oli käytykään. nyt pystyy jo puhumaan, ehkä selviää... toivotaan.
suku ei ole muuten yhtään tuttu lapselle. minä nyt vanhemman puheista tiedän, että hänellä on täti ja serkku. mutta lapsi ei ole heitä koskaan nähnyt eikä suku ole lapsesta kiinnostunut.
ketä sukulaisia lapsella on elossa?
Onko lapsi ollut teillä kuinka pienestä asti?
Jos lapsen huoltosuunnitelma on aikoinaan lain mukaan tehty niin siinä on jo mahdollisesti huomioitu lapselle läheiset ihmiset
(tämä huoltosuunnitelmaa koskeva laki on ollut voimassa vuodesta 1983 lähtien).
On todella surullista ja surkeaa
jos lapsella ei ole mitään yhteyksiä omiin molemman vanhemman puoleisiin sukulaisiin.
Mutta vieläkään ei ole liian myöhaistä lapselle niitä aikaan saada.
Molemmin puolista (lapsi ja sukulainen) halua ja tahtoahan näiden tälläisten sukulaisuussuhteiden lämmittelyyn ja lämmittämiseen tarvitaan,
mutta monesti aikuisiällä ja vanhemmalla iällä mieli voi esimerkiksi oman pienen sukulaisen tapaamiseen ja yhteydenpitoon lisääntyä
(missä mummot, papat, vaarit, sedät jne?).
isovanhemmat kuolleet molemmin puolin. toinen vanhemmista vankilassa seur. 18 kk. toinen maksakirroosista keltaisena verta oksentaen sairaalassa. niistä tätipuolista ei ole miuuta tietoa kuin mitä vanhempi mummonsa hautajaisissa sanoi: "paskoja".
ei niitä väkisin voi lapsen elämään tunkea. etsiä käsiin ja pakottaa yhteyteen, jos heillä ei omaa kiinnostusta yhteydenpitoon ole. tietävät toki lapsen olemassaolosta, muttei muuten kiinnosta.
lapsi ollut meillä ji 8 vúotta.
Vaitiolovelvollisuus kieltää sinua sijaisvanhempana kirjoittelemasta tälle tai minne muuallekkaan lapsen tai hänen perheensä asioista.Selvittele sos.toimistoon mutta älä täällä.
Vaitiolovelvollisuutta ei kenelläkään ole. Silloinhan kaikki puhuminen olisi kielletty. Kysymys on salassapitovelvollisuudesta, joka kieltää henkilöä puhumasta henkilön tai perheen asioita arkaluontoisia, joita saa virassaan tai toimessaan tietoonsa. Lukekaapa lakipykälä salassapitovelvollisuudesta.
Kalle kun korjasit.
asiaan. Olen itse äiti, jonka lapsi oli huonoilla sijareilla jonkin aikaa ja on aikoja sitten kotiutunut.
Luin tätä ketjua ja ihmettelin, miksi tämä ihminen juoruaa sellaista, mistä ei mielestäni saa puhua?
Hyvä että pysäytit. Toivotaan että hän pysähtyy.