Olen asunut vuokralla koko tämän asuntojen hinnan noususuhdanteen, eli vuodesta 1997 lähtien. Silloin muutin siis vasta pois kotoa ja tottakai vuokralle alkuun. No vuonna 1999 alkoi tuntua siltä, että nyt kannattaisi ostaa kämppä. Mutta hinnat tuntui aika kovilta ja asuin kiltisti vuokralla. Vuonna 2001 tuli eka lapsi ja ajattelin, että nyt ostan pääkaupunkiseudulta oman rivarin. No hinnat oli jo todella karanneet käsistä, joten tein päätöksen että odotan, kunnes hinnat laskee. No vuonna 2005 ei ollut hinnat muuta kuin nousseet ja lapsiakin oli jo kaksi. Alkoi ottaa pannuun vuokralla asuminen ja hinku oli kova omakotitaloon.
Koska pääkaupunkiseutu ei tarjonnut riittävää asumismukavuutta, muutimme vuonna 2005 Pirkanmaalle. Piti ostaa halpa omakotitalo, mutta sielläkin hinnat oli tapissa.
Vuoden 2005 lopussa tein päätöksen, että rakennutan avaimet käteen omakotitalon. Jos hinnat romahtaa, uusien okt:jen hinnat rommaa vähiten ja sain tontin sen verran edullisesti tutuntutulta, että rakennusprojektiin meni 270.000 euroa ja kämpän arvo on 320.000 euroa. Lisäksi on 1700 m2 myytävää maata, joka tulee kaava-alueeksi 3 vuoden sisällä ja siitä saa ainakin 50.000 euroa.
No velkaa on enemmän kuin perustuulipuvulla ja asumismenoihin menee 40% nettotuloista. Korko saa nousta 7%:iin, mutta 8% on liikaa.
Minulla on siis Tuhnun mieli ja asenne, koska asuin kiltisti vuokralla ja nerokkaimmalla mahdollisella tavalla ratkaisin asumisongelman, eli ostin halvalla maata ja rakensin sille talon siten, että maata voi vielä myydä.
Kuitenkin minulla on samat ongelmat talouden suhteen kuin Tuulipuvulla?!?! Kumpi minä nyt siis olen, että voin kavereille kertoa?
Koska pääkaupunkiseutu ei tarjonnut riittävää asumismukavuutta, muutimme vuonna 2005 Pirkanmaalle. Piti ostaa halpa omakotitalo, mutta sielläkin hinnat oli tapissa.
Vuoden 2005 lopussa tein päätöksen, että rakennutan avaimet käteen omakotitalon. Jos hinnat romahtaa, uusien okt:jen hinnat rommaa vähiten ja sain tontin sen verran edullisesti tutuntutulta, että rakennusprojektiin meni 270.000 euroa ja kämpän arvo on 320.000 euroa. Lisäksi on 1700 m2 myytävää maata, joka tulee kaava-alueeksi 3 vuoden sisällä ja siitä saa ainakin 50.000 euroa.
No velkaa on enemmän kuin perustuulipuvulla ja asumismenoihin menee 40% nettotuloista. Korko saa nousta 7%:iin, mutta 8% on liikaa.
Minulla on siis Tuhnun mieli ja asenne, koska asuin kiltisti vuokralla ja nerokkaimmalla mahdollisella tavalla ratkaisin asumisongelman, eli ostin halvalla maata ja rakensin sille talon siten, että maata voi vielä myydä.
Kuitenkin minulla on samat ongelmat talouden suhteen kuin Tuulipuvulla?!?! Kumpi minä nyt siis olen, että voin kavereille kertoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet Tuulipuku isolla T:llä.
Sinulla ei ollut asuntoa, tuhnulla sitä ei ollut.
Sinulla on asunto, tuhnulla ei sitä ole.
Sinulla tulee olemaan asunto, tuhnulle sitä ei tule.
Lisäksi:
Tuulipuku pystyy ottamaan hallitun riskin ja ratkaisemaan tilanteensa jopa "nerokkaimmalla mahdollisella tavalla".
Tuhnu ei siihen pysty, kun "jotakin kuitenkin sattuu"
Koska tuhnuttelit väärään aikaan ja rakensit kuplahinnalla, sinut voidaan auttamatta luokitella tuulipuvuksi.