Mitä mieltä tansilavoista, kevään alkaessa sillä siellä on satamäärin X siä ja salasinkkuja.
Joteekin on tulut hyvin monien kanssa että on rooli on X tai sitten X:n X. Siis ei ole kysymys koosta vaan suhdetoiminasta.
Myös se sinkkuus on sittenkin usein juuri tuota tulevaa tai odottava x sinkkuutta.
No, tuokohan kevät taas uuden X XXX buumin.
Joteekin on tulut hyvin monien kanssa että on rooli on X tai sitten X:n X. Siis ei ole kysymys koosta vaan suhdetoiminasta.
Myös se sinkkuus on sittenkin usein juuri tuota tulevaa tai odottava x sinkkuutta.
No, tuokohan kevät taas uuden X XXX buumin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jokseenkin kaikki aikuiset ihmisethän ovat ainakin jossakin määrin exiä -kuka kenellekin ja kuinkakin monelle.
Ihmiset tapaavat toisiaan kaikenlaisissa paikoissa ja tilanteissa. Exiä on usein samoissa tiloissa joko toisistaan tietoisina tai tietämättään.
Jotkut ovat aivan hyvissä väleissä keskenään, ja taas jotkut eivät ole näkevinäänkään. Joillekin jopa tietoisuus jonkun exän läsnäolosta tekee mahdottomaksi ko. paikkaan tai tilanteeseen menemisen.
Joidenkin nykyiset eivät hyväksy exien kanssa tapahtuvaa kohtaamista millään tavalla tai tasolla, mutta useimmat kai sentään ovat niin tasapainossa, etteivät rupea kaltereita kasvattamaan.
Siis ihan normaalia ihmisten välistä sosiaalista elämää myös tanssipaikoilla.
Joinakin viikkoina (varsinkin kesäisin)esimerkiksi minä tapaan tanssilavoilla exiäni jokseenkin joka ilta. Niitä tervehditään (halataankin), joiden kanssa sellaisissa väleissä ollaan, loppujen kanssa menetellään jollakin muulla tavalla. Kukin menettelee itselleen sopivalla tavalla.
Ei pahempaa pulmaa käsittääkseni.
Tuntuu todellakin että lavoilla ja tanssipiireissä pyörii paljon näitä exän exän exiä ja uusiosinkkuja ja ties mitä pintaliitäjiä pilvin pimein.
Alettuani tanssin harrastuksen olen ihmtellyt että vaikka olen jo laajsti elämän kirjoa nähnyt, -missään muussa ihmisryhmässä ei ole niin paljon aikuisia ihmisiä jotka ovat sinkkuja kuin tanssi-ihmisissä! Vaikka mitkä määrät löytyy eronneita (ties kuinka moneen kertaan), karanneita tai karkaamista suunnittelevia ja vaikka minkälaisia uusiosinkkuja sun muita kummajaisia.
Normaalina ihmisen elämänratana pidetään että nuoruudessa hanitaan puoliso, lapsia ja perhe-elämää. Keski-iässä tähän on jo vakiinnuttu ja vanhuus eletään yhdessä, hankitaan yhdessä omaisuutta ja jälkikasvua, tehdään työtä ja rakennetaan yhteiskuntaa.
Tanssimaailmassa tämä kaikki on pikemminkin harvinaista! Onko niin että tanssimaailmaan kuuluvat ihmiset ovat keskimääräistä kykenemättömämpiä pysyviin ihmissuhteisiin?
"pysyvällä ihmissuhteella" en tarkoita todellakaan mitään 10 vuoden yhdessäoloa jonka jälkeen ero, vaan koko elämän mittaista yhdessäoloa.
Vai onko niin että pysyviin ja vastuullisiin ihmissuhteisiin kykenemättömät ajautuvat keskimääräistä useammin juuri tanssimaailmaan koska siellä tarjoutuu mahdollisuuksia luoda uusia (taas väliaikaisia) ihmissuhteita jotta voisi pian taas erota kun arki koittaa?
Kumpiko on oikeampi vaihtoehto?
mene ja tiedä...
Pitää muistaa (vaikka se täällä näkyy yhtenään joiltakin unohtuvan), että tanssiväestä, johon siis laskettakoon kaikki lavoja seurantaloja ja tanssiravintoloita ko. toimeen edes muutaman kerran vuodessa käyttävät, varsin suuri osa on niitä pariskuntia. Väittäisinpä, että jopa reilusti yli puolet on vanhoja tai keski-ikäisiä aviopareja. Yhdessä nuo enimmäksen pysyvät vuosikymmeniä.
Näkyvämpänä osana sinkkuväki, joka käy useammin ja laajemmala alueella sekä varsinkin niillä suurilla ja suosituilla tanssipaikoilla, saa ainakin satunnaisempien kävijöiden silmissä suuremman roolin kuin, mikä on numeraalisesti faktaa.
Täytyy muistaa myös, kuten usein on jo ennenkin mainittu, erillään joko samalla lavalla tai eri paikoissa ja eri iltoina tanssivia pariskuntia on paljon liikkeellä.
Toki niitä parien tanssimattomiakin puolikkaita on paljon, jolloin tanssiva liikkuu yksinään ja vaikuttaa sinkulta, vaikka ei sitä olekaan.
Liittojen pituuksista en ole tilastoja tanssijoiden osalta erikseen nähnyt. Epäilen kuitenkin, ettei ero muuhun väestöön verrattuna kovin suuri siinäkään ole.
Esimerkki vain omasta elämästäni: Takana kaksi avioliittoa (9 ja 18 vuotta jotka molemmat tanssimattomalta ajalta -kumpikaan ero ei johtunut tanssimisesta). Ei minusta tuossa niin kovin vähän noita vuosia sentään ole.
Sitten vain muuttui elämä toisenlaiseksi, kuten useimmille jollakin tavalla jossakin kohdin taivalta tapahtuu, jos kauan elää.
Sinkku varmaankin lähtee paljon herkemmin tansseihin kuin aviossa oleva, joten en näe kummallisena että sinkkujakin on tanssipiireissä. Oletko miettinyt kuinka paljon sinkkuja käy diskoissa ja yökerhoissa?
"Onko niin että tanssimaailmaan kuuluvat ihmiset ovat keskimääräistä kykenemättömämpiä pysyviin ihmissuhteisiin?"
Voi olla että minä olen kykynemätön pysyvään ihmissuhteeseen mutta omasta mielestäni olen niin vaativa naisten suhteen ;)
En tiedä että kasaantuuko tanssilavoille kaikki ihmissuhdevammaiset mutta olen minä sieltä iskenyt ainakin kaksi sellaista naista, joten jotain perää väitteessä voi olla. Mutta samaa naiset voisivat väittää juottoloissa käyvistä miehistä. Tiedä sitä sitten onko paikoilla eroa siihen nähden.
Mitä tehdään silloin kun puoliso hanitaan?
Taitaa olla toisinpäin. Juuri ne ikuiseen parisuhteeseen juosseet tunkevat tanssipaikoille ja -ravintoloihin sitten kun se oikea on antanut kenkää. Nämä siihen asti "parisuhdeasiantuntijat" käyvät tasan niin kauan tanssimassa kuin uusi löytyy.
aivan mahtava ja todella syväluotaava vanhaintanssianalyysiavaus: pitkiin aikoihin kukaan palstamme kirjoittajista ei ole saanut muutoin toki hyvinkin ajattelevaista vanhaintanssiväkeä todella ajattelemaan vanhaintanssin syvintä olemusta. Vaikka voihan olla, että etenkin eräät meistä välttelevät tarkoituksillansa tälläisiä analyysejään, koska he pelkäävät siinä sivussa paljastelevansa liikoja itsestään eivätkä samoihin syihinsä vedoten soisi kenenkään toisenkaan alkavan moisiin lyyseihin, koska pelkäävät tulevansa siinä sivussa tahtomattansa analysoiduiksi eli käytännöllisesti katsoen pelkäävät, että heidän pahin painajaisensa toteutuisi: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että pahinta, mitä standardinmukainen vanhaintanssijakin kuvitella voi on, että muutkin saisivat jotain kautta tietää, kuinka huono hän hyvinkin pitkälti ihmisenä on.
En ole kauaa lavoilla käynyt mutta olen huomannut selkeästi "aktiivisemman" piirteen miehissä. Olen joutunut melko sähököistenkin ristikuulustelujen kohteeksi joiden tarkoitusperistä ei ole epäselvyyttä ja hieman pettynytkin siihen jos tansseissa käynti olisi automaattisesti merkki miehen metsästyksestä.
Mielestäni samoista harrasteympyröistä(kin) toki mitä suuremmalla todennäköisyydellä kaverin voi löytää mutta se ei voi olla itseisarvo tanssin(kaan) harrastamiselle.
Kyllähän kivojen miesten kanssa on kivaa moikata ja jutella mutta tanssi tanssina ja muut suhinat sitten toisaalla jos niikseen käy.
Epätoivoisia ja muita kummajaisia löytyy joka paikasta joten eipä aloiteta yleistämistä. Tanssilavoilla on keskimääräistä selväpäisempää porukkaa mitä tanssijuottoloissa. ;)
"Mielestäni samoista harrasteympyröistä(kin) toki mitä suuremmalla todennäköisyydellä kaverin voi löytää mutta se ei voi olla itseisarvo tanssin(kaan) harrastamiselle."
Miksei voi?
Olisihan se kauhistuttavaa ;) harrastaa jotain esim. tanssia tai puutöitä vain sen vuoksi, että harrastepiiristä löytäisi kumppanin. Jos se on ainoa motiivi niin ei tunnu aidolta eikä sellainen harrastus voi oikeaa täyttä iloa tuottaa? En voisi ajatella, että kävisin esim. golfaamassa (josta en pidä) siksi, että sieltä löydän todennäkösesti keskimääräistä varakkaamman miehen. :D
Onhan se tähänkin asti onnistunut! 50-luvulla ei varmaan ollut yhtään tansseissa kävijää, joka olisi käynyt tanssimassa pääsääntöisesti tanssimisen vuoksi. Kyllä se ehdottomasti päällimmäinen ja yleisin syy oli kuitenkin sen elämänkumppanin löytyminen!
Nykyään monet harrastavat tanssia vain tanssin vuoksi, mutta eivät edelleenkään läheskään kaikki.
Se, että itse et voisi harrastaa esim. tanssia sen vuoksi, että löytäisit kumppanin, ei tee asiaa mahdottomaksi muille.
No, nyt tietysti joku sanoo, että eihän sitä voi silloin kutsua tanssin harrastamiseksi, jos tanssimisen motiivi on "vain" kumppanin löytäminen. Eihän se meidän "tosissaan" tanssia harrastavien mielestä sitä olekaan, mutta jos se HÄNEN mielestään kuitenkin on tanssin harrastamista, niin silloin se on.
No tässä nyt tuli kärpäsestä härkänen. Mutta halusin vain muistuttaa, että tanssin harrastamiseen on monenlaisia motiiveja ja nämä motiivit ovat kaikki yhtä hyväksyttäviä
(kunhan säädyllisyyden ja hyvien tapojen rajoissa pysytään:)!
noitten toisten herrojen kanssa epäilty, että näihin vanhaintanssipiireihin mitään putsaajaneitsykäisiä olisi pesiytynyt tahi pesiytymässä ja siksipä hämmästyttävänkin useat noista toisistakin herroista ottavat vanhaintansseihinsa lähtiessänsä helkkarin paksut lonpakkonsa melko turvallisin mielin mukiinsa, vaikka toisaalta hyvin tietävätkin, kuinka tavallaan rivo näky sillä tavalla pullottava eli erittäinkin pitkälti hävyttömänkin suuri patti muutoin toki äärettömän kireässä pakarassa on etenkin tiukassa etukenossa sitä upeaa daamia aika monella joustolla mahdollisesti jopa kuviteltu lippa vinossa siinä vanhaintanssiparketilla kävelytettäessä.
Mitä taasen tulee täysin sähköttömiinkin risti- tahi suorakuulusteluihin, uskaltaisin väittää, että liki poikkeuksetta kaikki etenkin helkkarin komeat herrat sellaisita ohimennenkin eli sivulauseissa tahi niitä eroittelevien rivien väleissä havaitessaan vaistomaisesti alkavat tuntea olojansa todellakin ahdistelluiksi. Tällöin nuo herrat kokevat ilmeittensä niissä tilanteissa toki paljoakaan värähtelemättä kaikenlaisia hengenahdistuksia kauhuja, joista sen upean daamin kannalta katsottuna paradoksaalista kyllä yht'aikaa sekä täysin harmittomasta että mahdollisimman harmillisimmasta päästä on sen herran sellaisessa tilanteessa välittömästi ja pääasiallisesti kokema pakokauhu: siinähän käy hyvinkin pitkälti niin, että se helkkarin komea herrahan välittömästi karkaa siltä daamilta hataria tekosyitänsä ladellen sen pakokauhunsa valloissa eli hyvinkin pitkälti ajamana ja etenkin riivaamana sen tuhatta ryydlaukkaa. Tästä johtuu erittäinkin pitkälti myöskin se, todella komeitten herrojen ei ainakaan täysin luotettavien lähteitten mukaisesti tiedetä vielä kertaakaan vanhaintanssiessaankaan mihinkään kuulusteluihin henkilökohtaisesti ryhtyneen.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sille herralle mitään merkitsisi, millainen ihminen se upea daami on, vaan se herra käyttää putkiaivoansa yhden asian kerralliseen ja kertakaikkiseen työstämiseen jo siitäkin syystä, ettei em putkeen ainakaan rinnakkain kahta asiaa kerrallansa mahdu, mikäli jätämme jäät ja lantrinkin tämän tarkastelun ulkopuolelle, toisin kuin sen upean daamin monimutkalliseen aivoon, joka aivo on melko tarkoin siinä tilanteessa työstänyt jo senkin, kuinka se sinänsä toki ainoastansa täysin mahdollinen parisuhdekonkurssipesä jaetaan viimeistään sitten, kun sen aika väistämättä tulee. Se herra puolestaan ajattelee maksimissansa muutaman minuutin aikajänteityksellä siinä tilanteessa vuoronperiin jäitä ja lantrinkeja ja tupakkia ja sitä daamiakin siten, että ehtiihän siihen daamiin myöhemmin illalla kaikessa rauhassa ja kahdenkesken paremmin tutustua ja että nyt pitäisi kiireesti pidellä sitä ennen minimissänsä vähän vanhaintanssi- tahi muuta siihen verrattavissa olevaa hauskaa.
mulla hyvinkin pitkälti vain on, mutta noilla toisilla herroilla on kenties jopa useitten daamien onneksi buukivuukiskootterit, joissa joustoissa kyllä piisaa ja kyyti on siten helkkarin tasaista toisin kuin tämmöisessä mopedissa, joka karkaa kädestä heti ensimmäisessä töyssyssä, mutta toisaalta...