Moi!
Olen 24-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin naista baarissa vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen "vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä / jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo "normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla. Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ”koe-eläin”, ihminen, joka pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Mitä voin tehdä asian kanssa, saako keneltäkään apua? Vai onko kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa tai tappaa itseni?
Olen 24-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin naista baarissa vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen "vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä / jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo "normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla. Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ”koe-eläin”, ihminen, joka pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Mitä voin tehdä asian kanssa, saako keneltäkään apua? Vai onko kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa tai tappaa itseni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
NO älähän nyt itseäsi tapa sentään. keskeneräisen Ihmis elämän hukkaan heittäminen on aina haaskausta. Saatat olla jonikn sortin bi-aseksuaali yhdistelmä. Kysympä sitä, että jos joudut jommankumman: tytön tai miehen kanssa elämään yhteistä elämää, kumpi se olisi, vai olisiko kumpikaan, vai kumpikin. Se määrää seksuaalisuutesi.
Hei epätoivoinen! Et ole yksin:
'''Kannatatko seksuaalista vapautta? Entä vapautta seksuaalisuudesta?
Perusteilla olisi uusi järjestö, Vapaus seksuaalisuudesta ry. Järjestön tarkoitus on tuoda kuuluviin selibaatissa olevien ja aseksuaalisten ihmisten ääni (ks. selibaatti ja aseksuaalisuus Wikipediasta). Kulttuurimme
perustuu virheellisesti freudilaiselle ja biologis-deterministiselle oletukselle, että kaiken takana on seksi. Näin ei ole. Seksi ei ole ihmisen perustarve siinä missä ruoka, juoma, suoja ja niin edespäin. Seksin puute ei vaaranna terveyttä.
Kulttuurimme seksuaalinormi on heteronormiakin vahvempi. Seksuaalivähemmistöistä puhuttaessa ei oteta lainkaan huomioon seksuaalisuuden ulkopuolella olevia tai sinne tahtovia ihmisiä. Edes SETA ei tarjoa minkäänlaista aseksuaalien ja selibaatissa olevien tuki- ja vertaistoimintaa.
SEKSISSÄ EI OLE ITSESSÄÄN MITÄÄN VÄÄRÄÄ, mutta ei myöskään seksuaalittomuudessa, tapahtuipa seksuaalittomuus omasta valinnasta tai halun puutteesta. Vapaus seksuaalisuudesta ry kyseenalaistaisi arkiajattelussa ja jopa monessa tieteessä vallitsevan seksuaalisuusnormin. Siitä voitaisiin käydä kriittistä ja rakentavaa keskustelua järjestön taholta.
Elämä voi olla täydellistä, vaikka siitä puuttuu seksi. Tätä asiaa ei tuoda vallitsevassa kulttuurissamme esiin. Meille syötetään jatkuvasti propagandaa, jonka mukaan seksi on elämämme ja toimintojemme perusta.
Myös lisääntyminen on mahdollista ilman seksiä.
MYÖS SEKSISTÄ KIINNOSTUNUT IHMINEN VOI LIITTYÄ Vapaus seksuaalisuudesta ry:n JÄSENEKSI, mikäli mieltää yhdistyksen ajaman asian kannatettavaksi. Vapaus seksuaalisuudesta ry EI PERÄÄNKUULUTA SEKSIKIELTEISYYTTÄ, vaan pyrkii tuomaan esille seksuaalinormin ulkopuolisen lähestymistavan tasapainoiseen elämään.
Mikäli yhdistyksen jäsenyys ja sen toimintaperiaatteiden muotoilu kiinnostaa, ota yhteyttä [email protected] '''