frans löysi mut ihan hakoteiltä, mäolin etsiny sitä jo puol tuntia ja nyt, kun enää jaksanu etsiä palasin takaisin hissille.
" mokomakin tytön repale." se ärähti mulle ja viittasi mua seuraamaan. mä juoksin häntä koipien välissä sen perässä toimistohuoneeseen ja otin ämpärin, niin kuin näin fransinkin tekevän. sanko olikin jo täytetty vedellä, joten osa koko lattiamatosta kastui, kun varomatomasti heilautin sankoa. frans pyöritti päätään.
joku astui huoneeseen, mutta en jaksanut kääntyä katsomaan, vaan aloin pestä välin pitämättömästi lasia.
huomasin jonkun tulevan taakseni rkastelemaan työtäni ja säihkähdin kuin kuulin tutun äänen takanani: "tuohon jäi likaa." luisevat sormet osoittivat keskelle lasia. nainen joka oli tullut samalla hissillä nadjan kanssa ylös, oli tullut huoneeseen.
"tämä on minun huoneeni ja minä määrään että sinä saat pestä tuon ikkunan uudelleen", se ärähti ja mun ei auttanu muukuin fuveta saippuaoimaan ikkunaa uuudelleen.
"varo ettei saippuaa tule liikaa", kuului ovelta miehen ääni, jossa oli seassa myös naurua. tunsin äänen kuuluvan sille miehelle, bablolle ja suutuin niin paljon, että puristin saippua veden sienestä jo valmiiksi märälle lattiallle.
"sinä kyllä pärjäät täällä yksinkin", frans päätti, ja aikoi nähtävästi kosta nadjalle menetetyn puoli tuntisen.
yksin mä jäin niitä ikkunoita kuuraamaan bablon ja naisen tarkkailevan silmän alla. hetken kuluttua bablo poistui ja tulisitten hetken kuluttua takaisin ilmoittaen että joku tarvitsi naisen apua, niin minä ja bablo jäimme kahden. se ärsytti mua suunnattomasti.
"sori andrean käytös, se on ollu vähän sairas.." bablo aloitti sovittelevasti.
"pyytäisit omaa pakuuttas anteeksi!" mä tiuskasin sille ja käännyin uhoavasti sitä päin.
"no.. anteeks sitten, mä en vaan tajuu mistä hyvästä mut... oikeesti" voi mikä ukko mä ajattelin ja jatkoin ikkunan pesua. samalla toivoin andrean palaavan.
ikkunan heijatuksen ansiosta näin etä bablo seurasi yhä työskentelyäni, välillä se virnisti nähdessään että mä vilkuilin sitä ikkunan kautta. pesin tahallani andrean ikkunar puoli huolimattomasti, mutta bablo ei sanonut mitään jatkoi vain virnistelyään.
fransin palattua olin jo valmis ja odottelin sitä jo ulko puolella. mun hämmästykseks bablo kutsui frabsin nimeltä huoneeseen. hetken kuluttua frans palasi ja ilmoitti mulle että se jäis alakerroksiin ja mä joutisin ylös. mä olin siitä iloinen, sillä näin pääsisin bablosta eroon, tai niin mä luulin.
" mokomakin tytön repale." se ärähti mulle ja viittasi mua seuraamaan. mä juoksin häntä koipien välissä sen perässä toimistohuoneeseen ja otin ämpärin, niin kuin näin fransinkin tekevän. sanko olikin jo täytetty vedellä, joten osa koko lattiamatosta kastui, kun varomatomasti heilautin sankoa. frans pyöritti päätään.
joku astui huoneeseen, mutta en jaksanut kääntyä katsomaan, vaan aloin pestä välin pitämättömästi lasia.
huomasin jonkun tulevan taakseni rkastelemaan työtäni ja säihkähdin kuin kuulin tutun äänen takanani: "tuohon jäi likaa." luisevat sormet osoittivat keskelle lasia. nainen joka oli tullut samalla hissillä nadjan kanssa ylös, oli tullut huoneeseen.
"tämä on minun huoneeni ja minä määrään että sinä saat pestä tuon ikkunan uudelleen", se ärähti ja mun ei auttanu muukuin fuveta saippuaoimaan ikkunaa uuudelleen.
"varo ettei saippuaa tule liikaa", kuului ovelta miehen ääni, jossa oli seassa myös naurua. tunsin äänen kuuluvan sille miehelle, bablolle ja suutuin niin paljon, että puristin saippua veden sienestä jo valmiiksi märälle lattiallle.
"sinä kyllä pärjäät täällä yksinkin", frans päätti, ja aikoi nähtävästi kosta nadjalle menetetyn puoli tuntisen.
yksin mä jäin niitä ikkunoita kuuraamaan bablon ja naisen tarkkailevan silmän alla. hetken kuluttua bablo poistui ja tulisitten hetken kuluttua takaisin ilmoittaen että joku tarvitsi naisen apua, niin minä ja bablo jäimme kahden. se ärsytti mua suunnattomasti.
"sori andrean käytös, se on ollu vähän sairas.." bablo aloitti sovittelevasti.
"pyytäisit omaa pakuuttas anteeksi!" mä tiuskasin sille ja käännyin uhoavasti sitä päin.
"no.. anteeks sitten, mä en vaan tajuu mistä hyvästä mut... oikeesti" voi mikä ukko mä ajattelin ja jatkoin ikkunan pesua. samalla toivoin andrean palaavan.
ikkunan heijatuksen ansiosta näin etä bablo seurasi yhä työskentelyäni, välillä se virnisti nähdessään että mä vilkuilin sitä ikkunan kautta. pesin tahallani andrean ikkunar puoli huolimattomasti, mutta bablo ei sanonut mitään jatkoi vain virnistelyään.
fransin palattua olin jo valmis ja odottelin sitä jo ulko puolella. mun hämmästykseks bablo kutsui frabsin nimeltä huoneeseen. hetken kuluttua frans palasi ja ilmoitti mulle että se jäis alakerroksiin ja mä joutisin ylös. mä olin siitä iloinen, sillä näin pääsisin bablosta eroon, tai niin mä luulin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.