Kohta kaksi vuotta täyttävä länsisiperianlaika on ollut koko meillä oloaikansa, siis parikuisesta, tulta ja tappuraa ja pureskellut minua mustelmille (leikkiä?), mutta tänä aamuna se suuttui todella kun piti mennä aamulenkille vaikka se olisi halunnut jäädä jyrsimään luuta pihaan. Laitoin jalan luun päälle ja oitis tuli tiukkaa murinaa (ennenkuulumatonta) ja hammasta maastokenkään. Aloin vetää koiraa pois luun luota ja aioin ottaa luun käteen, mutta se oli paha virhe: tuli hammasta ja lujaa, vihaisen murinan säestyksellä. Tähän asti se ei ole puhunut mitään vaikka siltä olisi otettu mitä tahansa pois, luut on aina annettu takaisin. Muuten koko ajan sillä on ollut taipumus riitauttaa lenkillä ollessa minun kanssani sellaiset asiat, jotka poikkeavat sen aikomuksista. Kipeitä mustelmia on siis ollut melkein aina, taisi olla pari rauhallisempaa kuukautta tuossa välissä, jolloin sillä oli enkelikausi. Tiedän, että tällä koiraneidolla ei ole tekemistä tarpeeksi, se on päivät yksin, asumme metsän keskellä, eikä isäntänsä (omistaja) ehdi tekemään oikeastaan mitään sen kanssa, vaan aktivointi on minun varassani. Olen huomannut, että laika on seurankipeä ja sosiaalinen koira. Kysymys kuuluu: miten ratkaisen nyt tämän (ehkä johtajuuteenkin liittyvän) ongelman. Kuolema koiralle? Turvavarustus itselle (millainen)? Koirakaveri? Kuonokoppa aina lenkillä? Muuta? Isännältä tuskin liikenee aikaa metsästelyyn saati lenkkeilyyn. Sairaslomalle en voi puretuttaa itseäni kovin usein.
Tottelematon ja pureva koira
Murr murr
182537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että koira pitää itseään sinun yläpuolellasi, eli pomoilee. Siltä täytyisikin heti ottaa turhat luulot pois ja näyttää oma asema perheessä. Kuvauksesi perusteella on varmaankin kovapäinen kaveri, ja saattaa tarvia rajujakin toimenpiteitä jotta oppi menee perille, varsinkin jos on saanut jo 2 vuotta leikkiä johtajaa.
Heti jos koirasi murisee sinulle, nappaa niskavillasta kunnon ote ja maihin, sielä niin kauan kunnes ärinä loppuu. Eikä ikinä "lelliä" koiraa silloin kun se itse haluaa, huomioi vain silloin kun itse haluat.
Sitä niskavilloista kiinni ja maahan -menetelmää olen kokeillut jo pentuna ja pitkin matkaa: koira hiljenee heti ja on liikkumatta maassa, VAAN auta armias kun pääse ylös: kiinni taas ja kiihkeästi, se on ollut loputon suo. Pitäisikö sitä kiinnipitoa jatkaa tosi kauan? Kasvattaja neuvoi nappaaman vitsalla nenään, kun koira käy kiinni. Ja sitten tilanteen lauettua olemaan ystävällinen (palauttamaan koira). Tein niin, tosi pienellä vitsalla (lienee ollut virhe) ja toki risun taittaminen ja näyttäminen saa yhä koiran lopettamaan kiukuttelun. Usein se sitten se menee puremaan omaa oksaa itselleen minua vilkuillen (siis hirtehishuumorintajuinen otus). On se varmasti kovapäinen. Eikä risutemput käy kasvatusongelman ratkaisuksi. Saa se heti huomiota, kun tulen kotiin, onhan se siellä itsekseen ollut 10 - 11 tuntia. Siis virhe virheen perään ilmeisen vaativan kpoiran kanssa.
Teillä ei ilmeisesti ole aikaa eikä kiinnostusta
koiran oikeaan pitoon.
Koira on yksin kotona 10-11 tuntia ja sen jälkeenkään ei saa muuta aktiviteettia kuin liikuntaa.
Ei sellainen ole mitään koiran elämää, vaan koira ansaitsisi paremman kodin.
Kylläpähän selvästikin pomottaa. Itselläni rottweilerilla oli samoja "käytösoireita" yhdessä vaiheessa. Pitää pyrkiä olemaan uskottava auktoriteetti koiran silmissä. Eli aika pitkälle myös omasta psyykkauksesta kiinni... Kun komennat koiraa usko itse olevasi tosissasi ja näytä koiralle olevasi tosissasi, jo oma olemus auttaa. Äläkä missään nimessä tuollaisessa tilanteessa väkisin koiralta luuta revi, siitä tulee varmasti vaan sota. Kiinnitä koiran huomio ennen luun "takavarikoimista" johonkin muuhun, esim. käske tekemään jotain (luokse, maahan tms.) äläkä luovuta, jos koira ei heti tottele! Harjoittelun pitäisi olla myönteistä koirallekin. Perus Tokoa pystyy harjoittelemaan myös kotioloissa! Ja koirakin siitä yleensä nauttii kun saa huomiota opetustilanteessa ja palkkion suorituksestaan. Kun oma koirani esim. riehuu liian rajusti, käsken sen ensin istumaan, ja käsken ja odotan niin kauan että se tottelee ja rauhoittuu. Sitten molemmat odotamme muutaman minuutin. Koiran mielenkiinto pahantekoon unohtuu ja näet koirasta itsestään kun se "rentoutuu". Jos epätoivottu käytös jatkuu tämän jälkeen, toista istuminen ja odottaminen uudelleen niin useasti kuin on tarpeen. Sisuahan se kyllä vaatii...
Pomotusta tuo isottelu taitaa tosiaan olla. Tänä aamuna lenkillelähtö oli liki eilisen toisinto. Luun luokse mentiin, istui se kyllä luun viereen käskystä, mutta siitä ei sitten lähdetty ilman luuta. Luu suussa tämä sankari matkasi kymmenen metriä ja asettui sitten jyrsimään herkkuaan. Ja nyt ei sitten enää ollut korvia millekään käskylle, julmettu murina ja hyökkäys kiinni jalkaani, kun liikahdinkaan lähemmäs. Taas potkin luun sellaiseen paikkaan, että sain koiran remmin puuhun kiinni, jotta pääsin hakemaan vaijerin sisältä voidakseni jättää pedon rauhaan, kunnes isäntänsä ehti hakemaan sen kotiin. Irrallaan koiraa ei voi jättää, se katoaa oitis paikalta, mikään puremmalla katkeava ei sitä myöskään pitele. Ja luoksetulokäskyt ovat olleet tuulen huminaa, kun aina on muualla paljon mielenkiintoisempaa. Ihan vieraassa erämaassa se pitää yhteyttä isäntäväkeen, ei tutummissa ympyröissa. Johtuneeko sen alkukantaisuudesta tai pystykorvarotuisuudesta? Jos se olisi ihmislapsi se olisi ylivilkas röyhkimys, nenällään joka paikassa, pentunakaan se ei juuri malttanut nukkua kuin sekunnin kerrallaan. Ei se vieläkään nuku koko yötä samassa paikassa vaan vaihtaa huonetta monta kertaa, vaikka vahti- tai vartiointiominaisuutta sillä e ole. En tiedä toden totta miten ongelma ratkeaa, kun en käsitä mikä on laukaissut koko prosessin liikkeelle juuri nyt näin pahana. En taida osata pomon paikkaa ottaa, kun koira hyökkää aggressiivisesti kimppuun, vaikka on juuri ollut lempeä ja nöyrä kuin länsituuli.
Teillä taitaa olla yhteenoton paikka edessä..tai vaihtoehtona-älä mene koiran lähelle kun sillä on luu..(meillä oli aikanaan yksi tuollainen)
Kannattaa varmaan ihan systemaattisesti alkaa käskyttämään koiraa jotta palaa ruotuun.
Laita vaikka jääkiekkovarusteet päälle, mutta muista ottaa se luu koiralta pois!!!Perääntymällä vahvistat joka kerta sen johtajuutta! Murise sille takaisin ja "hyökkää " sen kimppuun -selätä se. Katso silmiin vaikka 2 tuntia. Älä käännä katsettasi ennemmin pois.
Toista joka kerta kun edes alkaa vaikuttaa siltä että murisee!
Ja joku yhtä tyhmä menee vielä ja uskoo....
HMMMMM?????
tarvitsette. Alkukantaisilla koirilla on hyvin tarkka käsitys lauman hierarkiasta. Aikoinaan tutulla perheellä oli anatolianpaimenkoira, se oli tiukka narttu ja kaksivuotiaana se puri koko perhettä niin pahasti että he lopettivat sen. MUTTA älä ihmeessä sinä heitä toivoa, voisitko yksinkertaisesti antaa sen kasvattajalle joksikin aikaa? Hän varmasti saisi sen ruotuun, ja sitten kun menisitte hakemaan sitä, pyytäisitte kädestä pitäen häntä neuvomaan mitä on tehnyt, toki olettaen että hän on kunnon kasvattaja ja rotunsa tuntija.
Toinen vielä parempi olisi soittaa Kennelliittoon ja kysyä ongelmakoiraneuvojien numeroita. Heitä pitäisi ainakin suurimmissa kaupungeissa olla, eikä hinnan pitäisi olla este, kun asia on jo noin ikävä. Koirasi on aika alfanartun kuuloinen, ikinä siitä ei varmaan saa sellaista sylilellikkiä, mutta kelpo kaverin varmasti :)
Fyysisissä taisteluissa on se riski että häviät ja lisäät vaan kierroksia ja ylipäätään että jokin menee väärin. Silloin asiat ovat paljon huonommin. Mutta ainakin luu pois heti, että sillä ei ole mitään mitä vahtia. Luita se ei tarvitse mihinkään, ja tuossa tilanteessa ne ovat katastrofi. Mutta onnea hirveästi ja tsemmppiä kun yksin joudut isännän koiraa koulimaan!
En siis tarkoittanut tuolla että ei saisi sylilemmikkiä sitä että koirasta ei saisi paapottavaa ja hellittävää, joka koirasta saa kun arvojärjestys on kunnossa,
mutta se ei tule koskaan olemaan välttämättä sellainen että se spanielimaisesti palvoisi nöyränä teitä, vaan teidän täytyy aina muistaa että teillä on aikoinaan karhunkaatoonkin käytetty alkukantainen metsäkoira, jonka kanssa on pelattava laumajärjestyksen säännöillä, ei "seurapuudelimaisesti", eli on aina muistettava että pienimmässäkään asiassa mitä siltä vaaditaan, ei ikinä lipsuta tippaakaan,
ja jos se ikinä vaatii huomiota haukkumalla tai vinkumalla tai raapimalla taikka vaikka lelujaan tuomalla, sille ei ikinä anneta mitään eikä silitellä, vaan silitys tulee kun itse käsket nartun luoksesi ja ruoka vasta kun olet käskenyt sen vaikka maata minuutin paikallaan, ja ulko-ovi aukeaa vasta kun koira vaikka istuu ja katsoo sinua silmiin jne. Kaverin dominoivalla beussiuroksella on juuri tuollaisia tarkkoja sotilaallisia sääntöjä arkipäivässä, ja se on hyvin stabiili nykyään.
hakea kaupasta sohvatyyny
Mitä toi oli olevinaan? Että jos antaa neuvoja niin joku sanoo että hanki sohvatyyny. Varmasti noista neuvoista ei ollut mitään haittaa, vaikka eivät taatusti yksinään auta ja siksihän sanoin itsekin myös että kannattaa ehdottomasti hakea apua KENNELLIITON koirapsykologeilta.
Eikä kaverillanikaan hirveästi ole mitään sääntöjä, vain muutamia selkeitä joista ei lipsuta ja jotka tuovat rutiinia koiralle ja joita sen on noudatettava. Ihan siis rennosti elävät ja ovat kisanneetkin, että ei kannata tulla pätemään typerillä kommenteilla, kun ap. varmasti haluaisi vaan neuvoja!!
Kun se sotilaallinen kuri ei ole kenestäkään nautittavaa tai elämän laatua nostattava tekijä, niin siksihän siellä armeijassakaan ei ihmiset viihdy aikaansa pidempään... Sääli koiria jotka joutuvat siihen koko iäkseen.
Älä aloittaja vain lähde rankaisun ja alistamisen linjalle. Se on yksinkertaisinta joo, varmasti, mutta toivon sinun sen verran koirastasi tykkäävän, että haluaisit sen elämästä ihan nautittavaa tehdä. Pelko kun se vähentää elämänlaatua ihan kaikilla eläinlajeilla...
Myös toisen tyyppisiin oppeihinkin olisi aloittajn hyvä tutustua, niistä voisi sitten valita itselleen käypäisimmän. Tiesithän, että todellakaan kaikki koirankoulutjat eivät usko esimerkiksi johtajuusteorioihin? Johtajuus on sellainen trendi, että se antaa yleisesti kaikkeen käyvän selityksen, jolloin jätetään huomioimatta, että koiraa ei ole alunperinkään opetettu käyttäytymään jollain tavalla. Eli koira ei osaa kävellä hihnassa vetämättä---> Johtajuus ihmiset sanovat heti, että koira pyrkii hallitsemaan ja alistamaan, se haluaa määrätä tahtinne. Mutta niin tosi usein koiraa ei ole alunperinkään opetettu kävelemään ihmisen vauhtia (koiran liikkuminenhan on luonnostaan nopeampaa ravia)... On siis monenlaisia oppeja, jostain sellaisesta erilaisesta voi löytyä ratkaisu teidän ongelmaanne. Johtajuus opin ongelma on se, että sítä noudattavat ihmiset usein lähtevät aktiiviseen alistamiseen, joka on koiralle vielä enemmän hebreaa (eläinhän ei aktiivisesti alista, vaan nousee hierarkiassa toisten alistumisen kautta. Alaisilla on aina helpoin osa laumassa ja koira tyytyy siihen, ellei johtava yksilö osoita, ettei hallitse tilannetta, jolloin sellaisen yksilön joka hallitsee tilanteen on noustava lauman edun mukaisesti kärkeen. Eli johtaja syrjäytettiin omaa kykenemäöttömyyttään, ei aktiivisesti haastamalla voimien koitokseen...).
ei ollut alistamisesta ja pelottelusta...
Nyt on harjoiteltu sovelluksia teemasta kumpi on korkeammalla pallilla laumassamme. Ruokakupilla tämä on pennusta asti odottanut lupaa ja luvan saatuaan katsonut ainakin aamiaisella, että minä alan syömään, ennenkuin hän menee kupilleen. ulko-ovella on nyt tiukka järjestys: vasta luvan jälkeen ja minun perässäni tulee ulos. Koiralla on ulkona lenkillä tapana loikata erilaisille korkeille paikoille tähystämään tilannetta. Olen nyt ottanut tavakseni kiivetä heti perässä tai jopa ensimmäisenä jokaisen tienvarren hiekkalaatikon kannelle ja kaikille isoille kiville. Ja vaikutusta on ollut. Ihmettelevä ilme oli aluksi, kun hän ei ollutkaan korkeammalla yksin, mutta samalla on korvat alkaneet kasvaa kuulla mitä sanotaan, kun emäntäkin pääsee kivelle;). Palkkio tulee hyvästä käytöksestä.
Koirahan on täydellisen itsekäs eläin, ajattelee vain omaa napaansa.
Voit jatkaa aloittamallasi linjalla; eli piekse ja alista vain, kyllähän se koira tarpeeksi selkäänsä saatuaan tajuaa, että mukavinta itselläänkin on jos ei pieksetä itseään risuilla tai väännätä niskavilloista. Koira alkaa tottelemaan siis pelätessään rankaisua, ei missään nimessä siksi, että haluaisi tehdä kanssasi yhtään mitään.
Mikäli ja kun näemmä uskot tuohon johtajuus teoriaan ja että koirasi pomottaa sinua, muista että susilaumankin johtaja on aina väkivallan yläpuolella. Johtaja hallitsee aina psyykkisesti ja jos teillä johtajuus ongelmia on, se on helppo uskoa, sillä olet tuhonnut uskottavuutesi turvautumalla väkivaltaan. Tiedäthän, että susilaumassakin vain alaiset ja pennut nahistelevat; johtaja ei koskaan, vaan sen pelkkä katse riittää rauhoittamaan tilanteen.
Kokeilepa opettaa koirasi luovuttamaan tavaransa. Eli sinun ei tarvitse niitä väkivalloin siltä ottaa, vaan opetat sille miellyttäviä asioista siitä, että sinä otat siltä esineen. Eli jos koirasi syö mehevää luuta, ota se pois siltä ja anna mehevämpi pihvi tilalle. Jos koirasi syö pullaa, ota se pois siltä ja anna donitsi tilalle. kun koirasi syö ruokaansa, ota kuppi pois siltä ja täytä se paremmalla herkulla kuin niillä kuivanaksuilla. Koirasi oppii yhdistämään sinun ruokailuun puuttumisen mukaviin juttuihin, eikä väkivaltatilanteisiin.
Jos koirasi murisee sinulle, älä ota esinettä siltä, vaan käytä sanallista kieltoa ja lähde pois. Älä pureta itseäsi. Kokeile seuraavan kerran jollain koiralle vähemmän mieluisalla; anna vaikka nahhkaluu (niistä ei kai kukaan koira tykkää) ja ota pois ja anna tilalle kunnon herkku. Kun koirasi syö ruokakupillaan touhuile lähistöllä, vaihda vaikka viereiseen vesikuppiin raikas vesi sen syödessä. Kumartele kuppia kohden ja pudota aina jokin erikoisherkku ruuan sekaan. Alkuun et ehkä voi kumartua paljoa, mutta herkkujen myötä aina enemmän ja enemmän, kunnes pääset jo koskemaan kuppiin, pian voit jo ottaa kupin kokonaan pois koiran edestä (muttet voi kauaa, jos et anna palkintona paljon parempaa heti perään).
Eli hallitse/johda koiraasi psyykkisesti sillä, että sinulla on valta päättää saako koira jotain hyvää vai ei. Koira tekee haluamallasi tavalla sillä se tahtoo sen hyvän. Ja totteleminen on huomattavasti kauniimpaa katsottavaa ja mielekkäämpää teille molemmille kuin väkivallan pelosta totteleminen.
Kuulostaa nimenomaan murkkuikäisen uhittelulta, saattaa olla epävarma ja etsiä sitä pomon paikkaa. Itse olen koirieni kanssa havainnut seuraavat konstit ihan toimiviksi - voit kokeilla niitä ja valita sitten ne sopivimmat.
- johtaja (eli ihminen) kulkee aina ensin kaikista ovista
- johtaja syö ensin, sitten vasta koira
- kun koira tuo jonkin lelun ajatukselle, että "hei, nyt leikitään", älä aloita leikkiä, vaan IHMINEN aloittaa aina leikin ja myös lopettaa sen
- aktivointia ja aivotyötä paljon, paljon, paljon. Koiran kanssa tottelevaisuustreeniin, hakuun, jälkeen tms. Aivotyö todella väsyttää koiran ja se saa purkaa energiansa sallitusti
- JOS/KUN koira tekee jotakin kiellettyä (esim. käy käteen kiinni), niin välitön, nopea palaute: Kuten koiraemo pölläyttää pentujaan, niin sinäkin nopeasti otat vaikka niskavilloista kiinni, pölläytät ja sitten tilanne on ohitse. Eli et jää painimaan sen kanssa vaan nopea palaute
- Ammattiapua on tarjolla, jos sitä kaipaat. Otat yhteyttä vaikka johonkin koirakouluttajaan, jos tuntuu, etä kotiniksit eivät auta.
Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille, sohvatyynyajatuskin oli ihan mukava...olen pohdiskellut juuri tämän koiran sielunelämää keskustelun pohjalta teidän kaikkien kokemuksiin peilaten. Ammattiauttajalta viime kesänä kyselin apua koiran käytökseen lenkillä: koira kävi aina vaatteisiin ja käsivarsiin kiinni, jos menosuunta ei sitä miellyttänyt tai tapahtui jotain odottamatonta (kompastuin tai lintu lähti vierestä tms.) Neuvo oli olla kiinnittämättä huomiota koiraan. On vaikea olla huomaamatta kun nokialaiset saappaat menee päreiksi koiran hampaissa kesken reisun. Jotenkin sitten tuli rauhallisempi kausi, eikä yhteenottoja sattunut. Nyt pelästyin sitä rajua puremisreaktiota ja ajattelin, että laika näytti todellisen luontonsa (ehkä näyttikin??) ja kohta on henki minulta menossa. Sisällähän koira ei ruokakuppiaan vahdi, sen voisi kuka tahansa viedä milloin vain pois. Itse metsästä löydetty luu vain on nyt niin selkeästi sen oma, että enää siihen ei kosketa. Luita on nytkin löytynyt ja niitä jäädään metsässä edelleen nakertamaan. En ole enää huomaavinani vaan menen kauemmas puuhaamaan muuta, koska urinaa tulee jos menen liian lähelle. Kun olen ollut selkä koiraan päin muina henkilöinä, niin jonkun ajan kuluttua koira tulee luokse katsomaan, mikä on, ja siitä voimme jatkaa matkaa taas. Keskustelun aikana on puhuttu kurista ja johtajuudesta. Olenko nyt ymmärtänyt oikein, että johtaja on se, kehen koira luottaa? Eli jos (kuten aikaisemmin kirjoitin) kiipeän samalla kivelle tai hiekkalaatikon kannelle, olen yhtä hyvä kuin koira, ja se alkaa uskoa, että olen muutenkin kykenevä selvittämään eteensattuvat ongelmat, joten sen ei tarvitse olla huolissaan, olettaen että "pomottaminen" johtuu koiran ottamasta suuresta vastuusta meidän turvallisuudesta. eikä koiran "vallanhimosta". Vielä ostan kasan luita ja kokeilen sitä "mehukkaampi luu tilalle" -menetelmää, tosin en taida edellistä luuta ottaa pois ensimmäisenä.
Toisten koirien seura tietysti olisi ensiarvoista tällekin koiralle, mutta mistäpä sitä järjestyy, kun tätä ei voi viedä minnekään pois täältä metsästä, kun se sekoaa täysin ihmisten ilmoilla. Kaikkien ihmisten kasvot pitäisi päästä nuolemaan ja muuut koirat tutkimaan tarkasti. Aktivointia maastossa: hirvi kotipihassa haukuttavana, metsät täynnä hajuja (ja niitä luita...), kotona namipiiloja. Jospa se tästä, puremahaavakin on parantunut ja olen jo palannut töihin.