Mitä mieltä olette luoennoilla kutomisesta?
Olen törmännyt monenlaisiin asenteisiin. kun olen kutonut tai virkannut joillakin luennoilla tai opetustilanteissa joissa opiskelijana minulla on lähinnä kuuntelijan rooli.
Luentojen t.m.s. kuunteleminen ja erityisesti niistä oppiminen on mielestäni jopa helpompaa kun kudon tai virkkaan. En tietenkään osaa sanoa mistä moinen johtuu, mutta joskus on ärsyttävää kun jotkut opettajat tai luennoitsijat suhtautuvat hyvinkin nyreästi ko. toimintaan. Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on?
Olen törmännyt monenlaisiin asenteisiin. kun olen kutonut tai virkannut joillakin luennoilla tai opetustilanteissa joissa opiskelijana minulla on lähinnä kuuntelijan rooli.
Luentojen t.m.s. kuunteleminen ja erityisesti niistä oppiminen on mielestäni jopa helpompaa kun kudon tai virkkaan. En tietenkään osaa sanoa mistä moinen johtuu, mutta joskus on ärsyttävää kun jotkut opettajat tai luennoitsijat suhtautuvat hyvinkin nyreästi ko. toimintaan. Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voit heittää kielteisesti neulomiseen suhtautuville luennoitsijoille vinkin tutustua väitöskirjaan "Miksi rehtori neuloo" muistaakseni Kuopion Taitemian rehtori Eija Vähälä teki sellaisen muutama vuosi sitten. Monilla ihmisillä käsien käyttö edistää aivotoimintaa - toisilla taas esim. musiikin kuuntelu auttaa keskittymään johonkin tekemiseen...
tieto. Totta tuo musiikkikin, ainakaan minä en osaa tehdä mitään jollei taustalla soi jokin miellyttävä, mutta ei liian hallitseva musiikki. Toisaalta kuuntelen myös paljon radion puheohjelmia kutoessani tai ylipäänsä käsitöitä tehdessäni ja äänikirjoja on todellakin mennyt useampiakin 'puikkoja heilutellessa'.
http://bookstore.ellibs.com/book/13276
Luennoitsijana sanoisin, että puikkojen kilinä tai nakse, sormien heiluminen ja langan viuhahtelu on sangen ärsyttävää ja kiusallista monen luennoitsijan ja kanssakuuntelijan mielestä. Samantapainen tunne tulisi siitä, että kuuntelijat lakkaisivat kynsiään, rakentelisivat pienoismalleja tai tekisivät toisilleen kampauksia luennon aikana (ihan hiljaa vain, muita häiritsemättä...). Olisi jotenkin noloa joutua huomauttamaan yliopisto-opiskelijalle luentokäyttäytymisestä, joten itse ratkaisisin asian panemalla kuulijakunnan koko luennon ajaksi kynähommiin. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä yrittänyt tuoda mukanaan oheisharrastuksia, joten en tiedä, mitä muuta keksisin tehdä.
Käsityöihmisenä tiedän kovin hyvin, mitä tarkoitat sillä, että keskityt kuulemaasi paremmin neuloessasi; minulla on aina käsityö näpeissä television ääressä. Jos ohjelma kuitenkin on ylivoimaisen kiinnostava, käsityö joutaa pois ja silmät, korvat ja aivot keskittyvät tiedonhankintaan. Neulomalla viestität luennoitsijalle, että sinua ei hänen asiansa kiinnosta - vaikka kuinka olisit itse toista mieltä. Kuvittele olevasi itse siellä puhujanpöntössä tai kuvittele olevasi viulunsoittaja, joka konsertissa huomaa takarivissä heiluvat puikot. Auts.
Tämän jäkätyksen lopuksi pitää tunnustaa, että minä piirtelin aikoinani varsinaisia taideteoksia luentosalien takapenkeissä. Ja joskus ristikoin - hyi. Nyt, parinkymmenen vuoden jälkeen, osaan olla pitkäveteisilläkin luennoilla "ihmisiksi". Yritä sinäkin! :)
Enpä usko kutovani esim juuri konsertissa tai musiikki esityksessä ylipäätään, saati jossai puhe ym. kaltaisissa tilanteissa.
Puikoistani kuitenkaan ei kuulu sentään kilinää kuulu, ja kysymys olisikin juuri jostakin sentyyppisestä kutomisesta, jossa ei paljokaan tarvitsisi laskea, eli ei mistään monimutkaisista kirojo tai kuvio neuleista. Sanotaan nyt vielä että olen todella kokenut kutoja joka pystyy kutomaan melko huomaamattomasti. En siis vertaisi kutomista mihin tahansa 'kynsien lakkaamiseen tai pienoismallien rakenteluun.'
Itse luennoitsijana ei kuitenkaan osaa ottaa pulttia kuuntelijoiden kutomisesta. Enemmän minua harmittaa ne tekstareita lähettävät tai romaaneja lukevat muka kuuntelijat. Vastenmielisimpia ovat nukkujat jotka tulevat luennoille vain saadakseen opintopisteitä, ei suinkaan sen takia että aihe kiinnostaisi.
Minua ärsyttää kauheasti jos näkökenttääni jää puikkoja heiluttava ja lankaa nyhtävä nyhertäjä.Kiitti,ei luennolle.Jos aletaan kieltää asioita,niin samantien tuo kudinten puikottelu luennoilla.
*Purkan älytön lätskytys ja maiskutus saa myös veren kiehumaan...se todella saa ärsytyksen korkealle*
ärsyttävää kuin puikkoinensa tössöttävät akat. Luulevat vielä olevansa ikäänkuin muiden yläpuolella kun väkästelevät niitä nurinoikeitaan ja millon pitää pudottaa ja...yäks. Kolme vuotta olen joutunut kärsimään yhdestä tälläisestä villapipoterroristita. Todella inhoittavaa, pitäisi kieltää kokonaan säännoissä mokoma touhuilu!
mielestäni asia apitää kysyä luennoitsijalta ainakin kohteliaisuussyistä. Lisäksi kokisin kyllä kanssakuuntelijana kovin häiritseväksi tuollaisen toiminnan. En siis itse kyllä ottaisi käsityötä mukaan ja murhaavia katseita loisin tai jopa huomauttaisin jos vieressäni kilkuttaisit.
Omista luennoitsijoistani yksi kertoi joskus kuinka hänen opiskeluaikanaan luennoilla (joillakin, ei kaikilla) sai kutoa kyllä jos oli raskaana, mutta ei muuten..
Jotkut oppii tekemisen kautta. Esim lapset joilla tällaine oppimistyyli, eivät pysty istumaan paikoillaan ja kuunnella. Monesti luullaan, että ovat ylivilkkaita ja kuitenkin asiaan voi olla apuna vaikka stressipallo, jota saa räpeltää kädessään koko ajan. Tämä tietysti hiukan yksinkertaistettu esimerkki. Mutta ammattitaitoinen luennoitsija tietää tämän ja ymmärtää, että ko opiskelija saattaa käyttää tekemistä oppimiskeinonaan.
Lapset ovat eri juttu kuin aikuiset. Jollei nuori tai ihan aikuinen pysty istumaan ja kuuntelemaan luennoitsijaa näpräämättä omiaan, hän on taatusti väärässä paikassa opiskelemassa. Alakoulussa ollaan valmiita paapomaan "erilaisia oppijoita", mutta näiden olisi ymmärrettävä suuntautua sellaisille aloille, joihin kyvyt isona riittävät. Opo auttaa.
vain niihin henkilöihin joilla ei ole luontaista taipumusta käsin tekemiseen.
voi harjoittaa kotona ja luentosalin oven ulkopuolella. Ei taipumusta voi pitää tekosyynä sille, että luennoilla saisi puuhastella omiaan. Tekemällä oppiminen ei ole sairaus eikä vamma, joten liikaa vapauksia ei pidä pyydellä, saati vaatia tai pitää itsestäänselvinä.
Jos saisin toteuttaa taipumuksiani, tulisin luentoa kuuntelemaan retkipatjan, tyynyn, kahvipannun ja ompeluksen kanssa. Oppisinkin paremmin ihan sen vuoksi, että viihtyisin tavattoman hyvin. Kun peruskoulu on takana, on kuitenkin sopeuduttava aikuisten maailmaan, ja omasta viihtyvyydestä on tingittävä.
Onneksi luennoitsijalla on oikeus päättää, mitä hänen luennoillaan tapahtuu. Hmm...panostaisinko omaan viihtyvyyteeni ja ottaisin seuraavalle pitämälleni luennolle retkipatjan, tyynyn, kahvipannun ja ompeluksen? Taitaisi jäädä tieteen tekeminen vähemmälle... =)
Kahvinkeitin ei olisikaan hullumpi idea luennolla, siitä sitä vaan sitten ropsottaa kahveen kun kahvihammasta kolottaa. Yleensä luennoitsijat pitävät kyllä opiskelijansa niin työssä ja touhussa kiinni, että siinä ei ehdi sekunnin sadasosaakaan muuta miettiä ja hyvä niin!
Lähinnä nyt tarkoitinkin tälläisiä aikuisille tarkoitettuja luentoja jotka eivät ole niin ryppyotsaisia.
"mielestäni asia apitää kysyä luennoitsijalta ainakin kohteliaisuussyistä. Lisäksi kokisin kyllä kanssakuuntelijana kovin häiritseväksi tuollaisen toiminnan. En siis itse kyllä ottaisi käsityötä mukaan ja murhaavia katseita loisin tai jopa huomauttaisin jos vieressäni kilkuttaisit. "
Mitenkä esim. virkkaus häiritsisi kirjoittamista enemmän, tätä en ihan ymmärrä, tuijotatko samalla lailla jos rapistelen siinä papereitani ja kirjoitan oikein kuumeisesti?
Ja sitten tuosta "paapomisesta". Ei todellakaan ole mitään paapomista että otetaan ihmisten ja oppijoiden erilaisuus huomioon. Emme me kaikki, onneksi, sovi samaan muottiin. Edes aikuisena. Ei keskittymishäiriö, vilkkaus tai mikään vastaava häviä taikaiskusta silloin kun täysi-ikäiseksi tulee, ja yliopistossakin on paljon vielä kovin nuorta porukkaa. Johan on kumma jos ei pientä erilaisuutta ymmärretä ja siedetä. Kaikki jotka haluavat kaikkien ihmisten tekevän asiat täsmälleen samalla tavalla voisivat kokeilla elämistä siellä toisessa Koreassa, siellä mennään nätisti rivissä eikä tehdä mitään poikkeavaa. Ja vaikka tarvitsisi liikettä oppiakseen asioita se ei tarkoita että kyvyt eivät riitä teoreettiselle alalle. Itsekin opin paremmin jos sormet saavat jotain näprätä; jos kirjoittamista ei ole niin sitten jotain muuta, pyörittelen vaikka pyyhekumia ja ajan sillä sitten vieressä istuvat hulluksi. Tästä huolimatta olen täysin kykenevä ihan yliopistotasoiseen opiskeluun, ja varmasti on moni muukin.
valmistuin yliopistosta 18 vuotta sitten. Omalla laitoksellani sai kutoa ja virkata, jos ei tarvinnut tehdä muistiinpanoja. esim. eräs luennoitsija antoi aineistostaan kopiot, oli sellainen aine, josta olisi ollut hieman hankala thdä muistiinpanoja. Niitä hänen antamiaan sitten jokainen täydensi oman harkintansa mukaan. Kutomisesta sovimme kurssilaisten kesken, että ei mitään kirjoneulevillapaitoja, joissa on 6 kerää kerrallaan ja moni käytti vielä " äänettömiä " bambupuikkoja. Koskaan ei ollut minkäänlaisia ongelmia.
Oma lapseni opiskelee ammattiin ja oppimishäiriön takia oppii monet asiat paremmin, kun tekee käsillään. Hän neuloo, ja välillä myös koulussaan, joka muuten ei ole pelkästään erityisoppilaille tarkoitettu vaan aivan tavallinen ammatti-instituutin linja.