niin..
ollaan siis poikkiksen kans oltu suunnilleen kuukaus yhes..
olemme kumpikin seiskalla,rinnakkaisluokilla..
pidin hänestä todella,rakastin(tiedän,voimakas sana).. niinkuin varmaan huomasitkin,kirjoitin menneessä aikamuodossa ..
viimene viikko ollaa vaa riidelty.. jätkä väittää että olen pettänyt sitä vaikken ole...ja aina ku riidellään jätkä sanoo "no jättäsit sitte mut"..
koulus ei olla koskaan uskallettu/viittitty sanoo mitää erityist,puhutaan aina sellasii juttui niinkuin kenelle tahansa....
vapaa-ajalla ei olla nähty kuin vain ennen kuin menimme yhteen(olimme siis kavereita)....jätkä ei kai halua nähä,olen itse koittanut ehdotella....mutta sitten aina perjantaisin "tulee hirvee ikävä,ei nähä muutamaan päivään,yhyy" eikö hänelle tule mieleen että voisimme nähdä,asummekin vain parin kilsan päässä..
en itse ole koskaan ennen seurustellut, koska minusta ns. teinisuhteet ovat typeriä.. mutta jätkä on monia kertoja,ja ne ovat enimmäkseen olleet nettisuhteita........
siis ongelmana on tämä: tunteeni ovat laimenneet.. haluaisin olla pelkkä kaveri jätkän kanssa... mutta en uskalla jättää kun olemme rinnakkaisluokillakin, ja minusta kyllä tuntuuu että jätkäkin haluaisi laittaa poikki mutta..ihan kuin kilpailisimme siitä kumpi ei jätä..että se häviää kumpi jättää,sitten toinen voi sanoa "mähä sanoin et vaa leikit toisten tunteilla, et sä oikeest must välittäny"jne......
jos ymmärsitte yhtikäs mtään niin toivoisin neuvoja sekä pojilta että tytöiltä,kiitos jo etukäteen!
ollaan siis poikkiksen kans oltu suunnilleen kuukaus yhes..
olemme kumpikin seiskalla,rinnakkaisluokilla..
pidin hänestä todella,rakastin(tiedän,voimakas sana).. niinkuin varmaan huomasitkin,kirjoitin menneessä aikamuodossa ..
viimene viikko ollaa vaa riidelty.. jätkä väittää että olen pettänyt sitä vaikken ole...ja aina ku riidellään jätkä sanoo "no jättäsit sitte mut"..
koulus ei olla koskaan uskallettu/viittitty sanoo mitää erityist,puhutaan aina sellasii juttui niinkuin kenelle tahansa....
vapaa-ajalla ei olla nähty kuin vain ennen kuin menimme yhteen(olimme siis kavereita)....jätkä ei kai halua nähä,olen itse koittanut ehdotella....mutta sitten aina perjantaisin "tulee hirvee ikävä,ei nähä muutamaan päivään,yhyy" eikö hänelle tule mieleen että voisimme nähdä,asummekin vain parin kilsan päässä..
en itse ole koskaan ennen seurustellut, koska minusta ns. teinisuhteet ovat typeriä.. mutta jätkä on monia kertoja,ja ne ovat enimmäkseen olleet nettisuhteita........
siis ongelmana on tämä: tunteeni ovat laimenneet.. haluaisin olla pelkkä kaveri jätkän kanssa... mutta en uskalla jättää kun olemme rinnakkaisluokillakin, ja minusta kyllä tuntuuu että jätkäkin haluaisi laittaa poikki mutta..ihan kuin kilpailisimme siitä kumpi ei jätä..että se häviää kumpi jättää,sitten toinen voi sanoa "mähä sanoin et vaa leikit toisten tunteilla, et sä oikeest must välittäny"jne......
jos ymmärsitte yhtikäs mtään niin toivoisin neuvoja sekä pojilta että tytöiltä,kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos juttu ei onnistu ja molemmat haluavat erota, seurustelussa ei oo mitää järkeä. Vaikka jättäminen sattuu on se kuitenkin tossa tapauksessa viisainta. Sun kannattaa olla se viisaampi ja pistää juttu poikki, jos se ei toimi.
Jaksamisia :)
..en jotenkin vain uskalla..minussa ei ole 'miestä' siihen...
Että mietitte yhessä tai sitten sä yksin et onko teillä oikeesti olemassa minkäänlaista perustaa koko meiningille. Vaikuttaa vaan siltä et ootte vaan 'yhessä' en tiiä sit et kannattaako semmosta harrastaa koska toi vaikuttaa nimenomaan semmoselta teinisuhteelta. Kun tapaat semmosen jonka kanssa tosiaan haluat palavasti olla niin tunnet sen myöskin, teiän toi juttu näyttää pahasti siltä et se ois tehty pumpulista..
Ei kannata tommosta kilpailua harrastaa, lopetat homman jos se on loppuakseen ei tommonen pelleileminen taida olla mitään hauskaa.
tota en älyy yhtää! jos vittu ei pidä toisesta miks sit pitää tehä tollee?! tommosesta se sit vasta menee päin vittua... ja voi voi jos jätkä suuttuu... elämä on ja et oo ainoo muija sen elämässä... et enemmän sä sitä satutat sillä että et jätä sitä!
kyllä mä siitä välitän,ja rakastan..mutta ystävänä..ei vaan enään kemiat pelaa.. ähh,en osaa oikein selittää,ajatukset niin sotkussa..
Vai että tollasta... Ei omakohtasia kokemuksia, voin myöntää, mutta musta sun pitäs vaan keksiä joku
keino saada se tajuamaan, ettette te voi olla koko ajan tollasessa olotilassa. Vaikka se onkin rinnakkaisluokalla, kaikki muuttuu. Elämä ei ole helppoa ja minä tiedän sen, mutta joskus pitää tehdä
valintoja jotka sattuu... Ei sille voi mitään ja tollasen sanominen on vaikeaa, mutta kaikkea ei voi välttää...
Ps. Toivoa on niin kauan, kuin on elämää!