Teen ruuat, pesen likaiset kalsarit, siivoan.Kysyy aamulla mitä laitan päälleni?
Tällaisiksiko olemme miehemme opettaneet?Vai onko tuo luontaista?
Tällaisiksiko olemme miehemme opettaneet?Vai onko tuo luontaista?
Mies, ikuinen huollettava
Zirkonia
683505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
tietenkin huoltaa, eiväthän ne muuten pärjää arkielämässä.Jokaisen menestyvän miehen takana on tietenkin nainen.
Sekunnissa hän saattaa lentää pilven päälle.
vielä tässä iässä tuollaisia ajatella.
kiinni. Mulle kävi niin, onneksi olin pitänyt hyvänä loppuun asti ja jäi hyvä mieli.
Menimme vieraisille illan suussa. Joimme teetä ja ohessa söimme pehmeitä pikkuleipiä samalla jutellen. Mieheni naurahti jollekin ja vetäisi henkitorveensa pehmeää keksiä ja sekunnissa hän putosi tajuttomana tuolilta suoraan naamalleen. Näin hänen kasvonsa, jotka olivat ihan siniset.
Tiesin, että hän ei saa happea, joten syöksyin heti hänen taakseen, otin pallean alta kiinni ja nykäsisin voimalla, ja samalla hakkasin selkään kuin puolijauhoinen. Kesti muutaman sekunnin, ennenkuin hän vinkaisi ilmaa sisäänsä hyvin pitkään ja sitten kauheasti köhien yski takaisin sitä keksinpalaa liman seassa. Samalla hän ihmetteli, miksi häntä hakkaan, ja että onko hän kuritushuoneessa. Hän oli myös ihan hiestä märkänä ja voimaton, mutta selvisi kohtauksesta.
Tämä tapaus päättyi onnellisesti, koska mitään jälkikomplikaatioitakaan ei tullut, mutta tilanne oli todella vakava ja äkkinäinen. Emme koskaan tiedä, mikä on viime hetki ja millainen. Tuo tilaisuus olisi voinut päättyä toisinkin
* ellen olisi tiennyt, mitä tehdä, hän ei olisi itse selvinnyt. (olen käynyt kolme ensiapukurssia ja tiesin osapuilleen, mitä tehdä) Ystävistämme ei olisi ollut apua, jonka totesimme jälkeenpäin.
* jos tämä tapahtuu yksin ollessa, siitä ei selviä. (syökäähän vanhat ruokanne hitaasti ja hartaalla mielellä)
* jos olisi odotettu ambulanssia, hän ei olisi selvinnyt. (heti toimeen, jos tietää edes jotakin tehdä)
Varautua kannattaa kuitenkin kaikkeen, joten "oppi ei vanhanakaan ojaan kaada". Pyytäkää vanhoillekin ensiapukursseja paikkakunnallanne. Kyllä SPR niitä myös meille pitää, vaikka minä kävinkin nuorempana kurssini.
toimittu!Tuollaisessa tilanteessa voisi joutua vaikka paniikkiin, ja unohtaa kaikki ensiapuopit.Pelastit miehesi hengen,luojan kiitos.
kauan sitten, että entisen työtoverini sulhanen olisi juhlaillallisilla USA:ssa tukehtunut lihapalaan ja kuollut. Itse en koskaan puhunut asiasta hänen kanssaan, hän oli jo naimisissa toisen kanssa. Kerran luulin, että esikoiseni oli pienenä saanut jotain nieluunsa. Otin jaloista kiinni ja pyöritin ympäri. Pitäisi päivittää nuo ensiaputaidot. Teillä oli onnea, sekunnit olivat oikealla puolella.
Äiti lienee pilannut poikansa, ja vaimo jatkanut samaa rataa, jos tuollainen vätys on miehestä tullut.
Onneksi ei ole omakohtaista kokemusta, päinvastoin.
sukupolvien ketju.
Ainakaan minun tyttäreni ei passaa miestään.
Hän menee kuntosalille ja jättää miehen kolmen lapsen kanssa hääräilemään kotiin.
Mies myös itse silittää paitansa, ja näin.Nykyajan nuoret naiset eivät enää huolla miestä niinkuin ennenvanhaan oli tapana.
mikäs sen vanhan konin enää opetattaisi, tottunut mihinkä tottunut...
nykynuorilla. Miehet silittävät itse vaatteensa,
vie lapset vuorollaan hoitoon, harrastuksiin ja
tekee vuorollaan ruokaa ja tiskaa, tai laittaa tiskit koneeseen.
Mielestäni ihan OK, jos molemmat käy kokopäivä työssä, että myös kotityöt jaetaan.
sukupolvi on jo oivaltanut tietyt seikat,eihän meidän naisten todellakaan tarvitse kaikkea tehdä ja passata.
sittten teen, makkoilee vaan telkkarin ääressä ja imee kaljaa.
on hoivaamisvietti synnynnäinen.
tämä taitaa olla. Äitiemme opetukset istuu meissa naisissa niin tiukassa, että saa todella ponnistella päästäkseen vapautumaan.
Nuoret parit ovat asian paremmin oivaltaneet, että kun molemmat käyvät töissä,on myöskin kotityöt jaettava.
Nyt taas eläkkeellä ollessa, on kiva joskus passailla omaa kullanmurua, eikö?
-Miniäni opetti poikani kotitöihin.Hyvä niin.Itsekin aikoinaan yritin opettaa,mutta huonoin tuloksin.Kaverit odotti ovella,kun piti olla tiskivuoro.Tahtoi aina laistaa kotihommia,mutta "sen,minkä taakseen jättää,sen edestään löytää."-Kaikkea nyt osaa vauvanhoitoa myöten.Synnytykset on ollut vaimon vierellä.Ikkunat pesee ja suursiivouksetkin taitaa. - Niin,ne nykyajan naiset ovat eri ainesta kuin me 40-lukulaiset.-Toisaalta "palvelen" nykyistä puolisoani mielelläni sen,minkä jaksan.Ihan rakkaudesta.Hän ei ole avuton miessukupolven yksilö,mutta tasaamme näin tekemiset,koska olen itse jo selvinnyt ulos työelämän oravanpyörästä varhaiseläkeläisen kiireiseen elämänpiiriin.-On tosin ennenkokemattoman hieno asia,että minulla on mies,joka auttaa siivouksessa ja herrasmiesmäisesti kantaa ruokakassejani ja tarjoaa apuaan pyytämättä.-Enpä ole nuoruuden pitkässä avioliitossani tällaista kohtelua osakseni saanut!Silloin tiesin "hellan ja nyrkin välissä",että naisten työt kuuluvat naisille.
-Nuorin,aikuinen tyttäreni on upeasti "selkeyttänyt" tätä roolijärjestystä ja opetti pontevasti pikkuveljensä siivoamaan ja laittamaan ruokaa.Eli on toteutunut se,että "polvesta pojat paranee". Naisten ansiosta!
Elämä on nautittavaa, kun saa puolisolta arvostusta ja pieniä huomaavaisuuksia. Itse myönnän olevani iloinen jokaisella kerralla kun minulle avataan ovi, ja niinkuin kirjoitit, otetaan ne ostoskassit käsistä ja viedään autoon tai sisälle. Vielä kun muistaa kiittää, niin sen useammin siihen myöskin löytyy syytä.
...ja Herran pieksut vielä siihen päälle!
Äläpäs nyt Zirkonia hyvä yleistele, vaikka ukkos ei tietäiskään, mitä aamulla päälleen panee. Mene pariks kuukaudeks pois kotoa. "Kyllä Siperia sen opettaa". Ja jos leivän ja veitsen viereen kuolee nälkään, niin joutaakin.
Onneks meidän veljeskaartin äiti pakotti pienestä pitäen huolehtimaan vaatteistamme, ja ruoanlaittovuorot oli jokaisella; samoin tiski- ja siivousvuorot. Lisäksi piti lämmittää ja tehdä lumityöt. Myös navetta-avustajana kukin oli vuorollaan.
Sanoi äiti, että "opittava ne on, tavalliset työt, eihän sitä tiedä miten tumpelon akan saatte".
Nyt sitten en annakkaan naisväen esim. silittää paitojani. Eivät osaa. Mikään kotityö ei ole vierasta, joskaan ei niin haluttuakaan, mutta tehdä täytyy, varsinkin, kun nyt on aikaa.
Pikkusen loukkaa tuollainen yleistys. Eivät miehet ole tuollaisia. Jotkut lallukat voivat olla.
missään tapauksessa.
Tulipahan vain mieleeni, olisiko muilla samanlaisa kokemuksia.
Tottakai tiedän, että itseellisiä ja itsenäisesti toimeentulevia miehiä on olemassa paljonkin,noh..niin tuota..en yleistä..ehkä kuitenkin vähemmistö(siis minun mielestäni, muillahan voi olla toisenlaisia mielipiteitä)
että tämän ikäpolven naiset ovat aikapaljon niitä miehiänsä passaamassa, minä mukaanlukien.
Johtuuko se siitä, että meidän äitimme varmaan olivat paljon kotiäitinä, ei ainakaan maataloissa emännät töissä käyneet, nyt ovat toisin nekin asiat.
Niinpä on totuttu siihen, että lauantai-iltana haettiin ne miehen puhtaat alusvaatteet sängyn
päälle valmiiksi - näin ainakin meillä oli.
Samoin naisväki teki kaikki tupatyöt, kun kerran kotona olivat.
Olen kyllä monasti sanonut, että olis se hienoa, jos isäntä joskus laittais ruoan eikä vain tulisi valmiiseen pöytään. No pärjää hän joskus muutaman päivän yksinkin, eikä silloin mitään tiskivuorta ole jätetty muoria odottamaan.
Nykyajan ihmiset ovat molemmat töissä, niin tietysti silloin jaetaan kotityöt ja se tekee
joka kotona on.
Näin ajattelen, moni on tietysti eri mieltä, kukin tekee tottumustensa mukaan ja onnea teille, jotka olette saaneet kotitöitä tekevän miehen.
suloinen 60 leskirouva, joka ottaa hoiviinsa 60 miehen ja pitää häntä kaikinpuolin hyvänä. Kokemusta on, mutta sattuneesta syystä suosituksia ei ole kukaan antamassa. Onko tulijoita?
tehdä kotitöitä ja sehän tekee kun tulee nälkä niin ruokaa.Kokoajan lisään pikkuhiljaa niin että ei tulisi hätää vaikka minua ei olisikkaan.
Mielellään se tekee.Tietenkin sitten muistaa kehua että on tehnyt puolet enemmän kun on tehnyt.
Naiset ei ota huomioon että mies huoltaa auton on yleensä kuskina emäntä senkun istuu vieressä.
Kun joku särkyy tai kun tarvitaan toimistotyöntekijää.Miespä tekee sen mielellään.
olipa ihana tavata tosi tanssitaitoinen mies, sängyssäkin tyydyttävä. Kun pappi aamenen sano seksi loppu.Tietämättäni kai potenssia oli yllä pidetty lääkkeillä.No tätä uutta onnea kesti yli 20-v., tavallaan selibaatissa minun kohdaltani.
Loppuvuosina tuli ne kovat sairaudet. Mutta, kuinka usein minä kaipasinkaan miestä sänkyyni. Voiko olla niin suurta rakkautta, joka kaikki perustarpeet ohittaa? Alkujaan oli kyse alle 50-vuotiaasta naisesta.
puhui siitä minkä rinnalla ei pesut ym työt tunnu miltään. Tärkeintä on puolison hyvänä pitäminen.
Onnellinen nainen ja mies suihkaisevat kotityöt ja rempat tosta vain.
Tosiasia taitaa vain olla meille se, että töiden mallit on opittu aikana, jolloin naiset olivat kotona. Niin minäkin olen ihan "luonnostani" naisena tarttunut ns naisten töihin. Helpommalla pääsin kuin äitini, on sähköiset apuvälineet.
Pertta-täti on selvinnyt tietty tyylillä näistäkin asioista. Toisaalta teen itse nopeammin ja ehkä paremmin jo sillä ajalla, mikä menisi apuväen opastamiseen.
pyykit pesen ja siivoan. Ja pelkästään itseäni ajatellen. Kyllä mies ruokaa laittaa osaa, mutta sen jälkeen sitten siivoan keittiön lattiasta kattoon. Pesukoneenkin hän osaa päälle laittaa, kuulee sitten jonkun oudon äänen koneesta ja purkaa sen. Osia katoaa. Siivoaa? Niin no, se kestää koko päivän. Mitään ei koskaan laita takaisin paikalleen. Liekö keksinyt oivan tavan saada olla rauhassa. Muuten kaikin puolin hyvä mies, hukkaa vain kaiken ja rikkoo minkä rikki saa. Eli teen "naisten työt" hyvinkin itsekkäistä syistä.
Turvaa talouden (=tuo rahat ja hoitaa sijoitukset).
Toimii kuljettajana.
Järjestää matkat, hoitaa niillä käytännön asiat kuten majoitukset, ohjelmat ym. sekä toimii tulkkina.
Hoitaa ruokaostokset, kattauksen ja ruuan laiton.
Osan tiskeistä myös.
Käsittelee huonekalut ja matot sekä imuroi.
Myös pölyjen pyyhintä.
Vaimolle jää:
Pesukoneen panostus ja purku.
Tiskikoneen panostus ja purku.
Lattioiden moppaus ja mattojen levitys.
Koko tekstiilihuolto. Myös minun uudet vaatteeni (onneksi harvoin).
Malli on siirtynyt pojallemme.
Kysehän on aidosta välittämisestä sekä luonnollisesta tehtäväjaosta.
Se tekee jolle ajan puolesta sopii ja joka osaa.
Ps. Olemme molemmat täysin työelämän ulkopuolella ilman mitään velvoitteita.
Johtopäätös: NAISET OVAT LAISKOJA JA/TAI OVELIA!!!!
Mies tekee usein ruokaa ja pesee välillä pyykkiäkin. Tekee kaikenlaiset askareet, talonmiehen työt, nikkaroi ja on ahkera ja kätevä käsistään.
Joskus kun innostuu, auttaa siivouksessakin.
Lisäksi on hellä ja huomaavainen, tuo kukkia usein ja muistaa aina merkkipäivät.
Minä pidän vastaavasti huolen kodista, kokkailen myös, teen ruokaostokset. Halaan ja rakastan, pidän kodin puhtaana.
Elämä on harmonista ja erittäin tyydyttävää, jopa ihanaa vielä vuosikymmentenkin jälkeen.
Eikös sisäköt, hovimestarit, puutarhurit jne. ole tarkoitettu tekemään tuollaiset työt?
Tee hyvä palvelus työttömälle ja palkkaa hänet tekemään nuo työt, ilo on silloin molemmin puolinen.
Puutarhatyöt, kasvimaan kääntäminen ja lannoittaminen/kalkitseminen ovat kohta edessä, jos kevään tulo edistyy tätä vauhtia.
Vaan kuka?
Taas kolme päivää on pappa huoltanut lapsenlapset. Vienyt tarhaan, muskariin ja soittotunnille.
Papppa tekee ruuat, käy kaupassa, pesee omat pyykikinsä ja tarvittaessa koko pesueen.
Ja, jos te olette jotain opettaneet, niin mitä?
Mikäköhän joitakin akkoja riivaa turhissa luuloissa?
Itseäni ajattelin.
Olenko ikionnellinen, että mies osaa ja tahtoo tehdä näitä "naisten töitä", siinä missä minäkin.
Meillä laitetaan astiat koneeseen, petataan, imuroidaan, eli tehdään kaikkea mikä eteen sattuu, tasapuolisesti, tai oikeastaan mies enemmän kuin minä.
Siitä otsikko ylemmyyttä, alemmuutta....
Kun kuuntelen joidenkin vaimojen miehenpassauspuheita, katselen seinille nolon näköisenä, huonommuutta tuntien. Ei kai.. Eihän aikuista miestä nyt noin sovi paapoa, en minä ole koskaan..
Sitten joskus taas röyhistelen rintojani: minun ei tarvitse, minua hemmotellaan, mies keittää kahvit, osaa leipoakin ja tulee juoksujalkaa, jos näkee minun yrittävän vaikkapa nostaa jotain painavaa.
Joku, oliko se Pelle Peloton, sanoi, että silittämistä hän ei vaimolle uskoisikaan.
Se taas on asia jota minä en uskoisi miehelleni, jos yleensä jotain silitetään. Mukavuudenrakkauttani hankin kaikki vaatteet "silittämättä siisi" - periaatteella.
Mielelläni teen lähes kaikki kotityöt, koska mieheni on vielä työelämässä ja matkustaa paljon.Ulkotöistä suorastaan nautin, jopa lumen kolauksesta.Paitojen silitys on yksi mielipuuhistani, silitän jopa froteepyyhkeetkin, sillä puhtaiden vaatteiden tuoksu on ihastuttava. Ihailen häntä , kun hän rakentaa ja remontoi, kädessä pysyy niin muurauslasta, jiirisaha kuin tasohiomakonekin.
Hirven lihan saan nykyisin paloiteltuna ja pakattuna, mutta tiedän kyllä, mitä on paloitella lahdinhajuista ruhoa.Kalat otan vastaan vain fileoituina ja jäniksen nyljettynä.
Lastenhoito aikoinaan oli meidän molempien vastuulla , ja sehän onkin tärkein kotityö.
Ei meillä vaan. Mieheni on monitoimimies joka alalla paitsi kodinhoidossa. Kaiken hän kyllä siitäkin tietää, neuvoo ja arvostelee, mutta ...
Remontoinnit ja nikkaroinnit sujuvat hetkessä, joten ei kai pitäisi valittaa. Joskus kaipaisin kuitenkin pientä hemmottelua. No, hyvä on, iltakahvit hän keittää, jos vain on kotona. Ja hyvät kahvit keittääkin. Oikein tuo kupin käteeni.
Aloittaja kuulosteli, että kuinka passattavia meillä itse kullakin ukkomme ovat ja minä siihen, että enpä paljoa hössöttele ja passaile.
Froteepyyhkeiden silittäminen on mielestäni turhinta puuhaa mitä ihminen voi keksiä, sillä kuivauskoneesta otetut pyyhkeet ovat ihanan kuohkeita, sähköttomia.
Sinulla meni kehumisen retostelemisessa mielestäni jotenkin yli.
"Isä tietää kaiken." Hän myös yllättää.
Kun rakensimme tämän talon 18 vuotta sitten, en olisi uskonut, että ukko osaa tehdä kaikkea mitä teki täällä, silloin rakennustyömaalla.
Sähkötöitä ei saakaan tehdä kuin ammattimies ja putkityöt olisivat olleet varmasti ylivoimaisen vaikeat. Takan, leivinuunin ja puuhellan muurasi myöskin oikea muurari, mutta kattoa, lattiaa ja väliseiniä mies naputteli kuin olisi ollut timpuri.
Minä komensin (houkuttelin) se on tulkintakysymys, tekemään. Säästetään kirvesmiesten palkoissa, sanoin.
Että semmoista miehen lellittelyä meillä.
Kyllä meidän isännälläkin saha ja vasara kädessä pysyy, jos nyt sinne kehumispuolelle mennään.
Kaikki remontit on tehnyt itse, mitä on vanhaa taloa hiukan uudisteltu.
Siis oikein hyvä Remontti-Reiska, vaikka ei taloustyöt ole hallinnassa.
Olen aika perusteellinen viestien lähettäjä.
Laitoin tänään tuplaviestin eräälle kirjekaverilleni. Ensin kirjoitin yhden, mutta kone näyti, että se oli tullut bumerangina takaisin, joten laitoin toisen, sisällöltään lähes samanlaisen.
Jos viestien saaja näet tämän, niin älä naura minulle!
Miehen kehumiskiintiö on tältä päivältä täynnä, ellei innostu jotain aivan mahtavaa tekemään.
Minulla ei nyt oikein muuta kehuttavaa ole, kuin että rikkaita ovat olleet kaikki tyynni ja enimmäkseen nuoria ja komeita.
Kukaan ei oppinut kotitöitä tekemään, eikä niitä missään välissä olisi ehtinytkään.
Tositoimiin, siis ihan työtöihin minä palkkaan ammattimiehet, puutarhasta putkitöihin.
Siistiä sisätyötä joskus teen, lähinnä kevyttä kotitaloustyötä, ihan vain huvikseni, palvelusväki tekee kaiken muun.
menen ottamaan selvää, olisiko jotain mahtavaa tarjolla. Kerron sitten aamulla, jos on aihetta...
Jos huomenna puhumme vain säästä, siskoseni, niin emme ole saaneet kokea mitään mahtavaa, järisyttävää.
Hyvää yötä vaan!
Mies pesee pyykit ja minä silitän.
Oli aikoja, jolloin valitin paidansilityksestä ja
mies lupasi silittää itse paitansa.
Alku olikin lupaavaa mutta sitten olin pois kotoa
jonkin aikaa ja palattuani huomasin kauniisti silitetyt paidat kaapissa ... niin, pesulassa olivat olleet.
Silittäminen oli mukamas vienyt liikaa aikaa.
Muut kotityöt jaetaan tasapuolisesti. Ei ole valittamista työvuorojen jaossa.
Tekniikasta en ole tippaakaan kiinnostunut, joten sellaiset hommat jätän auliisti toiselle.
Raha-asioissa minä olen innokkaampi seuraamaan
sijoituksia ja tekemään kauppoja.
Elä ja anna toisenkin elää - on mielilauseeni
oman kumppaninsa ja roolinsa.
Moni nainen haluaa pitää kiinni omasta naisenroolistaan ja erinomaisuudestaan. Hän valittaa, ettei mies tai lapset osaa tehdä mitään oikein ja sotkee vaan, jos päästää hänet keittiöön mellastamaan. Siivoaminen tai vaatehuolto onnistuvat vielä huonommin: ellei tehtäviä suoriteta juuri niinkuin nainen itse tekee, jälki ei kelpaa ja tulee sanomista. Nainen osaa itse paljon paremmin ja selviytyy nopeammin. Hän on niin pätevä! Joskus hän pyytää perheenjäseniä a u t t a m a a n omien töittensä hoitamisessa.
Naisen ilmestyminen sinkkumiehen talouteen merkitsee yleensä siivouksen ja kodinhoidon tason paranemista. Nainen haluaa osoittaa pätevyytensä ja pistää asiat järjestykseen. Mieshän ei itse osaa vaan tarvitsee naisen.
Vain jotkut laiskat naiset eivät hoida rooliinsa kuuluvia tehtäviä, vaan pitävät itseään tasa-arvoisina ja odottavat kaikkien perheenjäsenten yhdessä vastaavan yhteisestä hyvinvoinnista. He väittävät, että yhdessä tekeminen on mukavaa, yhdessä tehtävät tulevat nopeammin hoidetuiksi ja kaikille jää enemmän yhteistä vapaa-aikaa. Erityisesti meidän ikäluokkamme ihmisistä monet ovat sitä mieltä, että he eivät mitään oikeita naisia olekaan.
Mitä mieltä sinä olet?
olemme tehneet oikean valinnan aviopuolison suhteen. Eipä löydä kumpikaan kumppanistaan moittimista. Puhallamme yhteen hiileen ja nautimme elämästä yhdessä varsinkin nyt, kun lapset ovat jo maailmalla. Lieneekö syynä se, että vaimo on yli 10-vuotta minua nuorempi. Odotankin sitä päivää, että myös hän pääsee eläkkeelle. Samoin hän odottaa. Sen jälkeen elämä on entistä auvoisempaa. Kumpi huoltaa toistaan, kas sitä emme vielä tiedä. Kummallakin on siihen kuitenkin valmius. Me rakastamme toisiamme.
Mielestäni on kiva ja antoisaa pitää kumppanistaan huolta. Siinä sivussa sitä tuntee itsensä jopa tarpeelliseksi. Toivottavasti saamme vielä pitkään huolehtia toinen toisestamme.
Tämä ei tarkoita sitä, että aina olisimme kaikista asioista samaa mieltä. Olemmehan kumpikin luojanluomia yksilöitä.
entisänä aikoinnamme.äiti kotona,hoiti perheen ruoka ja puhtaus puolen.toiset odottivat miestänsä,toisten ei tarvinnut.aika muuttui,naiset lähti tienestiin.sama homma jatkui.nainen hoiti siitä huolimatta myös miestänsä.aika muuttui..perintö?
on kuin norsu posliinikaupassa.
Ruokaa kun tekee, sen jälkeen on hävityksen kauhistus keittiössä.
Kun imuroi, no vähän keskilattialta, ja se on siinä--puhdasta on.
Muutama likainen astia koneeseen, ja ei muuta kuin kone päälle, ja puhdasta tulee.
Kun alkaa siivoamaan, niin kyllä kaikki tärkeät paperini piirongin nurkalta joutuvat roskikseen, samoin lukemattomat lehteni.
Puhumattakaan pyykkikoneen täytöstä.Apua!Kuuteenkymppiin vaan kaikki sukat, alkkarit lakanat!
Olen tullut siihen lopputulokseen että mies ei näihin asioihin puutu, ainakaan meidän taloudessa.
Ei meilläkään mies huusholliasioihin saa puuttua. Kuten jo aikaisemmin kerroin, hän on vaikea tapaus, mutta ei nyt ihan noin vaikea. Aiemmin unohtui kertoa, että hän on kärttyisä mutta kiltti. Outo yhdistelmä mutta niin se vain on.
kotitaloustyöt varsin hyvin. Miestä en siihen tarvitse ja tiesin, mitä sain, kun yhteen menimme. Sanoin aina miehelleni, että hänen tärkein tehtävänsä on vaimon viihdyttäminen. En ottanut miestä myöskään taloudelliseksi turvaksi. Olisin selvinnyt ilman miestäkin. Niinpä kaikki hoituu näin leskenäkin, kaipaan miestäni, meillä oli ihanaa yhdessä.
Vastavuoroisesti taitavat pariskunnat toisiaan "huoltaa", ainakin nykyaikana.
Kun olin nuori, mies kutsui minua etunimeltä, tai käytti jotain lempimimistäni. Kun meillä sitten oli lapsia, minusta tuli miehelle äiti, hänen puhutellessaan minua.
"Mitä äiti olet mieltä?"
"Lähdetäänkö äiti?"
"Äiti, missä on minun se ja se
esine, tai tavara?"
Huoltaja yleensä tiesi, siis vaimo ja äiti
tunsi huushollinsa kaapit ja komerot, mihin oli taltioinut miehen vaatteeita ja välineitä, jos ne olivat "unohtuneet" sohvan nurkkaan tai tuolille.
Muun huoltamisen aviopuoliso hallitsee, osaa keittää vellinsä, niinkuin minä sanon.
Ei jäisi tumput suorana taivastelemaan ruokahuoltonsa kanssa, vaikka jäsi leskeksi.
Henkinen huolto on yhtä tärkeää kuin ulkonainenkin.
Itse koin itseni eniten tärkäksi ja tarpeelliseki
silloin kun miehellä oli työhuolia, tai vaikeuksia.
Kotona oli henkinen "huoltopäällikkö" jolle voi puhua ja johon voi luottaa.
Kuten puolin sekä toisin.
Sitten on se alue, minkä koen tässä vuorovaikutussuhteessa erittäin tärkeänä.
Hoitava, sielua huoltava nauru oman parisuhteen karikoille, törmäämiselle joskus, useinkin tilanteeseen, missä on pakko katsoa läpi sormien.
Joskus mies ei vain huomaa jotain asiaa ja silloin täytyy niin sanotusti huomauttaa.
Vaihdoin kaikille kukille mullat tänään ja mies sanoi, että miten täällä on näin kamalan sotkuista.
Hm!
kun muka "siirtelen"tavaroita paikasta toiseen ja ei sitten löydä mitään.
Ja kun sitten on etsivinään jotain-tiedän jo melkein mitä,sanon:oikealla kaapin ylähyllyllä....
Ei saisi puuttua asioihin,ei muistuttaa,jos unohtaa, mutta kysyy kyllä,oletko nähnyt jne..
Moittii liiasta järjestyksestä,mutta varjele kun joskus tahallaan jätän paikat sekaisin tms,ihmettely miten nyt on näin!!
Voi niitä miehiä!
Vähän hiipii kateus mieleen, kun olet jo ehtinyt kukkamullatkin vaihtaa.
Lykkään ja lykkään sitä hommaa aina, kun se on niin harmittavaista hommaa.
Paras olisi jättää kesään, saisi ulkona sutata.
Se on vaan minulla sellaista kaavoihin kangistumista, että aina maaliskuun puolessa välissä vaihdan kukille uuden mullan.
Oikeastaan miksi sitä ei voisi siirtääkin parilla kuukaudella, eivät ne kukat kuolisi, vaikka toukokuussa vasta vaihtaisi uuteen ravinteikkaaseen multaan.
Suureen palmuun en joka vuosi vaihdakaan. Laitan vain juurelle uutta multaa.
Eilisen päivän valitsin mullan vaihtopäiväksi, kun on viikonloppu, joten tein viikkosiivouksen sen sotkun siivoamisen yhteydessä.
Olen innokas kasvi ja puutarhaihminen.
Vaidoin mullat eilen ja samalla pesin ikkunat. Hieman aikaista, mutta en voinut vastustaa. Saavat kasvit katsella maisemia puhtaiden lasien läpi.
oli sitä mieltä, että "sanoit sitä tai tätä, niin katriina ei huonommaksi jää."
En tiedä tarkoittiko hän minua, mutta jään ainakin jälkeen ikkunanpesuaikataulussa.
Hieno uusi nikki sinulla. Onnea!
Ajattelin ryhtyä rekisteröidyksi brändiksi ja mustat tuntui jo hölmöltä. Tämä taisi taas olla asian vierestä.
Ja lisää. Eikö ole tarkoitus, että täällä kommentoidaan? Niin minä ainakin luulin, enkä oikein ymmärrä Akkapahasta.
kiva käydä galleriassasi. Itse en ole vielä rekisteröitynyt ja sitten pitäisi vaihtaa kans nikkiä, sillä tuskin kukaan saman ikäisenä pysyy.
Niin se vaan tuntui niin mukavalta, kun olet häärinyt navetassa ja niin ollen samanhenkinen kuin mummukin.
Noita numeroita nikkini perässä tarkoitan, että olkoot!
Tuo v - kirjain tarkoittaa yleensä ikää, mutta minäpä en laittanutkaan sitä kirjainta, vaan pelkän kaksinumeroisen luvun:)
Älä sano besserwisseriksi, please!
taas kerran (ei saa nauraa) ja nyt ,että mitä tarkoittaa besserwisser?
Olen tavallinen maalaismummu, mutta oppia ikä kaikki - eikö!
En tiedä ehkä vieläkään, mutta koska sitä sanaa näkyi viljellyn täällä palstalla jokin aika sitten, niin googletin, ja sain tietää, että besserwisser tarkoittaa viisastelijaa.
Minäkin olen tavallinen maalaismummo, tai mummoikäinen ainakin.
Täytyy tässä vain koettaa oppia olemaan trendikäs vielä vanhoilla päivillään.
Kiitos "sivistämisestä"!
Olen vielä niin opettelu vaiheessa, että ei aina tule mieleen sieltä googlesta hakea, jos tulee tenkkapoo.
Monenlaista sieltä jo on löytynyt, joskus ihan vahingossakin, kun olen innokas surffailemaan.
sanot sitä tai tätä, katriina ei huonommaks jätä. Anna ny muittenkin rauhassa puhua.
mieleeni, onko monelle mies ollut itsestäänselvyys. Sopiva kumppani on löytynyt nuorena ilman mitään vaikeuksia. Jonka helpolla saa, sitä ei arvosta, vaan vaatimukset kasvavat. Meillä minä olin se, joka jaksoi enemmän, siis tein enemmän. Jaksan esim. valvoa tarvittaessa melko paljon. Mieheni ei jaksanut. Ikkunat pesen taas, kun jaksan. Kahteen vuoteen en sattuneesta syystä ole jaksanut. Kauniit verhot peittävät mahdolliset liat, ei maailma tämän tyyppisiin juttuihin kaadu. Ihailin miestäni aina. Emme takertuneet lillukan varsiin.
Taitaa olla niin, että vaimo ei mielellään anna tilaa miehelle kotihommissa.Osaa nim itse mielestään kaiken paljon paremmin.
Myös mielenkiinnot ovat erilaisia, ei ainakaan minun mieheni ole eläissään vaihtanut esim.kukkiin multaa.
Ihanaa päästä taas kasvien kanssa hääräilemään,kohta on minullakin itämässä jos jonkinlaista siementä.
taidat olla aivan oikeassa.
Minulla oli viime vuonna tomaatit hyvässä mallissa seinänvierustalla, kun rakas ukkoni päätti tehdä juuri siitä tikkaiden säilytyspaikan.
Meillä kasvatetaan kesäaikaan paljon tomaatteja.
Se on yhteistä puuhaa.
Katselin kalenterista, että kun alkaa nousevan kuun aika, niin silloin kannattaa kylvää.
Onkohan taikauskoa?
Muuten asiasta taas kolmanteen: Tänään on Minna Chantin päivä.
Koska vaaleista on puhuttu, niin ajattelin, että jos Minna Chant eläisi tänä aikana, niin hän olisi ehkä sopiva kulttuuriministeriksi....tai kauppa ja teollisuusministeriksi, opetus tai puolustusministeriksi. Vaikka miksi!
Hienoa kun saimme eduskuntaan taas niinkin paljon naisia. Ei puolta kaikista kansanedustajista, mutta lähes.
aina äänestänyt naista.Nainen kuitenkin ymmärtää yleensä aina enemmän naisnäkökulmaa.
oli todella aikaansa huikeasti edellä. Liputuspäivä hänelle on oikein.