moi!
Olen 15vuotias, tänä vuonna 16vuotias tyttö, joka kärsii huonosta itsetunnosta ulkonäön vuoksi.Olen 170cm ja painan 69kg.
8lk mittani olivat 168cm/74kg, mutta kun 8lk loppui niin lihoin--> 78kg.
olen ollut noin vuoden surumielinen ja hieman ahdistunutkin.Joten painoni on laskenut melko hyvin pituus kasvuuni nähden.
haluiaisin kuitenkin pudottaa painoani siihen 65kg:n hujakoille, mutta kun itsekuria ei näytä olevan syömisen suhteen ja olen tarmoton lähtemään liikkeelle kuntoilemaan..kävin tuossa muutama päivä sitten terveydenhoitajalla keskustelemassa asioista ja hän suunnitteli, että menisin jollekkin psykiatrille tai jollekkin vastaavalle..en kuitenkaa pidä nenäkkäin keskustelusta... mikä avuksi?
Olen 15vuotias, tänä vuonna 16vuotias tyttö, joka kärsii huonosta itsetunnosta ulkonäön vuoksi.Olen 170cm ja painan 69kg.
8lk mittani olivat 168cm/74kg, mutta kun 8lk loppui niin lihoin--> 78kg.
olen ollut noin vuoden surumielinen ja hieman ahdistunutkin.Joten painoni on laskenut melko hyvin pituus kasvuuni nähden.
haluiaisin kuitenkin pudottaa painoani siihen 65kg:n hujakoille, mutta kun itsekuria ei näytä olevan syömisen suhteen ja olen tarmoton lähtemään liikkeelle kuntoilemaan..kävin tuossa muutama päivä sitten terveydenhoitajalla keskustelemassa asioista ja hän suunnitteli, että menisin jollekkin psykiatrille tai jollekkin vastaavalle..en kuitenkaa pidä nenäkkäin keskustelusta... mikä avuksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
minä haluaisin jutella kannssasi. olen 7lk:lla oleva tyttö.
minulla on samanlaatuinen ongelma kuin sinulla.
katselin lukujasi tuossa, ne ovat suunnilleen samat.
jos mitenkään olisi mahdollista, haluaisin keskustella sinun kanssasi esim. messengerissä.
jos haluaisit/tämä olisi mahdollista, vastaa tähän viestiini jotakin, keksitään yhdessä ratkaisu..
netissä, mutta voidaanhan me täälläkin jutella. :)
Nähdäkseni pituutesi ja painosi ovat hyvässä suhteessa keskenään. Ahdistukseesi sinun kannattaa etsiä apua. Voi olla ettei pelkkä painonpudottaminen johda parempaan itsetuntoon, etenkään jos ongelmat ovat ulkonäköhuolia syvemmällä. Onko sinulla joku jonka kanssa voit keskustella pahasta olostasi kasvotusten/ sähköpostin tms. välityksellä? Voitko tukeutua äitiisi, onko sinulla siskoja/ veljiä joille puhua, kaverit voisivat myös olla korvaamattomia jos uskallat päästää heidät aivan lähelle sisintäsi. Netistä löytyy paljon keskustelupalstoja joiden kautta pääsee juttusille ammattilaisten kanssa -silloin voit huoletta keskustella anonyymisti huolistasi ja murheistasi.
Mutta tuosta painonpudottamisesta:
Itse olen n. 165cm pitkä ja painan pyöreät 65kg. Aloittaessani laihdutuksen viime syksynä, painoin peräti 80kg. Olin aivan innoissani kun painoni lähti putoamaan nopeasti pelkästään liikuntaa lisäämällä ja karsimalla ylimääräiset rasvat pois ruokavaliostani. Ei siihen mitään sen kovempia otteita/ itsensä rääkkäämistä tarvinnut, tärkeintä oli vain saada prosessi käyntiin. :) Mm. Suklaasta en ole luopunut missään vaiheessa sillä pieninä annoksina sekään ei heilauta suuntaan eikä toiseen. Vaikka alankin olla jo varsin tyytyväinen, tavoitteeni on päästä 60kg:n. Ongelmana tälläkin suunnalla on aikaansamattomuus! :D Syömisillä saa jo sinänsä paljon aikaan, mutta liikunta on taas jäänyt vähemmälle.
Olisiko sinulla tiedossasi jotain liikuntamuotoa jonka harrastaminen olisi sinulle varsinainen nautinto? Pyöräily, rullaluistelu, hiihto, ratsastus, uinti, tanssi, kamppailulajit, tennis, sulkapallo,.. mahdollisuudet ovat rajattomat! Saisitko jonkun harrastamaan kanssasi? Kynnys aloittaa liikkuminen laskee kun saa kivaa seuraa tekemiseen mukaan.
Toivon sinulle paljon jaksamista ja iloa kevääseen. Lupaa ettet ole liian ankara itsellesi! Sinun arvosi ja merkityksesi ei ole mitattavissa sillä miltä näytät ulospäin. Erään ystäväni lausahdus kiteyttää omat ajatukseni täysin; olet vain oma ihana itsesi niin hyvin menee!
Kiitos kun jaksoit vastata. :)Viestisi sai minuun jotain ihmeen voimaa. :O
Kyllä minä äitiini jonkin verran tukeudun, mutta kun tuo puhuminen on melko hankalaa.. :/
Kävin tuossa muutaman kerran kuntosalilla ja uimassa kaverini kanssa, mutta se jäi siihen, koska kaveriani ei oikein enää kiinnostanut... yksin en minnekkään mielelläni mene. :/
Mutta joo, täytyy tässä vissiin pärjäillä. :)
mä oon kai ollu kans aina lihava. jotenkin.
ala-asteella olin kiusattu sen takia.
yläasteella vihasin itteäni.
nyt painan 67kg ja oon n 158cm pitkä, mutten koe itteeni lihavaks. rakastan itteäni, opi säki rakastaa ittees niin kaikki on hyvin (:
ja niin, joillai oikeesti luut painaa enemmän ku toisilla, että mun mielestä sä oot ihan sopivan painonen pituutees nähden!
voihan se olla, että toisilla painaa luut enemmän, itse olen sen havainnut, pienestä pitäen itse olen urheillut, enkä missään vaiheessa ole ollut liian heikko mihinkään. Nyt 16 vuotiaana olen 176 pitkä ja paino on yli 70 kg, mutta jää alle 75 kg:n. Syön miten haluan (huom, olen lakto-ovovegetaani, se rajoittaa) ja liikun monta monta kertaa viikossa, en siksi että pysyisin "timminä" vaan koska se on hauskaa. Joukkuepelit, kävelylenkit iltahämärissä mp3-soittimen kanssa... vain mielikuvitus on rajana. Ei koskaan piä sanoa itseään lihavaksi tai rumaksi, ei kukaan voi olla yhtä täydellinen kuin itse on.
Jos kamppailette ns. vähemmistöjen puolella, kuten ylipainon, olkaa siitä ylpeitä. Eikä kannata välittää mitä muut sanoo, haistattaa heille *askat siitä. sinä olet sinä ja minä olen minä. Jaksamista kaikille :)
Juo vaan kaljaa niin pyöristyt enenmmän!