että lapsi tulee melkein heti kun sitä aletaan yrittämäänkin...
Niin minäkin luulin ja oletin.Että noin vaan...
Puoli vuotta on mennyt ja aina kun menkat alkaa tekee mieli itkeä maailman tappiin asti.
Alkaa toivo loppua..kaikki ystävät puhuneet että "meillä meni 2kk..." ...meilläpä meneekin ikuisuus,saa vaan ajatella.
Jotenkin arvasinkin että just mulla voi olla näin paska säkä,etten varmasti saa ikinä!olis pitäny jo arvata...
Alkaa ärsyttämään ihan suunnattomasti....En tiedä mille palstalle tämä kuuluis...puhutaanko jo lapsettomuudesta...pääh.
Muilla kokemuksia samasta?*kyynel*
Olemme esikoistamme yrittämässä..
Ei meille voi käydä näin!=(
*omena*
Niin minäkin luulin ja oletin.Että noin vaan...
Puoli vuotta on mennyt ja aina kun menkat alkaa tekee mieli itkeä maailman tappiin asti.
Alkaa toivo loppua..kaikki ystävät puhuneet että "meillä meni 2kk..." ...meilläpä meneekin ikuisuus,saa vaan ajatella.
Jotenkin arvasinkin että just mulla voi olla näin paska säkä,etten varmasti saa ikinä!olis pitäny jo arvata...
Alkaa ärsyttämään ihan suunnattomasti....En tiedä mille palstalle tämä kuuluis...puhutaanko jo lapsettomuudesta...pääh.
Muilla kokemuksia samasta?*kyynel*
Olemme esikoistamme yrittämässä..
Ei meille voi käydä näin!=(
*omena*
Vastaukset 18
Vanhimmat
että monet odottavat, että heti tärppää, kun ehkäisy jätetään pois.:) Ehkä moni ei sen kummemmin ajattele asiaa, ennenkuin on itselle ajankohtaista. Ja muutenkin aina saa kuulla, kun joku on tullut raskaaksi ehkäisystä huolimatta, monet tekevät abortteja ym. ym, joten ehkä sitä jotenkin tulee sellainen kuva, että raskautuminen onnistuisi ilman sen kummempaa odottelua ja "yritystä".
Sinulla on ilmeisesti nyt tällä hetkellä mieli maassa, ja saa tietysti ollakin. Pakko vaan sanoa, että puoli vuotta ei ole kovin pitkä aika yritykselle (vaikka tietysti siltä tuntuu!). Lapsettomuudesta ei ainakaan missään nimessä puhuta puolen vuoden jälkeen.
Ja sitäpaitsi, eihän teille ole vielä käynyt kuinkaan? Tottakai joka kerta kun kuukautiset alkavat, tulee valtava pettymys jne. mutta eihän teille ole kuitenkaan käynyt mitään peruuttamattoman kamalaa. Jos kävisit tuolla lapsettomuus- tai keskenmenopalstalle esimerkiksi, niin sieltä voi lukea välillä todella kovia kokeneista, jotka varmasti myös miettivät, että miksi juuri minulle.
No joo, en tietenkään tarkoita, ettei saisi tuntua pahalta puolen vuoden yrityksen jälkeen.:) Kannattaa kuitenkin edes yrittää pitää lippu korkealla, eikä vaipua epätoivoon!:) Toivotaan, että teillä tärppää pian!
sukulaiset ja ystävät kyselee että koskas meille tulee perheenlisäystä...ja se harmittaa paljon...en kehtaa vastata,ettei oo vielä tärpänny..No puoli vuotta olemme toivoneet mutta täytyy sanoa ettei olla ihan välttämättä yritetty just oikeina ajankohtina...
*omena*
mites ne ovistikut..toimiiko?onko vaikeeta?
Mäkin oletin, että heti olis onnistanut..mut ei! Meillä oli kaikki keinot käytössä, ovulaatiotestit, oikein ajoitetut yhdynnät jne.. Puoli vuotta yritettiin ja kävin yksityisellä tarkastuttamassa itteni. Sain matkaan clomit, mitään vikaa tai poikkeavaa ei näkynyt. Niillä sitten tärppäs heti ekasta kierrosta, pienimmällä annostuksellä söin.. Nyt mennään jo yli puolen välin. Pienestä se sitten lopultakin oli kiinni.. Enkä usko että olisin raskaaksi tullutkaan ilman clomeja..
Vielä on muistissa ne katkerat päivät kun menkat alko.. Ja sitä kerkes jo miettimään vaikka mitä, onko mussa jotain vikaa, saanko ikinä lapsia..huhuh! Kaveri pamahti paksuksi ekasta yrittämästä kuukausi sen jälkeen kun oltii ilmotettu uutiset. Näitä löytyy, toisilla vaan onnistuu helpolla!
Jos haluat tuhlata rahaa niin käy ihan vaa tarkastuksella yksityisellä gynellä. Mun maalaisjärki sanoo, et jos ei raskaaksi tuu puoles vuodes ni joku paikka pelaa vähän hitaammin tai ei ollenkaa. Mut tää on vaan tätä mun järkeilyä. Kannattaa kokeilla ovistesteillä, jos et oo jo..
Tsemppiä! Sit kun se vauveli saa alkunsa, niin kyllä sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun on kauan (ja kyllä, puoli vuotta on mun mielestä kauan..) yrittäny!
ja täällä kaikki tuntuu olevan niiiin malttamattomia! Mikä ihmeen kiire kaikilla on, muutama kuukausi sinne tänne ja äkkiä se vuosiki lopulta on täynnä..
Mä kyllä jotenki mieluummin odotan vähä pisempään, oishan se kuitenki hienompaa jos sit lopulta onnistus ihan luomusti, ilman mitään vahvike"myrkkyjä".. ja vuosihan on sit vasta se aika jollonka yhteiskuntakin tavallaan myöntää että joku ongelma taitaa olla, koska alkaa siinä vaiheessa tarjota tutkimus/hoitomahdollisuuksia. Vuosi siis ei oo enää normaalia, nykypäivänä vissiin melko tavallista kuitenki..?
kun odottelet =) onnekas olet =)
söitkö pillereitä tätä ennen?mä söin katsos 5 vuotta...luulis niiden jotenkin vaikuttavan?
*omena*
olin 16vuotias,että kaikki mun kaverit teki abortteja tai tuli raskaaksi...nyt kun itse olen avomiehen kanssa hommaamassa,vuosia tullut kuitenkin vain 5 lisää niin monet puhuu ettei tärppää..tunnen monia,ja se pelottaa..et mitä jos ei mekään,kun puoli vuotta on jo menny.
Juu, melianeja söin 6-7 vuotta ennen ku alettiin yrittämään... Mä luulen myös, että ne vaikutti silleen, ettei heti onnistanu! Ei oma kroppa lähteny toimimaan oikein kunnolla..tiedä sitten!
Sen ainaki nyt tiedän että viimeset e-pillerit söin sillon..ei enää ikinä!! Ne sitäpaitsi vaikutti mun käyttäytymiseenki. Oon "rauhottunu" paljon, en oo enää niin äkkipikainen ku syödessä niitä. Onneksi täs vaiheessa lopetin. Joku tossa puhui myrkyistä, niin kyllä ne e-pillerit enemmän sitä myrkkyä on ku clomifenit, tai mun mielestä ainakin..
Tsemppiä ja vauvaonnea kaikille yrittäville!
kun kävit yksityisellä gynellä? Itellä aika varattuna ens viikolle.. Meillä kans puoli vuotta yritystä takana.
Täyttyy sanoa, että tekstisi oli kuin suoraan minun suusta! Meillä on reilu puolivuotta nyt mennyt ja valoa ei näy tunnelin päässä. Tosi inhottava tilanne.. Taas eilen koin karvaan pettymyksen. Kuitenkin kokoajan yrittää valaa itselle luottamusta, että kyllä se vielä pian onnistaa, kun sen aika vain on. Mutta ei voi mitään, että suru ja harmitus on suuri kun menkat taas alkaa. Ihan samoja fiiliksiä siis täällä! Mutta tsemppiä sinulle, jospa se pian tärppää meillä molemmilla.. yritetään uskoa siihen! =)
loppunut uskominen...ootko käyttäny niitä ovistikkuja?mä en...olen netistä kattonu ovulaatiolaskurin avulla noin päivämääriä......
*omena*
Ovis testejä, mutta kun en oikein saa niillä kunnon viivaa näkyviin. Ehkä en ole osannut oikeaan aikaa testailla. Yleensä minäkin käyn ovulaatiolaskurista sen päivän katsomassa. Jospa se tästä.. =)Tsemppiä kovasti!
laskurit ihan paikkansa....mä söin pillereitä ennen yrittämisen alkua noin 5vuotta,lieneekö sillä vaikutusta asiaan.Taidan käydä ostamas niitä tikkuja,jos se auttais...Puoli vuotta on pitkä aika kun jotain oikein kovasti toivoo!
Tsamppiä sinullekkin paljon!=)
*omena*
että vaikuttaa. Minäkin söin pillereitä 6-7 vuotta. En tiedä sitten.. Noo ehkä ne laskurit antaa suuntaa antavaa tietoa.. Pitää varmaan sitten alkaa pupuilemaan reilusti ennen annettua päivän määrää ja jatkaa viela varmuuden vuoksi sen jälkeenkin jokunen päivä. =) Kokeilehan sinäkin tikkuja..
kärsivällisyyttä ennen lapsen saantia, sitä lapsen kanssa sitten tarvitaan.
Kaikki ei tule tänne mulle heti, tässä maailmassa, korkea aika oppia se.
HYVÄ HYVÄ HYVÄ:::::::::::
että lapsen kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä.ja olen ihan valmis kasvattamaan lapsen.elämän tilanne on täydellinen.
En ole tottunutkaan että "Kaikki tänne mulle heti, tässä maailmassa".
*omena*
on muuten hemmetin vaikea suunnitella mitään..on harmillista käydä esim . ikeassa kun ei viitsi ostaa mitään lapselle,kun ei ole varmuutta että tuleeko sellasia koskaan...=/ toivottavasti tärppäää......
Alkaa kyllä tosissaan tympiä ku aina vaan ne menkat tulee. Puoli vuotta on meilläki menny eikä mitään tapahtunu. Toivoa silti jaksan. Luultiin meki, että viimeistään 3. kierrossa tärppää. No, ne luulot mytättiin. Nyt toivon ja arvailen taas että no tässä kierrossa tärppää. Ja p*skat, siinä kummiskaan niin hyvää tuuria käy. Miks kävis ku ei tähänkään asti oo käyny?! Silti toivon...
Miks toiset onnistuu niin pian ja ite joutuu oottamaan? Mitä pahaa mä oon tehny ansaitakseni tämän, vai oonko mä vaan niin lapsellinen ja omissa typerissä kuvitelmissani, että elämä tahtoo vähän opettaa? Krääh!
Välistä epätoivo nostaa päätään. Mulla vielä seki, ku mä en todellakaan tiedä mitä mä teen jos ei lasta ala kuulumaan. Mä en tiedä mitä opiskelisin, ja ei oo työkokemusta ja muutenki täälä niin vähä töitä tarjolla, että epäilen saisinko töitäkään. Mä en elämältä muuta halua ku perheen, jos ei lapsia kuulu, mitä pohjaa mun elämällä sitten on? Ei mitään, joskus oon ajatelluki että jos ei lasta tuu, otan ja lähen Afrikkaan vapaaehtoistyöhö ettimään uutta suuntaa elämälle.
lähde...mut en tiedä mitä teen jos en saakkaan?...enkä halua adoptoidakkaan...saa nähdä jos vaik joskus tärppää....en aio juosta heti lääkäriin...