Työskentelen sairaanhoitajana keskussairaalassa. Tyypillinen työpäiväni alkaa siten, että joku työkavereista on sairaslomalla ja osasto pursuaa potilaista niin, etteivät sängyt meinaa riittää. Sijaisia ei yleensä saada, joten omasta väestä on jonkun pakko jäädä ylitöihin tai töitä tehdään vajaalla miehityksellä. Sijaiset ovat opiskelijoita, jotka eivät ymmärrettävistä syistä vielä pärjää erikoissairaanhoidossa, joten oma työtaakka usein tuplaantuu. Pomojen työaika menee sijaisten etsimisessä tai suostutellessa omaa väkeä ylitöihin. Useat kollegoistani jäävät usein ylitöihin, koska tietävät kuinka raskasta on kun taas kerran joutuu "vahtimaan" sijaisen töitä ja selittää taas uudelle keikkalaiselle, miten osastolla toimitaan.
Hoitotyö tällä hetkellä on välttämättömien asioiden toteuttamista, kuten lääkityksestä ja potilaiden turvallisuudesta huolehtimista. potilaille ehtii sanoa, hei ja sitten on taas juostava. Tässä esimerkki työpäivästäni:
Potilas oli juuri kuullut sairautensa edenneen, eikä hoitoa ollut. Hän olisi tarvinnut tukeani mutta samaan aikaan toisessa huoneessa kuoleva potilas tarvitsi kipulääkettä ja omaiset tukea. Samaan aikaan olisi pitänyt syöttää vuodepotilaalle lounasta ja tiputtaa toiselle potilaalle sytostaatteja. Tunnen paljon syyllisyyttä, koska en pysty tekemään työtäni kunnolla ja suurin kärsijä on yleensä potilas ja hänen omaisensa. Ympärilläni näen toinen toistaan väsyneempiä sairaanhoitajia ja lääkäreitä ja tiedän, ettei muilla osastoilla tai sairaaloissa ole sen helpompaa.
En pysty sanoin kuvaamaan miten pettynyt olen päättäjiemme suhtautumisesta terveydenhuollon ongelmiin. Osastoltamme vähennetään kesäksi taas kaksi sairaanhoitajan paikkaa, koska pitää säästää. Ikävä kyllä, potilaiden määrä ei vähene kuntien käskystä. Miten raha voi mennä ihmisten hyvinvoinin edelle? Kohta kukaan ei halua sairaanhoitajaksi työolosuhteiden vuoksi. Älkää ajako meitä loppuun vaan antakaa meille mahdollisuus tehdä tärkeä työmme hyvin.
Hoitotyö tällä hetkellä on välttämättömien asioiden toteuttamista, kuten lääkityksestä ja potilaiden turvallisuudesta huolehtimista. potilaille ehtii sanoa, hei ja sitten on taas juostava. Tässä esimerkki työpäivästäni:
Potilas oli juuri kuullut sairautensa edenneen, eikä hoitoa ollut. Hän olisi tarvinnut tukeani mutta samaan aikaan toisessa huoneessa kuoleva potilas tarvitsi kipulääkettä ja omaiset tukea. Samaan aikaan olisi pitänyt syöttää vuodepotilaalle lounasta ja tiputtaa toiselle potilaalle sytostaatteja. Tunnen paljon syyllisyyttä, koska en pysty tekemään työtäni kunnolla ja suurin kärsijä on yleensä potilas ja hänen omaisensa. Ympärilläni näen toinen toistaan väsyneempiä sairaanhoitajia ja lääkäreitä ja tiedän, ettei muilla osastoilla tai sairaaloissa ole sen helpompaa.
En pysty sanoin kuvaamaan miten pettynyt olen päättäjiemme suhtautumisesta terveydenhuollon ongelmiin. Osastoltamme vähennetään kesäksi taas kaksi sairaanhoitajan paikkaa, koska pitää säästää. Ikävä kyllä, potilaiden määrä ei vähene kuntien käskystä. Miten raha voi mennä ihmisten hyvinvoinin edelle? Kohta kukaan ei halua sairaanhoitajaksi työolosuhteiden vuoksi. Älkää ajako meitä loppuun vaan antakaa meille mahdollisuus tehdä tärkeä työmme hyvin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Elämä ei valittamalla parane. Tee asioille jotain!
Ja niille paskasijaisillekin kannattaisi olla ystävällinen ja perehdyttää ne tosiaan sinne osastolle; voisivat jopa kiinnostua työstä ja vaikkapa tulla uudelleen sijaiseksi - vähän viisaampana ja osaston tapoihin tottuneena.
Jos minua (sijaista) ei kunnioiteta työntekijänä ja jos osastolla näytetään ärsyttävää naamaa kun "taas joku uusi sijainen" tulee osastolle, voin olla varma etten enää ikinä mene kyseiselle osastolle. Nykyään kun on vara valita..
Valitettavasti myöskään tuo valittaminen ei aina auta- koitettu on! Ja tosiaan sijaisen syy ei ole olla sijainen, mutta niinkuin ylläoleva esimerkki antoi aika hyvin ymmärtää, homma alkaa olemaan melkoista liukuhihnasuorittamista, jossa mitään ei enää ehdi saati jaksa tehdä sydämellä ja ajatuksella- mukaanlukien sijaisten perehdyttäminen.
Meillä on melko sama tilanne asian suhteen- ainoa ero vaan on, että edes uusia sijaisia ei enää saa, koska niitä vain ei ole, ja pystymetsästä meille ei pysty ottamaan. Noh, nyt ihmisiä sitten putoilee sairaslomille ja lumipallo on lähtenyt kunnolla liikkeelle, eli ne, jotka ovat tuplavuoroja tehneet isosti ovat myös kohta sairaslomilla, ja siinä sitten ollaan kaikki romuna yhtenä läjänä. Onneksi nykytilanteessa voi äänestää jaloillaan...
... moni hoitaja. Tosi selkeästi kuvasit riittämättömyyden tunnetta, kun hoitajan pitää riittää moneen paikkaan yhtä aikaa. Siinä palaa äkkiä loppuun. Toimitaan veistenterällä jo nyt. Kädestä suuhun.
Joka vuorosta puuttuu väkeä, kun myös hoitajat sairastaa. Varahenkilöstö on kiinnitetty pitkiksi ajoiksi sijaisuuksiin, ainoat sijaiset ovat nykyisin vapaapäivillä olevat hoitajat. Tai tosiaan tehdään kahta vuoroa peräkkäin, "kun on katastrofitilanne eikä ketään saada töihin".
Uusia sijaisia ei tahdo saada ja usein onkin tilanne niin, että kiireessä mieluummin tekee itse kun alkaa vielä perehdyttää siinä kiireen keskellä, sitten ei saa omiaankaan töitä tehdyksi sen vertaa. Sijaisia pitäisi ottaa perehtymään jo ylimääräisiksi, jotta on mahdollisuus myös rauhassa perehtyä eikä tarvitse "astua heti täysillä remmiin". Mutta siihenhän ei ole tietenkään tänään mahdollisuutta.
Kuinka kauan on vara tukeutua hoitajien venymiseen ja kiltteyteen. Pää se tulee vetävän käteen tässäkin asiassa. Tämä toimii nyt, mutta entäs sitten kun kaikki vakiväki on poltettu loppuun. Mistäs sitten otetaan hoitajia töihin?
Sittenkö vasta avataan rajat näille virottarille ja puolattarille? Minusta heidän rekrytoimisensa olisi hyvä aloittaa jo nyt, jos sieltä kerran on niin halukkaita tulossa.
Kiva lukea uutisia ensi kesänä, MITEN YLLÄTTÄEN ON VAIKEA SAADA PÄTEVIÄ SIJAISIA. Ei kai niitä ole kesällä sen kummemmin, kun niistä on nyt jo pula.
Minä haluaisin edelleen hoitajana tehdä työni hyvin ja kokea siitä ammattiylpeyttä. Tänä päivänä se ei kerta kaikkiaan vaan onnistu enää näillä resursseilla. En valita, totean vain. minun etiikallani ei enää toimita "muka hoitajana" ja toisaalta en enää jaksa suostua siihen että kaikki vastuu sekä potilaalle että hoitajalle turvallisesta hoitotyöstä kaadetaan hoitajien niskaan.
Kuten joku mainitsikin, on hyvä että nyt voi äänestää jaloillaan. Voi katsella sellaisen työpaikan, jossa vielä kokee olevansa hoitaja ja saa toteuttaa ammattiaan eri tavalla kuin erikoissairaanhoidossa.
Eikä pidä unohtaa sitäkään, että kaikkein huonoimmassa asemassa tässä tilanteessa ovat lääkärit, koska suomen lain mukaan korkeimman koulutuksen saanut on vastuussa :(.
Kuule, sairaanhoitaja on vastuussa tekemästään työstä, kiireessä tai ilman kiirettä. Ei lääkärit hoitajien tekemistä hoitovirheistä vastuuseen joudu...
Katso vähemmän "Dr. Housea" ja elä tässä todellisuudessa...
Tiedän että se kuulostaa järkyttävältä, ja sotii oikeustajua vastaan, mutta näin tosiaankin on. Totta kai jokainen vastaa omasta töpeksinnästään, mutta korkeimmin koulutettu on vastuussa myös muiden tekemisistä. Esim. tilanne jossa sairaanhoitaja ajaa ambulanssia, ja lähihoitaja on potilaan kanssa takana, on sairaanhoitaja vastuussa hoidosta myös auton takaosassa.
En tiedä kuka "Dr. House" on, ei ole ainakaan meidän sairaalassa töissä.
Sinä selvästi et ole edes alalla, kun et perusjuttujakaan tiedä.
... lääketieteellisestä hoidosta, hoitajat ja oh hoitotyöstä. Ja hoitotyön sujumisessa ei tänään näytä olevan lääkäreilläkään mitään vaikutusmahdollisuuksia. Lääkärit painivat hieman erilaisten ongelmien kanssa kuin hoitohenkilökunta ja muu henkilökunta, joita osastolla hyörii.Tosin en kadehdi lääkäreidenkään työtä tänä päivänä, mutta tämä kirjoitus nyt koskee hoitajien tekemää hoitotyötä.Osastosta vastaava lääkäri on varmasti tietoinen osaston hoitotyön ongelmista, mutta ei kai hänelläkään näytä olevan mitään keinoja tai yleensäkään motivaatiota ottaa kantaa "nursing probleemeihin"
Sori, mutta tähän nursing probleemeihin mahtuu aivan riittävästi lääketiedettä, joilla tappaa potilas- ja mokatessa saat aivan tasan rosista siinä missä lekurikin mokatessaan omalta osaltaan.
Otetaan vaikka pari esimerkkiä;
Potilas kouristaa- et tunnista tilannetta hoitajana- potilas kouristelee iloisesti seuraavat 25 minuuttia ennenkuin kukaan muu huomaa tilannetta ja saa pysyvän aivovaurion- arvaa kumpi rosiksessa?
Otat potilaalta sydänfilmin- akuutti sydäninfarkti- et vaan älyä tilannetta hoitajana-lääkäri saa sydänfilmin siinä vaiheessaa, kun potilas meneekin infarktin komplikaatioiden myötä todella huonoon kuntoon- arvaa kumpi rosiksessa?
Potilas menee kammiovärinään (siis elottomaksi- siis vaatii elvytystä) ollessaan monitorissa- et vaan älyä mitä tapahtui- potilas kuolee- arvaa kumpi rosiksessa.
...ja mitä kaikkea. Nämä tällaisia esimerkkejä hoidollisista probleemeista, joita itse saa ihmetellä omassa päivätyössään ja joita tiedän, että tapahtuu eri variaatioina mokina niin lääkäreillä kuin hoitajillakin.
Ja voin kertoa, että ei tartte huolehtia, että lääkäreitä olisi joka sormella ainakaan meillä; vastuu on hoitajalla ja meidänkin yksikön lääkärivaihtuvuudella ja sen myötä tasolla se vastuu saattaa jatkua tilanteen loppuun asti.
Homma on ryhmätyötä, jossa jokainen kantaa vastuunsa. Lääkäreillä tämä vastuu on kompensoitu enemmän kuin hyvin palkkauksessa, hoitajilla jostain syystä sitä ei katsota tarpeelliseksi.
Mutta provoiluahan tämä kaikki paskanjauhanta tällä palstalla aika pitkälle on, enkä oleta, että mitään oikeita vastauksia tähän rotlaan odotettiinkaan.
"Potilas kouristaa- et tunnista tilannetta hoitajana- potilas kouristelee iloisesti seuraavat 25 minuuttia ennenkuin kukaan muu huomaa tilannetta ja saa pysyvän aivovaurion- arvaa kumpi rosiksessa? "
Ei kumpikaan, koska siinä kuitenkin kaikki tekivät parhaansa. Ihmettelen vaan että mistä jälkikäteen tiedetään potilaan kouristaneen 25 min, jos sitä ei kukaan havainnut päällepäinkään, vai oliko hän jossain eeg -seurannassa?
"Otat potilaalta sydänfilmin- akuutti sydäninfarkti- et vaan älyä tilannetta hoitajana-lääkäri saa sydänfilmin siinä vaiheessaa, kun potilas meneekin infarktin komplikaatioiden myötä todella huonoon kuntoon- arvaa kumpi rosiksessa? "
Ei kumpikaan. Ja toisaalta minä en hoitajana hoida sydänfilmiä vaan potilasta ja hänen oireitaan ja tarvittaessa hälytän lääkärin tai viimekädessä elvytysryhmän paikalle.
"Potilas menee kammiovärinään (siis elottomaksi- siis vaatii elvytystä) ollessaan monitorissa- et vaan älyä mitä tapahtui- potilas kuolee- arvaa kumpi rosiksessa."
Siis hä, et tajua et potilas menee kammiovärinään, kai sen nyt koulutettu hoitaja näkee jo potilaasta eikä tartte tulkita monitorista et onko se nyt eloton vai ei.
Noita tilanteitahan nykyisin sattuu ja luetaan vaan sen piikkiin, et kukin tekee parhaansa sillä kokemuksella mitä sattuu kulloisessakin vuorossa olemaan.Hoitajat ja lääkäritkään kun eivät ole mitään jumalia.
"astuu on hoitajalla ja meidänkin yksikön lääkärivaihtuvuudella ja sen myötä tasolla se vastuu saattaa jatkua tilanteen loppuun asti."
Nimenomaan ja se tekeekin sitten hoitajien työstä erityisen vastuullista ja senpä vuoksi ei kadulta kelpaa sijaiseksi kuka tahansa monimuotokirjekurssilla koulutettu.
Kaikki edellämainitut esimerkit ovat enemmän tai vähemmän elävästä elämästä. Mm tuo monitoroitu kammiovärinä, jossa ei niin fiksu hoidostavastaata (jätetään nyt ammattiryhmä sanomatta) katsoi vain minuuttia vanhaa verenpainelukemaa ja totesi, ettei potilaalla voi olla mitään hätää, kun on paineetkin pitänyt.
Tarkoitus noilla esimerkeillä oli vain tuoda esille se fakta, että sitä vastuuta mahtuu myös hoitajan duuniin, eikä homma ole pelkkää räpylästä pitämistä. Mihinkään dr Ceisi-analyysiin en ajatellut noiden esimerkkien kautta mennä.
Minusta nuo esimerkit vaan oli niin hmmm... uskomattomia, et väkisinkin tuli mieleen sellainen, et minkälaista henkilökuntaa siellä akuuttihoidossa oikein pyörii, jos ko tilanteissa hoito on ollut noin sanoisinko matalatasoista.
Ymmärsin kuitenkin sen, mitä tarkoitit kuitenkin, mutta tuohan on tätä päivää useissa laitoksissa. "KUN EI OLE MISTÄ TARJOTA PÄTEVÄÄ KOKENUtTA HENKILÖKUNTAA". Riittää kun on nimi työvuorolistassa ja voidaan laittaa hoitajaresurseihin, viis kokemuksesta, pätevyydestä ja laadusta.
No jos tienaat yli 2500€ kuussa, niin ei sulla ole mitää oikeutta valittaa! Puolet pois palkasta, niin sitte ootte oikeella palkkatasolla!! kattokaa tosta mallia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000000079&posting=22000000024610797
Menehän jatkamaan sitä pohjien ottamista ja sitten nakkarille turpaansaamaan, niin menee päivä taas rutiinin mukaan...:D
... käsittäisivät ettei kyse ole pelkästä euromäärästä vaan VASTUUSTA SUHTEESSA PALKKAAN ja yleensäkin työ-oloihin.Ja jatkossa hoitajapulaan. Tulevat (ja jo olevat) sukupolvet eivät ala tällaiseen rääkkiin tällä palkalla enää. Naukukaa sitten päivystysten ovien takana kun sisäänpääsykriteereitä entisestään kiristetään hoitajapulan vuoksi.
mulle jäi viime kuussa palkkaa verojen jälkeen 1200, et mistäköhän ihmeestä toi 2500 on repäisty?
kun olet urasi huipulla sh:na, sat kaikki mahdolliset ikälisät, vuorotyölisät. Verot pois siitä ni netto on sen mukainen mimmonen on itse kunkin veroprosentti.