yön hiljaista hetkeä
odotan, kun kynttilä sammuu
viini, jonka toit
on jäänyt muistojen lauluun
etsin rakkautta sieltä
missä sitä ei kenties koskaan ollutkaan
eikä rakkaus etsi enää minua
sillä olen kadottanut itseni
löytääkseni sen kaikessa
kuin olisi kuin perhonen lasipurkissa
vapaana maailmasta
suojassa sateelta
mutta silti, kuin omansa kuvansa vanki
olit päästänyt minut vapaaksi
mutta kahlinnut minut itseesi
enkä osannut paeta
ja kun viimein lähdin
en osannut enää palata
odotan, kun kynttilä sammuu
viini, jonka toit
on jäänyt muistojen lauluun
etsin rakkautta sieltä
missä sitä ei kenties koskaan ollutkaan
eikä rakkaus etsi enää minua
sillä olen kadottanut itseni
löytääkseni sen kaikessa
kuin olisi kuin perhonen lasipurkissa
vapaana maailmasta
suojassa sateelta
mutta silti, kuin omansa kuvansa vanki
olit päästänyt minut vapaaksi
mutta kahlinnut minut itseesi
enkä osannut paeta
ja kun viimein lähdin
en osannut enää palata
Vastaukset 1
Vanhimmat
tekee kynäsi piirrokset, vaan haikea oli runosi "muistojen lauluissa"