On se kummallista tää elämä.Nuorena sitä vaan löytää sen miehen, kenenkaa tekee lapset. Toisilla liitto kestää loppuun asti, mutta toisilla ei niinkuin ei minullakaan. "Jäi luu käteen", kun lapset oli tehty. Oliko silloin intohimoo, en minä ainakaan muista sellaista.
Tänä vuonna täytän 50 v. ja yhtäkkiä eteeni ilmaantuu mies, johon todella tunnen intohimoa, jotenkin erittäin järisyttävä tunne ja olotila. Ihankuin tuntis toisen ajatuksetkin. Ja se Fyysinen intohimo iski vaan yhtäkkiä.
En ole moista kokenut ikinä. Enkä osaa siitä edes kirjoittaa, miltä se tuntuu. Ihankuin lentäisi, tai turha selittää kun en osaa.
Kertokaa te muutkin oletteko koskaan tunteneet täydellistä intohimoa, joka melkein vie tajun, kun vaan näkeekin toisen.
Tänä vuonna täytän 50 v. ja yhtäkkiä eteeni ilmaantuu mies, johon todella tunnen intohimoa, jotenkin erittäin järisyttävä tunne ja olotila. Ihankuin tuntis toisen ajatuksetkin. Ja se Fyysinen intohimo iski vaan yhtäkkiä.
En ole moista kokenut ikinä. Enkä osaa siitä edes kirjoittaa, miltä se tuntuu. Ihankuin lentäisi, tai turha selittää kun en osaa.
Kertokaa te muutkin oletteko koskaan tunteneet täydellistä intohimoa, joka melkein vie tajun, kun vaan näkeekin toisen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
mennä naimisiin tai ei ole yhteiskuntakelpoinen. Kun ikää alkaa omasta mielestä tarpeeksi, sitä vain ajautuu naimisiin sen kummemmin ajattelematta, että lopun ikää oltais yhdessä.
Sitten kun lapset ovat aikuistumassa ja lähtevät kotoa, tulee se arki eteen, eikä se välttämättä ole sitä mitä on odottanut tai haluaa.
Minäkin olen pohtinut hyvin tarkkaan, että kannattaako jatkaa pelkästä velvollisuudesta vai tehdä kerrankin niinkuin sydän sanoo. Minäkin törmäsin mieheen, hieman vanhempaan, joka ajatusmaailmaltaan oli kanssani samalla aaltopituudella. Olimme järkeviä ja tukahdutimme tunteemme ja olimme "yhteiskuntakelvollisia". Onko se sitten itselle oikein, kun aina riipaisee, kun näkee tämän toisen ja tietää, että toinen ajattelee samoin.
Miksi me emme uskalla kuunnella sydäntemme ääntä? Miksi pelkäämme tulevaisuutta, vaikka ei se sen pahempaa voi olla kuin tämä nykyisyyskään?
on kuin joku velvoite, tiedän sen tunteen, kun olen kokenut.Voi niin moni vaan ovat yhdessä, vaikka pitäisi jo lähteä liitosta.
On omaisuutta ym. tavallaan esteenä lähtöön, ei jaksa sitä rumpaa alkaa.
Mutta sydäntään pitäisi kyllä kuunnella jo, kun lapset ovat maailmalla.Itse asun ykin, mutta ei sitä siltikään niinvaan lähdetä seurustelemaan kumminkaan, on jo varuillaan, mitä taas nuorena ei ollut.
Juttelemme puhelimessa kuitenkin jo toistemme kanssa. Ei oo silti helppoa tehdä lopullista valintaa, puhuessa se varmuus sitten tulee, joka minulla jo kuitenkin on, mutta en ole pyytänyt häntä vielä kylään.Sen aika on kuitenkin tulossa, sydän sanoo niin.
Kuule, et ole yksin ja ainoa. Sinun vaan pitää tehdä radikaali päätös, joka on vaikea, mutta kuuntele sydäntäsi.
Sinulla oli hyvä kirjoitus. Toivotan sinulle onnea ja oikeata päätöksentekoa.
vain pelkureita, so. luterilaisen kasvatuksen uhreja?
Hampaat irvessä vain pitää yrittää olla kunnon kristitty, - sitten kupsahdamme hautaan :/
Ihanaa, että uskallat elää ja heittäytyä nauttimaan uudesta kokemuksesta. Se on ylellistä eikä kai kovin yleistä enää tässä iässä, kun niin monet pelkäävät elämää. Jos yhteytenne kehittyy molemminpuoliseksi sitoutuneeksi kestäväksi rakkaudeksi, sinulla on vieläkin parempia aikoja odotettavissa. Ellei suhteenne olisikaan tarkoitettu ikuiseksi, kukaan ei voi koskaan ottaa sinulta pois hyviä muistoja. ;)
Vaali kauniita asioita elämässäsi sekä pidä huolta itsestäsi ja suhteestanne, niin luultavasti voitte yhdessä kokea aina uudelleen ihania matkoja omalle yhteiselle planeetallenne, jossa aika menettää merkityksensä ja oleminen kietoutuu kokonaisvaltaiseen yhteisen hyvän kokemiseen. Uskon sen antavan voimia ja tuovan iloa myös arjen kohtaamiseen. Hellyys ja välittäminen kantavat positiiviset tunteet myös vähemmän hyvien hetkien yli tulevassa arjessa.
Nauti kaikesta hyvästä ja muista, että myös järki on hyvä ottaa mukaan tärkeitä päätöksiä tehtäessä, jos sellaisia tulee eteesi. ;)))
Sinulla on aina niin myönteinen asenne kaikkeen. Toisten onneenkin reagoit, kuin se olisi omasi. Olet oikea piristys ja aikuisen ihmisen malli tällä palstalla.
Tuossa eräs sylvin mies jo minut kerkesi haukkumaankin.
Kiitos sinulle ja varmasti pidän onnestani kiinni ja tulen vaalimaan sitä lopun ikäni.
tässä iässä vain on niin aikuinen etä sitä arvostaa ja osaa ottaa vastaan ,seksikin on aivan ihanaa kun vertaa nuoruuteen .Nuorena se oli vain suorittamista mutta nyt,jess.
Kiitos kirjoituksestasi. Näin se elämän pitäisikin olla, vanhempana sitä osaa jo rakastellakin, ja nuorena oli todella vain suorittamista, kuten hyvin ilmaisit. Kiva, että sinulla menee hyvin ja intohimosi kohde on vierelläsi. Onnea teille.
ei kai kukaan intohimonsa kourissa tänne tuu siitä kertomaan!Tyhmyyttä riittää tyhjäpäisiltä naisilta nimenomaan.
Kuin sinä nyt noin reagoit hyvälle asialle, mitä voi tapahtua vielä tässäkin iässä. Pidä ihmeessä vaimostasi huolta, niin ei ole sinullakaan huolta. Onnea teille toivotan.
Jalat tukevasti pilvissä, kilot rapisee, ei nukuta ja muutkin näkevät sen, ehkä silmistä. Siihen kuolis jos se jatkuisi loputtomiin. Huh..huh..kyllä se ihanaa oli, melkein koski.
En tiedä reagoitko minun kirjoitukseeni vai omaan kokemukseesi, mutta hienosti asian ilmaisit. Kaunista.
tuu näin äkkii mieleen, mitä lie - ruokahalluu varmmaannii.
Olitpa sinä hauska, ihan nauraan rupesin. Mutta toivotan sinulle myös onnea.
miltä sinusta tuntuu. Olen muutaman vuoden sinua vanhempi ja viime keväänä tapasin Nallevaarin, joka ensi tapaamisella vei jalat altani ja pään pilviin. Nyt on lähes vuosi seurustelua takana ja aina vain paranee.
Olen nuorempana kokenut samantapaisen tunteen, mutta silloin ei ollut mahdollista olla yhdessä, vaan tunteet hiipuivat kaipauksen myötä hiljalleen. Siksi osaan nyt arvostaa vapauttani nauttia tästä suhteesta ja elää täysillä.
Onnea rakkaudellesi, nauti siitä. Se on suurenmoinen lahja ihmiselle.
Onnea teille paljon ja hyvä, että uskalsit lähteä mukaan , kuinka onnelliselta kirjoituksesikin tuntuu. Onnea teille ja kiitos kun kannustit minua.
Olen kokenut, mutta siitä on vuosikymmeniä. Muistan tunteen. Palaa mieleenikin, vaikken edes haluaisi palaavan mieleen. Muistikin meinaa mennä moisista muistoista.
Elämä on joskus vaan niin merkillistä. Ei sopisi tähän elämäntilanteeseen moinen. Onnea ja rohkeutta niille, joille se osuu kohdalle vielä tällä iällä... Ei minusta ihmisen kannata kulkea onnensa ohi. Kävi miten kävi. Pahempaa olisi se pitkä ja katkera vanhuus. Siitä ei ole kenellekään mitään iloa.
katkera vanhuus olisi kamalaa, ja sitäkin on paljon, kun kuljetaan onnensa ohi. Oli jännää miten kirjoitit siitä nuoruuden rakkaudestasi, että meinaa vieläkin pyöryttää, kun ajattelee häntä. Olet silloin kokenut sen, minkä minä vasta nyt.
Kaikkea hyvää sinulle.
ja järki mukaan, varovaisuus on valttia.
Onnea.