Hei!
Olen 24 vuotias nainen, ja rakastunut mieheen joka ei halua lapsia. Olemme painineet kyseisen asian kanssa jo kahden vuoden ajan. Ajankohta ei ole juuri nyt sopiva lapselle, emmehän ole vielä naimisissakaan, mutta tulevaisuudessa toivoaksemme kyllä! Yhteinen koti on perustettu ja tulevaisuuden PITÄISI näyttää ruusuiselta.
Haluaisin kuulla mielipiteitä ja tunteita lapsettomuudesta kärsiville... erityisesti suhteen kannalta? Mitä siellä syvällä sisimmässä tapahtuu kun tilanne tuntuu toivottomalta? Mikä merkitys on puolison tuella asiaa käsiteltäessä...
Pelkään että jonain päivänä olen lapseton, umpikujassa ja yksin asian kanssa. Eihän
mieheni voi mitenkään minua lohduttaa. Onko se sitten suhteen loppu? En pysty nauttimaan tästä hetkestä ja odottaa innolla tulevaa...!
Onko teillä käynyt koskaan mielessä jättää puolisonne lapsettomuuden vuoksi, vai voittaako rakkaus?
Olen 24 vuotias nainen, ja rakastunut mieheen joka ei halua lapsia. Olemme painineet kyseisen asian kanssa jo kahden vuoden ajan. Ajankohta ei ole juuri nyt sopiva lapselle, emmehän ole vielä naimisissakaan, mutta tulevaisuudessa toivoaksemme kyllä! Yhteinen koti on perustettu ja tulevaisuuden PITÄISI näyttää ruusuiselta.
Haluaisin kuulla mielipiteitä ja tunteita lapsettomuudesta kärsiville... erityisesti suhteen kannalta? Mitä siellä syvällä sisimmässä tapahtuu kun tilanne tuntuu toivottomalta? Mikä merkitys on puolison tuella asiaa käsiteltäessä...
Pelkään että jonain päivänä olen lapseton, umpikujassa ja yksin asian kanssa. Eihän
mieheni voi mitenkään minua lohduttaa. Onko se sitten suhteen loppu? En pysty nauttimaan tästä hetkestä ja odottaa innolla tulevaa...!
Onko teillä käynyt koskaan mielessä jättää puolisonne lapsettomuuden vuoksi, vai voittaako rakkaus?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta jokseekin myös itselle menneisyydestä tuttu tilanne.Kyllähän se helpompaa on jos kumpikin haluaa elämältään samoja asioita ainakin noin isoissa asioissa.
Paha mennä sanomaan mitä teille tulevaisuudessa tulee tapahtumaan,mutta jutella asioista kannattaa.Voihan olla,että mieskin aikansa sulateltuaan asiaa tulee toisiin ajatuksiin.
Voi tietysti myös olla niinkin,että hän pitää päänsä ja jäät ilman lapsia.Itse olen lopettanut suhteen jossa mies sanoi harvinaisen selvästi,että ei halua lapsia nyt eikä koskaan minun kanssani.
Nyttemmin seurustelee vain naisten kanssa joilla on jo valmiiksi lapsia,en siis tiedä oliko hänen miehisyytensä murtunut,koska olimme saaneet vastauksia lapsettomuutemme syihin ja hänen hedelmöityskykynsä oli huomattavasti heikentynyt.
Ehkä sen kuuleminen aiheutti hänelle ehdottomalta tuntuvan inhon ja vastenmielisyyden lapsia kohtaan silloin aikoinaan.Nyt vuosien jälkeen olen jutellut hänen kanssaan mm. tuostakin asiasta ja hän on sitä mieltä,että haluaa lapsia kun löytää sen oikean.
Toisin sanoen niin monia asioita voi olla taustalla,miksi toinen pariskunnasta ei halua niitä lapsia ja vain puhumalla ja avoimuudella ne asiat selviää.
Vaikka tilanne tuntuu vaikealta nyt, se kannattaa käsitellä nopeasti...puhukaa asioista vakavasti, ja sano, että sinä tiedät haluavasi lapsia, ja haluat myös olla miehesi kanssa. Jos miehesi on edelleen vahvasti sitä mieltä, että ei halua lapsia, sinun täytyy päättää kumpaa haluat enemmän, olla nykyisen puolison kanssa vai hankkia lapsia. Miehesi päätös on hänen päätöksensä ja sitä tulee kunnioittaa, ja olisi väärin, jos jatkossa yrittäisit suostutella tai painostaa häntä lapsien hankkimiseen.
Et voi mitenkään tietää, muuttaako miekkosesi ikinä mieltään. Mutta jos haluat perustaa perheen (ja vielä suhteellisen nuorena), voitko jäädä odottamaan ja katsomaan? Ja onko silloin suhteellanne mitään todellista tulevaisuutta?
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja valitsin perheen perustamisen.