..kumpi sopii sinulle paremmin,korkkiruuvin kierot nartut vai hajujen myötä aivonsa jalkojen väliin kadottavat(mutta rehdit) urokset:)!
Näin koti oloissa kun en kisaa (palveluskoirakokeissa) ei sukupuolella ole juurikaan merkitystä,mutta jos kisakoiraa etsin,niin silloin ehdottomasti narttu.Mulla on muutama kisakaveri ollut uros,ja sen minkä uroksessa rehtiydessä voittaa,sen sitten voi hävitä kun tuoksut voittaa akan auktoriteetin.
Aikoinaan kisat (tottis) oli sellaisella kentällä jossa tavis koirat ulkoili ja meidän jätkästä tuli sekunnissa kuolaava,kuuro,macho,ällö matadori joka unohti kaiken opitun,minun puhkuessa punaista noin 100 käskyä antaen(2 sallittu).Eihän se hiirikään himoilleen mitään mahda,mutta on se raivostuttavaa.
Nartuissa pidän vauhdista liikkeitä suoritettaessa,mutta ne taas osaa sen hormooni muutosten aikana esittää kaikille vieraille;"mua hakataan 24/7 ja ruokaakin saan vain harvoin",voisitko siis pelastaa minut.Tuossa narttu linjassa tuo näytteleminen ainakin on laajaa,korkea tasoista,mutta patukalla poistettava ominaisuus.Mutta kun oikee päivä sattuu sekä ohjaajalle,että koiralle tulos on mahtavaa.
Narttujen kanssa joutuu kieroilemaan takas,mutta kun siinä onnistuu tuntee suunnatonta onnistumisen iloa.Urokset ovat rehdimpiä,mutta hitaampia,ne tekee kaiken jotenkin "palvovammin".Silti kisakoirana pidän narttua parempana.
En tiedä mitään niin hienoa,kun on saanut koiran koulutettua niin,että se "hymy" huulin suorittaa annetun tehtävän ja tulee pyytämän suorituksen jälkeen lisää.Valitettavasti nykypäivän tuloshakuisuus on tuonnut mukaan ikäviä lieve ilmiöitä,kuten sähkön käytön koulutuksessa,ja sen kyllä näkee koiran työskentelyssä.
Näin koti oloissa kun en kisaa (palveluskoirakokeissa) ei sukupuolella ole juurikaan merkitystä,mutta jos kisakoiraa etsin,niin silloin ehdottomasti narttu.Mulla on muutama kisakaveri ollut uros,ja sen minkä uroksessa rehtiydessä voittaa,sen sitten voi hävitä kun tuoksut voittaa akan auktoriteetin.
Aikoinaan kisat (tottis) oli sellaisella kentällä jossa tavis koirat ulkoili ja meidän jätkästä tuli sekunnissa kuolaava,kuuro,macho,ällö matadori joka unohti kaiken opitun,minun puhkuessa punaista noin 100 käskyä antaen(2 sallittu).Eihän se hiirikään himoilleen mitään mahda,mutta on se raivostuttavaa.
Nartuissa pidän vauhdista liikkeitä suoritettaessa,mutta ne taas osaa sen hormooni muutosten aikana esittää kaikille vieraille;"mua hakataan 24/7 ja ruokaakin saan vain harvoin",voisitko siis pelastaa minut.Tuossa narttu linjassa tuo näytteleminen ainakin on laajaa,korkea tasoista,mutta patukalla poistettava ominaisuus.Mutta kun oikee päivä sattuu sekä ohjaajalle,että koiralle tulos on mahtavaa.
Narttujen kanssa joutuu kieroilemaan takas,mutta kun siinä onnistuu tuntee suunnatonta onnistumisen iloa.Urokset ovat rehdimpiä,mutta hitaampia,ne tekee kaiken jotenkin "palvovammin".Silti kisakoirana pidän narttua parempana.
En tiedä mitään niin hienoa,kun on saanut koiran koulutettua niin,että se "hymy" huulin suorittaa annetun tehtävän ja tulee pyytämän suorituksen jälkeen lisää.Valitettavasti nykypäivän tuloshakuisuus on tuonnut mukaan ikäviä lieve ilmiöitä,kuten sähkön käytön koulutuksessa,ja sen kyllä näkee koiran työskentelyssä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaikka en kisaa, niin tuo nartun säälipisteiden kerääminen kyllä kuulosti tutulta =)
Narttuihminen taidan olla.
Itselläni on kolme narttua, joiden kanssa enimmäkseen harrastan agilitya. Urosten omistajien "taistelua" olen kentällä seurannut, ja kyllä narttu ihmisenä pysynkin.
narttu. Kaikki koirani ovat olleet narttuja, suurinosa myös leikattuja, joten ei häiritse poikakoirien elämää...
Vaihtoehtoa kuin narttu.Nyt menossa kolmas joka yli 12vuotias.Koskaan ei ole tarvinnut koiraa "patukoida" tai muutenkaan rangaista.Tietty aina voi tulla tilanteita joissa koira "häiriintyy" omistajana ja kasvattajana minun pitää osata varautua näihin.Myös rotuominaisuudet vaikuttavat jonkin verran.
ja koulutus(motivointipatukka),eli sitä revitään "makupalana".Koirat rakastaa sitä,sen rettuuttamiseen päätetään aina treeni ja sillä unohtuu tolta nartulta toi näytteleminen.Tassut ruopasee tyhjää ja silmät palaa päässä,kun saa kiskoa ja voittaa akan.
koirasta kahdeksan on ollut narttuja, joten siinä vastaus.
On se narttu paljon helpompi kouluttaa ja muutenkin parempi "kaveri". Tutuillani on taas uroksia ja joskus oikein naurattaa kun eivät saa koiriaan kuriin silloin kun "hyvät hajut" saavuttavat kirsun. Mulla ei ikinä sellaisia ongelmia ole ollut.
Ei titenkään hajujen muodossa,mutta miten on minihameiden muodossa?Niillä roiskeläpillä on sama vaikutus homosapiens-uroksiin,kuin tuoksuilla koirille.....
Ne perhanan vaatteet ja ennen kaikkea niiden kantajat tekevät minut hulluksi.
Voi että on hienoa varrota Justiinaa kesällä tuolla keskikaupungilla ja katsella ohimenevää ihmisvirtaa lähes läpinäkyvine hamosineen.
Silloin olen aina valmis kuskiksi.
ja lemmikiksi ottaisin uroksen, mutta työkoiraksi nartun.
Itselläni on tosin molempia. Pojat on suoria, rehellisiä ja tiedän mitä niiden päässä liikkuu. Likat on kieroja, mutta kovia ja loistavia työkoiria.
Enemmän mua kiinnostaa tuo narttukoirien oveluus..
Vaikka uros koira on ollut niin se ei onneksi ollut narttujen perään ellei nyt juoksusta narttua ihan nokan alle tuotu :)
meillä on aina ollut, ja aina tulee olemaan narttuja. vaikka nartuilla on kaksi kertaa vuodessa juoksuaika, niin se juoksuaika on ympäri vuoden uroksilla, missä vain on lähistöllä juoksuinen narttu. olen kuunnellut säälienkin uros koirien omistajien valituksia kuinka uros menettää ruokahalunsa, ulvoo ikkunassa, haluaa keskellä yötäkin monta kertaa ulos, astumis-halu on valtava, jne., kun lähistöllä juoksuisia narttuja. lisäksi urokset ovat semmoisia koiven nostajia, ettei mikään kulma jää merkkaamatta.