keskustelua lääkäripiireissä.
Tänään saamassani sähköpostissa lastenpsykiatrian ylilääkäri Anita
Puustjärvi kirjoittaa:
Lastensuojelulla uhkailu hoitoerimielisyyksien vuoksi ei ole asiallista; lastensuojelutoimenpiteet ovat tarpeen, jos vanhemmuudessa on vakavia puutteita. Psykoosi-käsitteen käyttö perinteisen perinteisen psykoanalyyttisen terapian määritelmän mukaisesti ei vastaa nykyisten lääketieteellisten
diagnoosikriteerien mukaista psykoosin määritelmää ja eikä yleistä
lastenpsykiatrista käytäntöä. Asian tiimoilta on noussut Helsingissä
keskustelua ja kritisointia juuri neuropsykiatristen ongelmien
ohittamisen vuoksi.
Tänään saamassani sähköpostissa lastenpsykiatrian ylilääkäri Anita
Puustjärvi kirjoittaa:
Lastensuojelulla uhkailu hoitoerimielisyyksien vuoksi ei ole asiallista; lastensuojelutoimenpiteet ovat tarpeen, jos vanhemmuudessa on vakavia puutteita. Psykoosi-käsitteen käyttö perinteisen perinteisen psykoanalyyttisen terapian määritelmän mukaisesti ei vastaa nykyisten lääketieteellisten
diagnoosikriteerien mukaista psykoosin määritelmää ja eikä yleistä
lastenpsykiatrista käytäntöä. Asian tiimoilta on noussut Helsingissä
keskustelua ja kritisointia juuri neuropsykiatristen ongelmien
ohittamisen vuoksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ovat jättäneet hoitamatta lasten ja nuorten psykiatriset hoitopalvelut niin, että niiden piirissä ei hoitotakuu toimi vieläkään. Vuosi sitten tilanne oli se, että jopa 500 lasta jonotti hoitoa, mutta mitään merkittävää ei tehdä tilanteen korjaamiseksi.
Kotoa käsin käytävään terapiaan pääsy on miltei yhtä mahdotonta. Arpaonnella saa sairaalapaikan tai avohuollon tukena tarjottavaa kuntoutusta tai muuta apua lapselleen.
Mutta psykiatrit ovat keksineet kuningasratkaisun ongelmaan:
Tehdään sairaalapaikan tarvitsijoille hoidollisia huostaanottoja! Kirjoitetaan lapselle lähete lastensujelulaitokseen, jonne pääsee huostaanoton kautta. Näin menetellään myös niiden perheiden kohdalla, joita ei missään mielessä syytetä lapsen oireista tai sairaudesta, eivätkä vanhemmat vastusta lapsen hoitoa.
Lisäksi esim. lastenkodin psykiatrinen hoito on pelkkää lumehoitoa, se ei vastaa millään tavalla sitä sairaalahoitoa, jota ilman lapsi joka tapauksessa jää, vaikka huostaanottoa mainostetaan LAPSEN EDUN mukaisena toimenpiteenä. Mitä hoitoa on huostaanoton kautta vanhemmista erottaminen ja hoidotta jättäminen?
Lapselleni suunniteltiin 2-vuotinen hoitojakso tuollaisessa paikassa, mutta onneksi sain taisteltua hänet kotiin 4,5 kk:n jälkeen. Lapsi kotiutui huomattavasti huonompi kuntoisena kuin oli lastenkotiin mennessään, mutta hänet sinne lähettäneiden psykiatrien mielenkiinto loppui siinä vaiheessa ja jäimme kotiin täysin ilman hoitosuhdetta mihinkään.
Yksityisellä lääkäriasemalla diagnoosiksi varmistui Asperger, mutta tämän mahdollisuuden olivat psykiatrit kieltäneet aina jyrkästi. He eivät tunne neurologista oirekuvaa, mutta ottavat silti oikeudekseen lähettää lapsia huostaanotettaviksi lastenkoteihin silloin, kun heidän omat taitonsa loppuvat lapsen auttamisessa.
Tämä on törkeää lasten kohtelua, eikä mitenkään sivistysvaltiossa hyväksyttävää toimintaa.
Psykiatrit käyttävät valtaansa väärin siinäkin mielessä, että jos vanhemmat vaativat lähetettä neurologille, se estetään ja uhkaillaan huostaanotolla, vaikka siihen ei lopulta päädyttäisikään.
Neurologeja on koulutettava ehdottomasti lisää ja lapsille turvattava kuntoutusmahdollisuudet myös kotoa käsin. Kun lapsella on ongelmia, ei huostaanotto ole mikään ratkaisu, vaan asianmukainen hoito.
on muuallakin maassa, eikä vain Helsingissä.
On ollut jo vuosia.
Valitettavasti sosiaalisysteemiltä ei saa apua todellisiin tai kuviteltuihin ongelmiin. Tälläiset "ongelmat" ovat vain keppihevonen jolla saadaan uhri kiinni tarkan huomion kohteeksi jotta voitasiin saada hänet kiinni jostain uudesta ongelmasta. Todisteethan raavitaan kasaan vaikka väkisin. Näin lääkärit tai oikeastaan koko systeemi suojaa selustansa.
Diagnoosia diagnoosin päälle ja se psykologian lupaama kansalaisen hartaasti kaipaama onnela häipyy pikkuhiljaa taivaanrannan taakse ulottumattomiin sitä nopeammin mitä nopeammin sitä tavoittelee. Silmien avautuminen (jos sitä koskaan tapahtuu) tapahtuu aivan liian myöhään, yleensä silloin kun asiat ovat tosi pahassa sotkussa.
Oletko muuten pannut merkille että hullun papereihin yleenä laitetaan jokin muotihulluus eli mediassa runsaasti lanseeerattu diagnoosi vaikka diagnooseja on vaikka kuinka paljon ja erilaisia?
Jos lääkärit tai viranomaiset ylipäätään ovat sinulle joitain auktoriteetteja, suosittelisin että ensiksi vähän rauhoittuisit ja antaisit höyryn hälvetä, paljastuva maailma saattaa yllättää.
auktoriteetteja ja psykiatreilta on mennyt viimeinenkin arvovalta, mitä heillä oli silmissäni jäljellä.
Pelkästään se, että jokin uusi lääketieteen ala etenee, siitä aletaan saada tutkimustuloksia Suomessakin, diagnoosien saaminen yleistyy ja niistä puhutaan uutena asiana lisää, niin ei se vielä esim. neurologiasta tee muotidiagnoosia.
Psykiatria sinällään ja sitä tukevat psykologiset testit ovat niin hämärää aluetta, että sen piiristä nousevat muotidiagnoosit tavallaan ymmärtääkin. Psykologian käytössä oleva esim. täysin epätieteellinen vanhemmuuden arviointitutkimus (MIM) on vitsi sinällään. Olen omassa elämässäni kokenut, miten siitä saada sellainen tulos kuin tarve vaatii.
Muistan jo vuosia sitten nauraneeni kun Ben Furman kertoi jossain haastattelussa niiden vuosien muotidg:stä, paniikkihäiriöstä, että kun hän tuli töistä väsyneenä kotiin ja vastaan tuleva koirakin näytti paniikkihäiriöiseltä, hän alkoi miettiä, onko menty liian pitkälle.