sain tämän ajatuiksen tuosta toisesta ketjusta, onko mies ikuinen huollettava, mutten halua sotkea sitä.
Eli minä en ikinä hoida enkä huolla ketään. Jokainen hoitaa omia asioitaan tai sitten jättää ne hoitamatta. Miksi ihmeessä hoitaisin muita? Aikuisia ihmisiä siis? Ei mene jakeluun.
Eli minä en ikinä hoida enkä huolla ketään. Jokainen hoitaa omia asioitaan tai sitten jättää ne hoitamatta. Miksi ihmeessä hoitaisin muita? Aikuisia ihmisiä siis? Ei mene jakeluun.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Esimerkiksi läheisesi sairastuessa. Sanotko silloinkin: "En ikinä hoida enkä huolla ketään"?
On ero hoitamisella ja terveen huoltamisella. Mahdatko ymmärtää?
paljon vanhempiani ja sairasta sisartani. Tuli hyvä mieli. Terveitä ihmisiä en huolla, meillä oli mieheni kanssa ystävyys- ja avunantosopimus. Luultavasti olisin huoltanut hänet, jos olisi esim. sairastunut, niin paljon häntä rakastin. Jos lapseni tarvitsevat minua, harkitsen varmasti asiaa. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu nuorellekin.
...huoltaa miestäni, hän on helppohoitoinen ja rakastan häntä.
Entä jos itse tarvitsee toisten apua! Melkein näen silmissäni, että ketjun aloittaja saattaisi olla joskus, toivottavasti olen väärässä, kärttyinen vanha ihminen, joka moittii kaikkia ja kaikkea. Odottaa kuitenkin, että häntä autetaan.
Harva meistä taitaa selvitä tästä elämästä pois aivan seisovilta jaloilta.
Niin, toivon todella, etten joudu mihinkään laitokseen pakkohuollettavaksi. En todellakaan odota sitä, vaan mieluummin kuolen saappaat jalassa ilman sairaspäiviä.
En saa mitään tyydytystä siitä, että huollan toisia, mutta en myöskään odota että minua huolletaan.
Kärttyiseksi tulen ainoastaan siitä, jos joudun pakolla sotkeutumaaan toisten asioihin tai kuuntelemaan niitä. Minulla ei ole mitään syytä moittia toisia, kunhan saan olla heiltä rauhassa.
sanotaan, että kivet joita nakkelet, myöskin noukit.
saatat sinäkin olla vaikka vuosikaudet sängyn pohjalla muitten hoidettavana, ennenkuin kärttyisä elämäsi päättyy.
ja onnen tuottajia on juuri lähimmäisistäni huolehtiminen, auttaminen kaikin tavoin.En suurempaa iloa ole löytänyt elämässäni kuin juuri esim toisen auttaminen.
Enkä siis tarkoita olla tekopyhä, näin todellakin tunnen.
kerran, kun jossakin tilanteessa apua tarjosin, että en ole ennenkään naapurin apua tarvinnut enkä tarte nytkään.
Meni muutama päivä, tämä samainen ihminen makasi tien vieressä jalat oikosenaan tiedottomana. Soitettiin siinä ambulanssia ja koetimme herätellä häntä ja auttaa kaikin tavoin.
Siinä oli naapurinkin apu tarpeen.
Miehelle hoito kelpaa vuosikymmeniä, mutta kun vaimo sairastuu niin mies ottaa avioeron. Omillaan on pärjättävä ilman apua.
oli ihan hyvä ihminen ja heillä meni apen kanssa hyvin. Molemmilla oli oma reviirinsä, anoppi ajoi miehet ulos töihin. Tuvassa ei saanut oleskella. Sitten anoppi sairastui. Miesväki yritti laittaa ruokaa, mutta puuroakaan eivät osanneet keittää, mitä anoppi päivitteli. Nykyään minusta on parempi, kun roolit ovat sekoittuneet. Minun mieheni osasi tarpeen vaatiessa perushommat ja appikin innostui ruoanlaitosta leskenä elellessään. Mistä muuten johtuu, että miehet etsivät usein lohtua muualta, kun vaimo sairastuu sen sijaan, että olisivat vaimon tukena. Olen törmännyt täysin terveisiin miehiin, jotka surkuttelevat osaansa. Olen patistanut olemaan kumppanin tukena.
Joo, noinhan se menee mutta onhan sinuakin aikanaan hoitaneet jotkut muut vai oletko ihan valmiina putkahtanut tänne? Jos noin on, ilmoittaudu ihmeessä vaikka telkkariin näytille.
Uskomattoman itsekäs ja ymmärtämätön on kommenttisi, en voi muuta sanoa. Elämässä on tilanteita ja tilanteita, jolloin itsekkyys pitää panna sivuun ja olla ihminen toiselle. Jos sen ymmärrät yksinomaan paapomiseksi ja turhan hyysäämiseksi, olet jäänyt paljosta paitsi ihan omasta syystäsi.
Itsekseen ja omilla avuillaan toimeentulevaa aikuista ei pidäkään holhota, mutta arkielämässä joudumme tukemaan toista, täysijärkistäkin. Ei aina eikä kaikkialla, mutta silloin tällöin. Niin sinuakin on autettu, mutta et luultavasti ole sitä huomannut etkä ainakaan anna sille mitään arvoa kommenttisi sävystä päätellen. Toivottavasti olen hyvin väärässä...
Avioliitossa on sairautta, elämä kolhii, lapsillekin voi sattua yhtä sun toista, kaikenlaisille lähimmäisille voi sattua sitä ja tätä. Kun ihminen on oikeasti pahassa pulassa, vaikeaa häneltä on kieltää sitä apua, mitä pystyy antamaan. Kaikkeen ei tarvitse suostua, mutta inhimillisyyttä meissä sen verran pitää olla.
Joko olet päässyt elämästä todella heppoisin eväin tai sitten liian kovin. Katkeruus ja kovuus eivät sinua pitkälle kanna ja ainakin teet itsestäsi taakan niille, jotka sinua kestävät, luultavasti itsellesikin. Täysin ilman toisten apua sinä et ole tähän saakka selvinnyt. Et mitenkään. Mietipä sitä, kun arvostelet omaa napaasi tuijottaen.
Halusit avata keskustelun, mihin tulee mukaan tuikeita osallistujia. Kukaan ei taida olla kanssasi samaa mieltä, ja jos olisit kirjoittanut nimimerkilläsi, olisit "leimattu", jolle jatkossa niin sanotusti vastailtaisiin vain tylysti, jos ollenkaan.
Kohdallasi saattaa olla kysymys oikein superhuoltajasta, jonka niskoille on kaatunut paljon muiden ihmisten fyysistä, sekä henkistä huoltoa.
naisten käymälle keskustelulle "mies ikuinen huollettava". Siinähän naiset käyvät heille tyypilliseen tapaan keskustelua miesten avuttomuudesta. Tämä avaus on hyvä vastine tyhjänpäiväiselle toisen sukupuolen mollaamiselle. En minäkään tule huoltamaan yhtään nalkuttavaa ja kärttyistä "mummua". Onneksi tuntemani naiset ovat Naisia, eivätkä alistu miesten parjaamiseen. Heitä hellii ja hoivaa mielellään.
No ei se ole minulle tähän ikään avautunut mikä onni ja autuus se toisten huoltaminen on. Tietysti keskustelunavaus voidaan lakaista maton alle kutsumalla sitä provoksi, mutta se vain osoittaa, että erilaisille näkemyksille ei ole sijaa.
En halua olla sen enempää oikeassa tai väärässä, kun en myöskään käytä sellaisia käsitteitä, ei ole olemassa oikeaa eikä väärää.
Olen samaa mieltä, että terveitä aikaihmisiä ei tarvitse kenenkään hyysätä ja hoitaa.
terveistä ollutkaan kyse.
Keskustelun avaaja viittasi Zirkonian aloittamaan ketjuun "Mies, ikuinen huollettava".
lipsahti, en ollenkaan huomioinut sitä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi avun tarpeessa ei voisi auttaa. Siitähän tulee molemmille hyvä mieli. Kyllähän ihmiset yleensä pitävät siitä, että heistä välitetään.
On eri asia, jos apua TODELLA tarvitsee, mutta kun esim. aviomiesten avuttomuus on pelkkää laiskuutta ja passuuttamista.
Itselläni oli äijä, joka kieltäytyi syömästä perunoita, jos en kuorisi niitä hänelle valmiiksi! Uskotko todella, että tuollaisesta vauvamaisesta käytöksestä tulee hyvä mieli?
pääsee, jos hieman paapoo.
Äijä aivan kauhistui kun joutui hoitamaan oman taloutensa! Ei hänellä ollut aavistustakaan kuinka paljon työtä yhden miehen taloudessa on.
Ei vapaa-aikaa ollenkaan. Aina jotakin muuta, siivoamista, tiskaamista, pyykin pesua, ostoksilla käyntiä, ruoanlaittoa. Kaikki aika tuhraantuu siihen.
Ehdotti että muutetaan taas yhteen, mutta sanoin että ei muuteta. Olen huomannut kuinka ihanaa on saada tehdä mitä haluaa, omalla ajallaan. Sanoin, että tee sinäkin niin ja nauti elämästä
tai ota kotiapulainen, jolle maksat palkkaa. Minähän sain tehdä kaiken ilmaiseksi varsinaisen työpäivän päälle.
mitä tarkoitat. Vaan minua ei oikein huvittaisi pitkän yhteisen taipaleen jälkeen pois lähteä. Ihan omia voimiani säästääkseni (ja vanhanaikaisen kasvatuksen johdosta) hoidan kaikki kotiaskareet ja paapomiset. Jos mies jotain tekee, joudun kuitenkin sen tekemään uudelleen. Kaikissa muissa askareissa hän on lyömätön.