Jälkikasvu perheineen ei anna meille "vanhuksille" kotirauhaa. Lähes joka siunattu ilta tai päivä he käyvät lapsineen...itse ei saa koskaan omaa rauhaa ja aikaa ja lepoa! Meiltä alkaa pinna ja hermo lopullisesti katkeamaan kun aina pitää olla heitä viihdyttämässä ja kahvia keittämässä...hulluus huipussaan! Eivät ymmärrä että me tarvitaan omaa elämää ja rauhaa kun vielä ollaan työelämässäkin. "Parhaimmillaan" yksikin pariskunta käy jopa vähintään neljästi viikossa vaivaamassa! Jotain pitäisi keksiä etteivät kävisi kuin kerran kuukaudessa enintään! Mikä neuvoksi?
Jälkikasvu samalla
paikkakunnalla
11994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
rovaniemelle.
jompi kumpi jos ei muuta konstia keksi
meillä toisinpäin, jos ollaan yksi päivä hiljaa niin anoppi soittelee että miksei teistä ole kuulunut mitään. Mikä neuvoksi :)no joo joo puhelimet kiinni , mutta kun se soittaa poliisit ja palokunnan ja vielä ambulanssin varmuuden vuoksi jos puhelimet mykkänä :) siinä purtavaa
vaiea tuohon on neuvoa antaa ; )
on tämä kulttuuri muuttunut viime vuosina...
enää ei kunnioiteta toisen ihmisen yksityisyyttä ja kotirauhaa.
Meillä kulkee omaa ja vierasta väkeä kuin yleisessä majatalossa! Nuoria irtolais-poikia varsinkin.
Kyllä täytyy hommata jokin mökki (piilopirtti) kakkosasunnoksi että saa elää omaa elämäänsä.
Miksei nuo nuoret parit käy toistensa luona kylässä vaan pitää tulla "äidinmaitoa" tai "anopinmaitoa" imemään.
Kumma kun "napanuora" ei katkea!??
Todellakin on kulttuuri muuttunut kun tällainen suvun välinen kanssakäyminen koetaan häiritseväksi! (Kyllä ennen vanhaa olivat jopa naapurit tervetulleita kylään vaikka keskellä yötä eikä sitä todellakaan koettu häiritseväksi!) Uskomatonta! Tällaista meininkiä voi olla vain Suomessa!
Kyllähän ne omat lapset ja niidenkin lapset ja puolisot pitäisi olla ihan samaa perhettä ja aina tervetulleita taloon. Oma vikanne jos olette ottaneet tavaksi keittää kahvia ja passata niitä. Perheen jäsenet voi ottaa samalla tavalla mukaan hommiin, miniät kahvin keittoon ja pojat kantamaan saunapuita. Eiköhän vierailutkin harvene kun joutuvat tekemään muutakin kuin mussuttamaan pullaa.
Eikö läheisten seurasta kuitenkin tulisi nauttia? Eikö ole onni että niitä läheisiä on ja että he haluavat nähdä teitä? Vaihtoehto voisi olla hyvin toinen, etteivät haluaisi pitää mitään yhteyttä ettekä näkisi lapsen lapsianne (aarteita) moniin kuukausiin. Ajattelepa jos lapsesi asuisi vaikka ulkomailla?
Jos todella olette noin itsekkäitä, inhottavia ja sisäänpäänkääntyneitä ihmisiä niin suosittelen että joko harkitsette muuttoa pidemmälle tai sitten alatte oikeasti vähentämään tarjoamianne palveluita kuten kahvitusta tai otatte sukulaiset mukaan hommiin tai sitten rohkeasti soitatte ja sovitte että koska nyt on niin paljon näitä sukulaiskäyntejä niin voitaisiinko yhdessä sopia että aina ennen käyntiä lapset soittaisivat tms. ja sitten voisitte oman olon mukaan olla vaikka vastaamatta siihen puhelimeen... Tai sitten alkakaan hankkia omia juttuja eli vaikka harrastuksia jotka pitävät teidät poissa kotoa. Lapset oppivat hetkessä uuden tavan ettette ole kotona paljon koskaan ja näin vierailut harventuvat ja voitte lopettaa jumpat ja muut ellei kuntoilukärpänen ole vienyt teitä jo mukanaan...
Mutta ennenkaikkea ottakaa ne nyörit kiristämästä sitä päänympärystää ja ajatelkaa vähän positiivisemmin.
Mikä tekee heistä niin rauhattomia?
Jatkuvasti pitää olla menossa!!! Eivät osaa viettää perhe-elämää kotonaan!!! Kyllä siinä heidänkin jälkikasvu oppii "mustulaiskulttuurin" ja tulee levottomia ja juurettomia kulkijoita!
Vois sitä ottaa kyläilyyn vuoroperiaatteen eli ei käydä ennen kuin toinen on käynyt vastavierailulla.
Ehtisi itsekkin käydä joskus lasten luona kylässä...nyt ei ehdi kun aina on jonkun naama meidän oven raossa ; )
Kohtuus kaikessa! Ajatteleppas nyt - jos kolme neljä iltaa viikossa pitää tuppautua "mummulaan"
pelkästään yhden sakin ja kun muutkin tuppautuu vähintään kerran pari viikossa niin...huhhuh!!!!
Kyllä alkaa kiristämään vanne pään ympärillä vähemmästäkin!!!!
päivittäin, lapset soittelee pari kertaa viikossa kotiin ja joka viikonloppu kotoa muuttaneet kumppaneineen tulevat syömään meille. Tämä traditio oli jo silloin kun itse olin nuori äiti ja kävimme omien vanhempieni luona kerran viikossa. Asuimme lähellä, mutta tuo viikottainen yhteinen ateria riitti eikä liikaa häiriötä tullut puolin eikä toisin. Kävisikö tämä malli teille - saisi kerralla kaikki hoidettua?
joita ei käy kukaan katsomassa kuin hyvin harvoin jos silloinkaan. Olkaa nyt ihmeessä tyytyväisiä jos lapset vielä muistavat. Sitäpaitsi itsehän olette lapsenne kasvattaneet, nysviä olette ilmeisesti niin vanhemmat kuin lapsetkin. Meillä ainakin asioista puhutaan niin ei ole epäselvää mitä kukakin haluaa ja ei tarvi tälläisiä asioita netissä äimistellä.Sitä paitsi mitä tämä keskustelu tekee talopakettipalstalla. Aloitusteksti on kai provo.
Kun käymme perheinemme kylässä mummulassa, hän yleensä häipyy huoneesensa. Hyvin harvoin hänellä on mitään sanottavaa lapsilleen. Tällaisenkin asian hän juuri laittaisi nettiin, koska hänellä ei ole "rohkeutta" puhua asillisesti lapsilleen. Ei ole koskaan ollutkaan kuin vihapäissään. Kunnioitus "isää" kohtaa on kyllä nollalukemissa, hänen takiaan emme ainakaan me kyläile siellä, ainoastaan äidin vuoksi. Jos omia lapsia joutuu niin kovasti jännittämään että hermot menee niin itsessä on vikaa!! Kaikin mokomin saisi köpettyä käpätissään jos yksin asuisi.
Voivotukset ja huokaukset kuulleena
ja väsymyksen nähneenä!
Kunnioita isääsi ja äitiäsi:
a) puheella
B) työllä
C) kärsivällisyydellä
että olisi kiva jos lapseni haluaisivat kyläillä kotonani. Sehän kertoo siitä että lasten on helppo ja mukava tulla kotiinsa. Tietenkään omalle väelle ei tarvi passata stressin kanssa kahveja pöytään, keittäköön ja juokoon itsepalvelu menetelmällä. Meitä on moneen junaan, mutta asioista pitää pystyä puhumaan suoraan...Että lapsetkin tulisivat tietämään, mitä heidän kyläilyistänsä ajatellaan!!