Odotan esikoistani ja mieheni ja minun ystäväpiirissä on pari lapsetonta pariskuntaa, jotka olisivat ihania vanhempia, mutta eivät ole onnistuneet omaa lasta saamaan. Meilläkin meni tovi yrittäessä, mut onnistuttiin kuitenkin. Nyt ollaan mietitty, et josko pyydettäis kummeiksi jompaakumpaa pariskuntaa. Mitä mieltä olisitte itse, jos teitä pyydettäis tai onko mahdollisesti jo pyydetty? Onko vaaraa, et loukkaa (toiset tietty suhtautuu eri tavalla mut kuitenkin) toisten tunteita vai voiko vastapuoli olla siitä erityisen kiitollinen?
mielipiteitänne kaipaan
Molluska
9790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi!
Erilaiset ihmiset suhtautuu asioihin tietenki omalla tavallaan, mutta meillä lapsettomuutta takana reilut kaksi vuotta.
Niin kipeä ja arka asia kun se onkin, mutta positiivista kun ystävänne ovat voineet kertoa ongelmastaan teille.
Itse oikeasti toivon, että lähipiiriin syntyisi lapsi ja meitä pyydettäisiin kummeiksi.
Ei se rakkaus jakamalla lopu, ja oma kummilapsi on meille todella tärkeässä asemassa ja sitä rakastaa kuin omaa..
Mutta toki se aina jollain tasolla harmittaa kun lähipiirissä kaikki lisääntyvät ja meille ei vielä ole suotu sitä onnea.Mutta kyllä sen asian aina aika nopeasti hyväksyy eikä se ole meiltä pois.
Kannattaa varovasti kysyä, että mitä mieltä he olisivat asiasta ja pyytää kertomaan suoraan.
Tuskin kukaan ainakaan pahastuu, onhan kummin vevollisuus sentään suuri asia ja itse olisin todella otettu!:)
Tsemppiä, ja onnea odotukseen!
Itsellä takana epätoivoista yritystä jo kaksi vuotta ja ystäväni onnistui heti ensiyrittämällä.
Pyysi mua kummiksi ja suostuin tehtävään itku kurkussa, kun en kehdannut kieltäytyä.
Tietysti jokainen tapaus on erilainen. Toiset saattavat ilahtua päästessään hellimään ja lellimään edes ystävän pienokaista.
Minulle se on tässä elämäntilanteessa lähinnä pakkopullaa.
Meillä juuri tällainen tilanne takana, ikävä kyllä olen itse siitä lapsettomasta parista toinen. Kummikeskustelu käytiin avoimilla korteilla, meille annettiin tilaa joko suostua tai kieltäytyä. Molemmat vastaukset olisi raskaana oleva ystäväni ymmärtänyt ja hyväksynyt. Keskustelu oli pitkä, päättyi kyyneliin. Viikon ajan mietimme asiaa ja päädyimme, että kyllä meistä hyvät kummit tulee ja haluamme siihen kaikesta huolimatta ryhtyä.
Anna ystävillesi aikaa tehdä ratkaisunsa. Anna tilaa päättää itse, mitä he haluavat. Tämä on niin pirun kipeä asia, että voi olla ettei kaikki halua kummiutta muistuttamaan siitä. Toisaalta voi olla että saatte maailman ihanimmat kummit lapsellenne. Mutta kehotan sinua ja teitä antamaan tilaa, aikaa ja ymmärrystä,mikäli päädytte hoidoissa käyviä ystäviänne pyytää kummeiksi!
sehän on tosi yksilöllistä, joku saattaa loukkaantua, joku on iloissaan. Minulle se olisi ilo ja kunnia! meillä kävi niin että kaverit juuri saivat lapsen, helposti ja puoli vahingossa..tottakai se tuntui aluksi pahalta kun itse ollaan niin kauan yritetty. Nyt olen kuitenkin ihan sinut asian kanssa ja koko raskauden ajan pidin yhtettä kaveriin ja kyselin hänen vointiaan jne. vauvaa käytiin heti katsomassa sairaalassa ja nyt tavataan heitä usein..aivan ihana pikku otus sieltä tulikin! minulle kummius olisi ollut ilo ja kunnia! lapsettomuudessa on myös varmasti vaiheita jolloin toisten onni tuntuu pahalta ja toisinaan sen pystyy hyvin hyväksymään..siinähän ei ole oikeasti mitään henkilökohtaista katkeruutta kaveria tms. kohtaan vaan oma suru tuntuu siinä kohdassa vaan niin ahdistavalta.onneksi minun ystäväni ovat ymmärtäneet tilannettamme. Eivät sulje meitä ulkopuolelle vaikka olisivatkin raskaana tms. se tuntuisi todella pahalta. Puhutaan myös avoimesti hoidoista ja muusta..
unohdin edellisestä viestissä kysyä että miten te lopulta onnistuitte? mitä hoitoja tms? onnea!
Meidän ei onneksi tarvinnut lapsettomuushoitoihin varsinaisesti ryhtyä. Epäsäännöllinen kierto tasoittui Clomifenilla ja lisäksi käytin kahta homeopaattista valmistetta, jotka tukevat omaa hormonitoimintaa. Toisen tai molempien vaikutuksesta sitten tärppäsi. Vajaa vuosi yritettiin. Oma yritysaika tuntuu mitättömältä tällä palstalla kirjoitteleviin verrattuna, mutta kysymykseni halusin esittää täällä, koska aidoimmat vastaukset saa tietenkin niiltä, jotka lapsettomuudesta kärsivät. Kiitos onnitteluista ja sinulle oikein paljon plussatuulia!
Kysyisin sinulta homeopaattisista valmisteista. marssitko vaan luontaistuote kauppaan ja ostit mitä suositeltiin vai menitkö jonnekin vastaanotolle missä asiaa tutkittiin. Itsellä lapsettomuutta reilu vuosi takana ja olisin valmis koittamaan tätäkin tietä jos vaan olisi enemmän tietoa miten toimia...
Onnea minunkin puolestani vauvan johdosta;)
Kävin ihan homeopaatin vastaanotolla. Minun homeopaattini oli myös koululääketieteen koulutuksen saanut lääkäri, joten omasi asiantuntemusta myös siltä alalta. Homeopaatti haastattelee sinua aika tarkasti, saattaa kysyä epäolennaisilta tuntuvia asioita (luonnetta, nukkumistapoja jne.), mutta sen hän tekee vain siksi, että se homeopaattinen tuote, joka sopii toiselle, ei sovi toiselle. En suosittelisi omin päin ostamaan kuin jotain "perusapteekkituotteita" eli kipuun, haavanhoitoon jne. tarkoitettuja. Jos lainaat vaikka kirjastosta jonkun homeopatiaa käsittelevän kirjan, huomaat, miten monta tuotetta on eri luonteisille henkilöille. Minun tuotteeni olivat Gynäcoheel ja Hormeel. Nestemäisiä molemmat. Toista piti ottaa illalla ja toista aamulla. Olen muuten saanut avun homeopaattisita tuotteista myös PMS-vaivoihin. Koululääkärithän määräävät masennuslääkkeitä tai lisähormoneja vastaavassa tapauksessa, minä sain B6-vitamiinia ja homeopaattista magnesium-valmistetta, eikä ole raivokohtauksia sen koommin ollut. Ennakkoluulottomuudesta vaihtoehtohoitoja kohtaan ei ole mitään haittaa. Kokeile niin tiedät mikä auttaa. Akupunktiohan voi aktivoida kans jotain "piilossa" olevia elimistön toimintoja, sitäkin kannattaa kokeilla. Itse en ole käynyt, mutta siskoni on, ja hän on saanut reumaansa apua.
Mielestäni voit pyytää kummiksi. Onhan se aina suuri kunnia, kun sellaista asiaa kysytään. Mutta anna tilaa miettiä ja jopa kieltäytyä.
Lapsettomana ainakin itse koen kummiuden ristiriitaisena asiana. Monet kun sanovat suoraan, että pyydetään siksi kun teillä ei omia lapsia niin voitte sitten pitää meidän... kolmen kummina harjoittelen jo seuraavaa varten sanomaan "kiitos, mutta ei kiitos". kummiuden mukana tulee kuitenkin niin paljon "velvollisuuksia", että mielestäni kukin on oikeutettu tekemään asian suhteen miten itse haluaa.