Miehenkö vaihto edessä?
Ongelmana on se, että olen sairastunut erittäin pahaan vauvakuumeeseen. Olen kuumeillut jo pidemmän aikaa, mutta olen yrittänyt malttaa mieleni jotta en liikaa painostaini avomiestäni.
Ollaan kyllä paljon puhuttu asiasta, mutta mieheni ei kuulemma ole siihen "vielä valmis".
EN VAAN MITENKÄÄN ENÄÄN JAKSAISI ODOTTAA!!!
Asiaa ei helpota sekään, että olen päivittäin tekemisissä lasten kanssa (olen lastenhoitaja). Eikä sekään, että suurimmalla osalla kavereistani on jo lapsi tai lapsia.
Toisaalta ymmärrän sen, että mieheni ei vielä halua, mutta kun miä haluan ja tiedän olevani siihen valmis!!! En voi tietenkään pakottaa toista ihmistä tekemään lapsia. Mutta miksi antaisin sen toisen ihmisen määrätä omaa elämääni?
Mieheni jo ehdottikin, että jos vaihtaisin alaa, niin ehkä se vauvakuumekin helpottaisi. En siis tekisi sitä työtä, mistä tykkään, enkä haaveilisi niistä asioista, mitkä on minulle tärkeitä.
Voi olla, että seurustelen väärän miehen kanssa eikä sitä "sopivaa hetkeä" ole tulossakaan.
Ehkä huomaan kymmenen vuoden päästä vihaavani sekä itseäni, että miestäni ja tajuavani, ettei niitä lapsia niin vaan tehdäkkään.
Ongelmana on se, että olen sairastunut erittäin pahaan vauvakuumeeseen. Olen kuumeillut jo pidemmän aikaa, mutta olen yrittänyt malttaa mieleni jotta en liikaa painostaini avomiestäni.
Ollaan kyllä paljon puhuttu asiasta, mutta mieheni ei kuulemma ole siihen "vielä valmis".
EN VAAN MITENKÄÄN ENÄÄN JAKSAISI ODOTTAA!!!
Asiaa ei helpota sekään, että olen päivittäin tekemisissä lasten kanssa (olen lastenhoitaja). Eikä sekään, että suurimmalla osalla kavereistani on jo lapsi tai lapsia.
Toisaalta ymmärrän sen, että mieheni ei vielä halua, mutta kun miä haluan ja tiedän olevani siihen valmis!!! En voi tietenkään pakottaa toista ihmistä tekemään lapsia. Mutta miksi antaisin sen toisen ihmisen määrätä omaa elämääni?
Mieheni jo ehdottikin, että jos vaihtaisin alaa, niin ehkä se vauvakuumekin helpottaisi. En siis tekisi sitä työtä, mistä tykkään, enkä haaveilisi niistä asioista, mitkä on minulle tärkeitä.
Voi olla, että seurustelen väärän miehen kanssa eikä sitä "sopivaa hetkeä" ole tulossakaan.
Ehkä huomaan kymmenen vuoden päästä vihaavani sekä itseäni, että miestäni ja tajuavani, ettei niitä lapsia niin vaan tehdäkkään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vauva tulee kun TE haluatte. Ei silloin kun SINÄ haluat.
Lopulta myöntyi, kun uhkasin lähteä, vaikkakin pitkällisen harkinnan jälkeen. Siis uhkaus oli päällä vuoden-pari. Ei välttämättä hyvä taktiikka, mutta jonkun on pakko antaa lopulta periksi. No, nyt odotellaan kuukautisia, vaihteeksi. Myöhässä ne nyt ainakin on, mutta sehän ei tunnetusti kerro mitään.
Vauva tulee kun hän ITSE haluaa! Ei silloin kun sinä tai te haluatte..pieni korjaus tuohon "huh huh" kirjotukseen..
Onneksi olkoon, että olet vihdoin saanut miehen suostumaan ja toivottavasti tärppää!
Mul oli sama ongelma vauvakuume on vaivannut jo parisen vuotta ja oli toivoton olo kun mies sanoi ettei vielä ole valmis isäksi.Mutta nyt tammikuussa pillerit jäi pois ja mieskin valmis isäksi. Ei kannata painostaa kyl se viel joskus haluaa ja se kyllä palkitaan.
Kiitoksia viestistäsi.
Ehkä se on sitten parempi vaan yrittää vielä odotella. : )
muuten voit kuvitella eläväsi kyseisen miehen kanssa lopun elämäsi, niin älä nyt ihmeessä tuon takia vaihda! Siinä vasta kauan menee, kun tutustut uuteen mieheen ja opitte tuntemaan toisenne hyvin ja opitte tuntemaan tunteenne, etteivät ole vain alkuhuumaa... Parhaassa tapauksessa näitä miehiä ehtii olla monta, ennen kuin tuntuu oikealta. Tiedäthän.
Jos nykyinen tuntuu muutenkin väärältä, eikä ole vain hetkellistä "tylsistymistä", niin ei se asia lapsen myötä parane, päin vastoin. Tsemppiä =)
jos ikää on 30 tai yli, ei kannata hirveesti enää odotella koska mies suostuu niitä tekemään, Fakta kun on että miehesi voikin sit 45v haluta niitä lapsia jolloin sä et niitä pysty enää tekemään mutta miehesi voi. Silloin voi mennä vaimo vaihtoon...
kuitenkin sanonut, että haluaa joskus lapsia? Koska tosiasiahan on se, että kaikki eivät oikeasti koskaan halua ja odottaminen voi olla turhaa.
Itse olisin jo alle parikymppisenä jättänyt miehen, jolla ei olisi samantyyppisiä tulevaisuudensuunnitelmia, kuin itselläni. Voi kuulostaa kauhean ehdottomalta, mutta olen jo nuoresta lähtien päättänyt, että lapset/perhe ovat minulle se kaikkein tärkein juttu, enkä halua haaskata aikaa suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta.
Et kertonut viestissä ikääsi (en tosin ehtinyt lukemaan koko ketjua), mutta jos et ole enää ihan parikymppinen, niin kannattaa mielestäni tosiaan miettiä, että pitäsikö mies panna vaihtoon. Vähän aikaa sitten juuri luin artikkelin, joka kertoi naisista, jotka odottivat liian pitkään, ja sitten kun yritys viimein alkoi, olikin jo liian myöhäistä.
On muuten tullut huomattua, ettei nuorenakaan suunitelmat perheelisäyksestä osu aina ihan nappiin. Nuorempana on kuitenkin enemmän aikaa yrittää hoitaa mahdolliset ongelmat jne.
Tsemppiä kuitenkin sinulle, päätät mitä tahansa!
Kiitoksia teille kaikille, jotka olette viestini lukeneet ja siihen kommentoineet.
Yritin kyllä kirjoittaa tähän jotakin viisasta, mutta tuntuu, että pää on niin jumissa, että on varmaan parempi, että en edes yritä. =;D
Kiitos siis vielä!
Olisikohan täällä muita samassa tilanteessa olevia, (tai saman kokeneita) joita kiinnostaisi vaikka ruveta kirjeen vaihtoon?
Meillä on vastaava tilanne... Miehenvaihtoakin on tullut harkittua useita kertoja, mutta harkinnan tasolle se on jäänytkin monestakin syystä.
Hei, tässä olisi s-posti os. johon voi siis kirjotella!
[email protected]
älä edes yritä lasta miehesi kanssa. Sinulle on näemmä vauvan saaminen tärkeämpää kuin vauvan saaminen YHDESSÄ MIEHESI KANSSA - tästä voisi päätellä, että sinulle on ihan sama kuka sen sinulle siittäisi. Eli et tunnu tarvitsevan mieheltäsi kumppanuutta, vain spermaa. Ja koska hän ei halua olla vain siemenlinko, epäilet että tulisit sitten vihaamaan häntä tulevaisuudessa? Moinen asetelma ei ole oikein miestäsi kohtaan, ja hänen ylipuhumisensa ja lieväkin pakottaminen olisi väärin. Oletko varma, ettei miehesi tulisi vihaamaan sinua tulevaisuudessa, kun pakotit/yllytit häntä johonkin, mihin hän ei katsonut olevansa valmis. (Ja kyllä, kukaan ei ole tietääkseni katunut lapsiaan, mutta niiden saattamista maailmaan jonkun tietyn kanssa on tunnetusti aina ajoittain kaduttu - mistä muuten tulisi katkerat huoltajuuskiistat ja toisiaan vihaavat ex-puolisot?)
Kannattaa ottaa ero nykyisestä miehestä ja yrittää vaikka keinohedelmöityksellä yksinhuoltajaksi. Näin ei tarvitse miettiä onko miehesi keskenkasvuinen, kun ei silmää räpäyttämättä halua lasta kanssasi, ja pääsisit aloittamaan välittömästi yrityksen.
Voit myös ehkäpä ehdottaa diiliä jollekin miehelle, joka epätoivoisesti haluaa lapsen, mutta ei halua naista. Näille miehillekin saattaa olla aivan yksi ja monta kuka sen lapsen kohdussaan kantaa. Voitte jakaa huoltajuuden ja taloudelliset kustannukset sitten lapsen synnyttyä.
Kun et voi toisen antaa määrätä elämästäsi, ei sinunkaan tule voida määrätä toisen elämästä. Siitäkään huolimatta, että tämä toinen olisikin vain mies.
Totta on, että naisella on oikeus päättää ruumiistaan ja hän on oikeutettu unelmiin ja hänellä on oikeus tavoitella niitä miehestä tai muista riippumatta. Samoin on miehellä - hänellä on samat oikeudet vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin jollain toisella, vaikkapa naisella. Oleellistä tässä kuitenkin nähdäkseni on se, että voidaan miettiä, että onko eettisesti oikein tavoitella ja vaatia toista täyttämään jonkun MUUN tavoitteet OMIEN tavoitteiden ja toiveiden kustannuksella. Tämä siis pätee molempiin suuntiin.
Toivottavasti löydät ratkaisun ongelmaasi. Nykyisessä miehessäsi se tuskin kuitenkaan on.
Sitten kun kuitenkin jossain välissä päädyt yrittämään raskautta (nykyisessä tai kenties tulevassa parisuhteessasi) kumppanisi kanssa täydessä yhteisymmärryksessä, toivotan sinulle oikein paljon tärppionnea.
Ps. Siinä olet kyllä oikeassa, ettei työpaikan vaihto ole mikään loistava ratkaisu, varsinkaan kun nykyään hyvät työpaikat ovat kiven alla ja on suunnatton onni, mikäli nauttii työstään!
Hei ja kiitos viestistäsi!
Vauvan saaminen on minulle tosiaan tärkeä asia ja ensisijaisesti kyllä haluaisin sen nykyisen avomieheni kanssa. En häneltä tosiaankaan toivo pelkkää spermaa, vaan nimen omaan juuri sitä "kumppanuutta".
En kuitenkaan usko, että voisin antaa periksi näille lapsen saamis haaveilleni, edes mieheni vuoksi.
En tarkoittanut, että vihaisin häntä siksi, että "hän ei halua olla vain siemenlinko", vaan mikäli hän ei jostain syystä lapsia oikeasti haluaisikaan tehdä ja se selviäisi vasta kun minulle olisi liian myöhäistä niitä tehdä. Vaikkakin siinä tapauksessa olisin varmasti edemmän vihainen itselleni.
Kysyit: -"Oletko varma, ettei miehesi tulisi vihaamaan sinua tulevaisuudessa, kun pakotit/yllytit häntä johonkin, mihin hän ei katsonut olevansa valmis."
Uskon, että näin kävisikin, enkä myöskään sen takia häntä siihen halua pakottaa, tai painostaa.
Toisaalta, ehdotuksesi siitä, että tekisin lapsen "yksin", voisi olla kyllä miettimisen arvoinen vaihtoehto.
Mikäli en voi saada lasta yhdessä rakastamani miehen kanssa (niin, että hänkin sitä haluaisi), niin en kyllä haluaisi nurkkiini pyörimään ketä tahansa vain siksi, että lapsen saisin.
Ihan samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Haluan lapsen mieheni kanssa, mutta hän ei ole mitenkään ilmaissut että haluaisi lasta nyt tai tulevaisuudessakaan. Mielestäni mieheni olisi niin ihana isukki. Ja tiedän että minä haluan lapsia tulevaisuudessa. En voisi ikinä luopua siitä ettenkö tekisi lapsia, ennemmin vaihdan miehen sellaiseen joka haluaa myös lapsia. Mieheni on minua pari vuotta vanhempikin, että olisi syytä pikku hiljaa olla valmis, sillä minä haluisin jo lapsen ja tämä asia vaivaa minua lähes joka päivä. Olen siitä mieheni kanssa puhunut, mutta hän ei lasta halua.