Katson ylös, mutten näe valoa
Neste tunkeutuu keuhkoihini
Jalat eivät irtoa pohjasta
Yksinäisyyden kylmä syleily,
suloinen tuska puristuu ympärilleni
Yritänkö edes pinnalle?
Kärsimys hivelee sydäntäni
Tukahduttava synkkyys tunkeutuu sisälleni
Sanasi ovat kaulani ympärille kiristyvää piikkilankaa
Mitään muuta ei ole
Hiljaisuus
Miksi rakastan?
Neste tunkeutuu keuhkoihini
Jalat eivät irtoa pohjasta
Yksinäisyyden kylmä syleily,
suloinen tuska puristuu ympärilleni
Yritänkö edes pinnalle?
Kärsimys hivelee sydäntäni
Tukahduttava synkkyys tunkeutuu sisälleni
Sanasi ovat kaulani ympärille kiristyvää piikkilankaa
Mitään muuta ei ole
Hiljaisuus
Miksi rakastan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ollut käynyt pääsivulla joten en ollut huomannut runoasi aiemmin. Menin suoraan mailista sivuille.
Tossa on jo sitä jotain, mitä kirjotin äsken aamun sarastaessa, et pitäisi runossa olla.
Se ei enää ole pelkkää onnen hymistelyä. Oikeesti tunne tulee aidommin esille, mun mielestäni.
Rakkaus ei todellakaan ole mitään kultaisissa kehyksissä olevaa rakastetun kuvaa aina, vaan se on suurimmaksi osaksi aikalailla raastavaa, oikastaan taistelua pinnan alla pysyäkseen.
Jos sen tuo esiin ruusuisena hämynä, siitä putoo
todellisuus pois ja se on paremmemminkin haavekuvien luomaa satua.
Tulostan tuon runosi itselleni. Tykkäsin siitä, ja mitä useimmin sen lukee, sitä enemmän se alkaa tuntua.
Yllättäen en oikein ole tyytyväinen siihen, miten tuon tuohon näytölle sain puserrettua. Vielä en pääse tarpeeksi lähelle sitä ilmaisua, jollainen runon haluaisin olevan.
Rakenteellisia ongelmia lähinnä. Ja onhan aika kliseisesti sanottu tuo kaikki. Se on ehkä vaikeinta, maailmassa kun on niin paljon hälyä, että kaikki tuntuu olevan kierrätettyä...
No joo tuo jääköön omaan arvoonsa, tuo kommenttisi. En tiedä ketään taiteilijaa joka olisi tyytyväinen työhönsä.
Tai jos alkaa olla tyytyväinen, se on lorun loppu. Siinä oli mun mielestä jotain vahvaa., tietty mun mieli ei oo sama mikä on oikein. Mä haluisin kirjoittaa tähän pienen pätkän mun runoa.
Maria, katson Sinua nyt kun
vielä Sinut näen.
Ota minua kädestä niin näytän Sinulle
minne olen menossa
Anna minun kosketella hiuksiasi
niin kauan kuin käteni ne vielä tuntevat
Anna minun kosketella huuliasi
niin kauan kun vielä voin
Anna minun puristaa Sinut itseäni vasten
niin kauan kun minulla on vielä kehoni
Anna minun kertoa Sinulle se
että en lähde täältä iäksi
sillä minä tulen Sinut hakemaan
ja vien Sinut sinne- missä ei tuskaa ole.
Hyvä esimerkki takuuvarmasta tekstistä mikä saa ainakin minut melkein itkemään. Lopun kerron myöhemmin. Siinä näet, ku tarpeeksi paatuu voi tällastakin laittaa sivuille !
Toivon ettet hermostu muhun ja mun jatkuviin viesteihini. Tosta kirjoittamastani sen verran, että kun sanoin että se on takuuvarmaa kamaa, tarkoitin sitä todella.
Nimittäin minulle itselleni sillä on koskettava ja erittäin ikävänläheinen merkitys, tavallaan tuollaisten runoemien kautta teen omaa surutyötäni että jaksaisin, jolllekin muulle se saattaa merkitä lupaa vuodattaa muutama kyynel, jollekin toiselle se on taas vain sitä kaupallisuutta ja sitä että siinäpä on keksitty tapa millä vedotaan toisten tunteisiin.
Luulen, että jokainen kirjoittaja törmää siihen missä ne olemattomat rajat kulkee. Jos sitä alkaa liikaa miettimään, on seurauksena edessä pelkkä blanco. Ei pysty tekemään mitään. Nää on vaikeita asioita selvittää eikö?
Tommosta se runous teettää. Kun mä alan ajatteleen runoja ja sen sellasia, mä voin kirjoittaa ja tehä melkein tahansa.
Nimes väärin kirjoittamiseni ei ole välinpitämättömyyttä, vaan yksi niistä mun muihin maaimoihin menoni aiheuttamista ilmiöistä. Sorry
Anteeks tää kauhee kirjoittelu, mutta mun tarvii viel kiittää Sinua siitä että avasit mun silmäni näkemään se että mun runoni on juuri sellaista muistojen ja haaveiden luomaa ruusunpunaista satua, jonka esim. pitkä yksinäisyys aiheuttaa. Nyt jätän Sunt rauhaan.
jos runoistasi tulee ruusunpunaisia, sehän vain tarkoittaa että jaksat nähdä elämän kauniina kaikesta huolimatta.
Omissa tekeleissäni (en laita nettiin) minua ärsyttää:
- ok, kerran tuli yltiöromanttinen, mutta epäaidolta vaikuttava.
- todellisuutta on vaikea kuvata, menee usein vinoksi.
- tulee "puhuttua" toistenkin suulla, ja varmasti väärin.
- uusia kielikuvia on pirun vaikea keksiä.
KIva. Poikkesin äkkiä kotona lukemas viestit. Hannan skootteri kiitää pitkin pikkukaupungin katuja jakamas mmainoksia. Viestittelen enemmän illalla. Siit kirjast aattelin sellasta et koottais näilt sivuilt runoja !