Kun tulin raskaaksi, olin onnesta sekaisin ja halusin kovasti lapsen! mutta en osannut unelmiltani ja onnellisuuden puuskan alla tajuta etten ollut valmis ja elämäntilanne heikko, ei ollut silloin vielä koulutustakaan. No lapsi syntyi kuitenkin ja aluksi meni hyvin. sitten tuli ero ja mä masennuin! en uskonut neuvolan enkä sossutätien sanomisia, enkä hyväksynyt yhtään olevani masentunut! menin töihin melkein heti lapsi oli 3viikkoinen silloin ja sain hankittua lastenvahdin mannerheimin lastensuojeluliitosta. Halusin epätoivoisesti pärjätä vaikka resurssit oli heikot. lapsi ei kärsinyt missään vaiheessa kuitenkaan. Joka päivä tunsin kuitenkin itseni huonoksi äidiksi enkä osannut hakea tukea mistään. mutta aika kului ja tein päätöksen että annan lapseni avoadoptioon lapsettomaan perheeseen, jossa hänellä olisi hyvä olla. ja vanhemmat oisivat takuulla onnellisia saadessaan vauvan ja vieläpä suomalaisen! ja osaisivat arvostaa sitä ja antaisivat hyvän ja turvallisen perustan elämälle. Niin tein sitten ja sossujen avulla löysimme hyvän perheen johon tutustuin ja keskustelimme yhden ainoan palaverin kera. lapseni löysi siis hyvän kodin ja molemmat vanhemmat. nyt hän saa enemmän kuin mitä minä olisin pystynyt antamaan. ikävä on edelleen kova ja lapseni täyttää 2vuotta kesällä. mutta lohduttaudun ajatuksella että tein varmasti oikein.
huono äiti
minä ole
191465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
reit aivan oikein!! ja hyvä kun itse sen lopulta ymmärsit ettet ole valmis äidiksi. Ajattelit kuitenkin lapsesi parasta kun annoit adoptoitavaksi. Minusta et ole huono äiti, hankit töitä, jotta pärjäisitte ja lapsenvahdin(ja vielä kun senkin sait mannerheimin lastensuojeluliitolta)jottai siellä töissä voit käydä ja saada rahaa perheeseenne, ja lopulta vielä ymmärsit ettet vain pysty pärjäämään rahallisesti(ilmeisesti, ja ehkä muutenkaan)lapsen kanssa ja annoit adoptoitavaksi perheeseen missä lapsen on hyvä kasvaa ja saa varmasti kaiken tarpeellisen..
Ymmärrän että tietysti ikävöit lastasi, mutta muista ajatella että nyt ainakin varmasti saa kaiken tarpeellisen(rakkautta varmasti sai sinultakin, mutta sekään kun ei aina riitä, meinaan että rakkaus ei kuitenkaan tuo ruokaa ja vaippoja ja vaatteita ja muuta mihin rahaa taas tarvitaan)ja muista vielä että yritit parhaasi!
(masentuminen ei ole sinun syytäsi!!!)
Ehkä vielä näät lapsesi, ja tutustutte(moni adoptoitu kuitenkin haluaa tutustua biologiseen äitiinsä/isäänsä)
Jaksamista paljon sinulle!!
(muista myös että vaikka itse et pystynyt huolehtimaan lapsestasi, teit ne vanhemmat hyvin onnelliseksi jos he eivät itse pysty lapsia saamaan)
Ei toki, et mikään huono äiti ole ollut.
Olet viisaan päätöksen tehnyt aikuinen nainen, jolla pelaa hoksottimet suurista tunteista huolimatta.
Ymmärrän täysin tuon ikävän, kaipuun ja tuskan suunnattoman,tässäåä olisi pikku vinkki ikävän lievitykseen.
Kirjoita kirjeitä/tuntojasi vaikka päiväkirjaan, kerro tunnoistasi kirjalle...rakkaalle lapsellesi.
Ikävästä,syistä miksi toimit niin,kuin toimit.
Josko vaikka joskus voisit ojentaa hänelle,luettavaksi tuon tunteiden kirjan muistoksi sinusta ja tunteistasi.
Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen.
kiitos teille molemmille! kyllä mä olen jo tuon kirjeen kirjoittanut ja kerroin siinä kuinka paljon rakastan ja faktat miksi tein niin että annoin pois hänet. sovittiin että sitten kun se alkaa kyselemään musta niin sille luetaan se kirje. tuli paljon parempi olo kun sain kerrottua anonyymina tänne. koska en ole kertonut kenellekkään uudelle kaverilleni ja muutin pois entisistä piireistä missä ennen asuin kun tein silloin sen päätöksen.. jotenkin ihmisten puheet ois kuitenkin vain satuttanut.. vaikka itse haluaisi uskoa tehneensä oikein!
Jos kukaan ikinä haluaa luopua omasta lapsestaan, niin minulla on tyhjä syli, johon kaipaan lasta.
Minulla on kaksi "omaa" lasta,. Mutta minua järkyttää, että jotkut jopa surmaavat omia lapsiaan. Jos vain saisin lapsen taas rinnalleni, oloisin tosi onnellinen. Meillä on 2 vapaata sänkyä. Toivottavasti niihin tulisi pienokaiset nukkumaan... Odotan...
minä olen 16, enkä tiedä elämästä vielä mitään, mutta mielestäni tekosi oli kaikkea muuta kuin mitä huono äiti tekisi.
Huonosta elämäntilanteesta huolimatta osasit laittaa lapsen tarpeet etusijalle, minusta teit hienosti. jaksamista :)
kiitos sullekin! olen itsekkin vielä nuori. vasta 21. :) mutta onnea sullekin maailmaan tuuliin mennessä!
Kyllä Suomi on paska maa kun ei äitejä tueta.
Kenenkään ei pitäisi lastaan menettää taloudellisen toimeentulemattomuuden takia./masentuneisuuden aikana, joka on SAIRAUS...
Vai annetaanko kaikki lapset rikkaille?????
On se niin väärin, Sinua on kohdeltu huonosti tässä maassa, ja häpeän olla suomalainen.
Kaikkea hyvää Sinulle tuskassasi.
voi voi...nykysuomessa kotimaan adoption saisi kokonaan lopettaa, kumma jos suomessa tapahtuu vuosittain 20-30 kotimaan adoptiota niin eikö tälle kouralliselle lapsia voisi suosiolla etsiä sijaisperheet????????????????????
nyt olit kyllä katkeran kuuloinen! en ole väittänyt että mua on kusetettu! kerroin vain miten kävi ja millainen oli tilanne. Luuletko tosiaan että sijaisperheessä ois lapsen hyvä olla? nyt kyllä erehdyt! se ei silloin ole niille vanhemmille "oma".
mulla on itselläni kokemusta sijaisperheestä ja mut annettiin aina vaan eteenpäin kun "sijaisvanhemmista" tuntui etteivät he jaksa enään. joten mietippä kuule kaksi kertaa ennekuin ehdotat tuollaista! sori vaan sijaisperheitä pitäville, mutta tämä on kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottu!
muutaman vuoden päästä kadut ja katkerasti tekoasi!!!!
adoptio voi olla lapsesi kannalta hyvä...tai hyvä ja hyvä....mutta sinun kannalta vaihtoehto on huono.
olisit saanut varmasti yhtä hyvän sijaisperheen kuin mitä adoptioperheen ja sitäpaitsi olisit saanut olla lapsesi elämässä mukana, mutta entäs nyt....???
ja mitä liirumlaarumia sitten sossut on puhuneetkaan ihanasta jälleentapaamisesta kun lapsi on täysi-ikäinen...sinulla loksahtaa kun käärmeellä leuat kun tapaamisen aika koittaa...
itseäni en ajatellut ollenkaan tässä asiassa vaan lastani! minusta on itsekästä ajatella vain itseään ja kuvitella olemattomia. ja mulle ei ole puhuttu mitään jälleentapaamisesta. mutta sekin on mahdollista. katsoo sitten kun sen aika on. en ymmärrä miksi ihmiset ajattelevat enemmän itseään vaikka lasta pitäisi ajatella?
Tämä on todennäköisesti taas yhden epätoivoisesti kotimaista adoptiolasta odottavan ihmisen kirjoitus. He haluavat kirjoittaa tänne adoptiomyönteisiä kirjoituksia, joissa bioäiti on muka tyytyväinen adoptioon. Se on vastaisku noille adoptiokriittisille kirjoituksille, joita he eivät kaikkia saa poistettua täältä palstalta.
JOS tuo alkuperäinen kirjoitus olisi totta, niin ihmettelen minäkin miksi äiti olisi valinnut avoadoption eikä sijaisperhettä. Sijaisperheisiin sijoitettuja lapsia ei todellakaan aina eikä edes usein pompoteta sijaisperheistä toisiin. Sijaislasta odottavien joukossa on erittäin monia perheitä, joissa kärsitään biologisesta lapsettomuudesta eivätkä he todellakaan halua luovuttaa lapsia eteenpäin eivätkä yleensä takaisin biovanhemmillekaan. Toisekseen kirjoitus oli muutenkin aika sekava: Mannerheimin lastensuojeluliitto ei varmasti olisi välittänyt lastenhoitajaa 3-viikkoiselle vauvalle äidin työnteon ajaksi. Kolmannekseen toimeentulo-ongelmista ja masennuksesta kärsivää bioäitiä olisi todennäköisesti yritetty tukea jaksamaan lapsen kanssa. Ennen avoadoptiota olisi todennäköisesti kokeiltu muita tukimuotoja ja sen jälkeen sijaisperhettä. On tietenkin vähän mahdollista, että tarina on tosi ja avoadoption on järjestänyt joku vähän asioista pihalla oleva tai adoptiota suosiva sosiaalityöntekijä. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjoituksen oli tehnyt joku adoptiolasta sydän kivusta ruttanana odottava ihminen.
vai provo? no huh huh, kannattaisiko ensin ottaa selvää ennenkuin alatta haukkumaan mua! tein oikein ja olen tyytyväinen. mulla aivan sama mitä te kirjoitatte tänne kun jokatapauksessa teiltä puuttuu elämän kokemus. toi on aika suppea näkökanta! ja mannerheimiltä saa lastenvahdin todellakin! jos sulla on lapsi niin kokeile ihmeessä!:D niin ja hanki myös asiasta tosiaan tietoa, ennekuin uskot omiin LUULOIHISI!
niin ja hankippa huviksesi vaikka vastauksia sijaisperheissä asuvilta nuorilta tietoja miltä heistä on tuntunut olla siellä! sijaisperhe ei tosiaankaan olisi ollut parempi ratkaisu mun tapauksessa!ja tuskin kadun ollenkaan. ikävä on mutten kadu! kannattaisi mennä muualle kirjoittelemaan noita haukkuja ja luuloja! ja tuskin mun leuat loksahtaa mihinkään kun ja jos joskus näen lapseni. toivottavasti sunlainen ihminen kokisi kunnolla elämän huonoja puoli niin osaisit laittaa arvot kohdalleen omassa elämässäsi.:D
Alat arvostella ihmistä, jota et edes tunne!
Sinä...äiti, joka lapsesi annoit toisille vanhemmille, teit mielestäni täysin oikein.
Älä kanna huolta, ettetkö olisi tehnyt oikein.
Parempi antaa oma lapsi pois, kun abortti, eix yes?
Itse olen adoptiolapsi ja olen ylpeä sinusta, että jaksat kaiken keskellä painiskella tässä elämässä.
Noista nimenomaan plaapplaap tyypeistä ei kandee välittää tuon taivaallista.
He eivät ole kokeneet elämässään tarpeeksi.
äiti ollenkaan. Ei pelkkä synnyttäminen tee kenestäkään äitiä. Lapsi tulee nimittämään toista naista äidikseen. Aika moni adoptiolapsi ei koskaan ota yhteyttä biologisiin vanhempiinsa.
on hoitaja. Josset lasta synnytä et hänen äidikseen ikinä tule vaikka mikä viranomainen otsaasi leiman länttäisi.
on se, joka on minut kasvattanut, ollut tukena ja läsnä kaikissa elämän vaiheissa ja tarjonnut minulle lämpimän ja rakastavan kodin. Pelkästä hoitajasta hän on kaukana. Sitä naista joka minut on synnyttänyt, minun on kovin vaikea mieltää äidikseni.
T: vauvana adoptoitu
äitiyttään, jos on antanut lapsensa pois. Miksi kiusata itseään pohdinnoilla. Tehty mikä tehty.