tai sen väli kun lasta saa tavata jos hän on sijaisperheessä? Meillä lapsi joutumassa sijaisperheeseen.Meidän pitäisi mennä kuntoutukseen Esim Ridasjärvelle,jossa vähimmäisaika on 4viikkoo.
Onko tämä tae että lapsen saa nopeammin takasin jso menee kuntourukseen .Avohuollon tukitoimenoiteet oaoittautuneen riittämättömiksi aikaisemmilla kerroilla.
Onko tämä tae että lapsen saa nopeammin takasin jso menee kuntourukseen .Avohuollon tukitoimenoiteet oaoittautuneen riittämättömiksi aikaisemmilla kerroilla.
Vastaukset 22
Vanhimmat
halua omaan kuntoutumiseen ole, niin silmänlumeeksi tuskin kannattaa mennä.
Jos taas tosissanne aiotte kuntoutua, koska haluatte lapsenne takaisin, niin se on hyvä näyttö siitä, että olette tosissanne ja se varmasti lasketaan eduksenne. Muita näyttöjä teiltä varmaan myö odotetaan, jotta voidaan olla varmoja kuntoutumisestanne.
Monet luulevat, että kun menee jollekin kuntoutusjaksolle, niin se on riittävä näyttö ja sitten kaikki alkaa taas alusta.
Sillä tavoin ajatellen, on se vain itsensä pettämistä.
kun on välil kuntoutukses sisuskalut kestää taas paremmin tervaamista
vaatia kirjattavaksi huoltosuunnitelmaan, jos sijoitukseen päädytään. Se on kirjattava mahdollisimman tarkasti. Sopikaa kellonajan tarkkuudella ja puhukaa myös juhlapyhistä. Tehkää paperilla selväksi, missä lapsi viettää milloinkin aikaansa. VAATIKAA ENNEN HUOSTAAN SUOSTUMISTA KAIKKI KIRJATTAVAKSI PAPERILLE!
Tapaamistiheys on yksilöllinen. Jollekin voi olla joka viikko, jollakin toisella todella harvoin.
Itse aikoinani sovin, että lapsi on minun luonani 6 päivää/kk yhteen menoon. Tämä onnistui, mutta en hoksannut vaatia juhlapyhiä paperille kirjattuna?
Sijarit käyttivät heti hyväkseen tämän tilaisuuden ja olimme erossa joulun, äitienpäivän, vapun ym.
Muutenkin he toimivat niin törkeän ilkeästi ja omimalla lapseni, etten voi sellaisia motiiveja ymmärtää?
Onneksi heitä ei tarvitse ikinä nähdä enää!
Te vanhempina päätätte tapaamisvälin. Jos osottautuu liian harvaksi tai tiheäksi, niin teillä on aina vanhempina oikeus pyytää muutosta tapaamisiin. Pitäkää puolenne!
Tosi moni epäkypsä sijari omisi lapsen/lapset kokonaan itselleen ja pyrkii myös estämään tapaamisia.
Toivon, että kohdallenne sattuu kypsä ja inhimillinen ihminen hoitamaan lasta niin kauan kuin on tarpeen.
Muistakaa myös vaatia takaraja sijoitukselle, jottei se muutu pysyväksi.
Oman vanhemman on oltava lapsensa vuoksi viekas kuin kettu ja ovela kuin käärme, jottei sijarit pääse hyppimään nenillä!!
meitä sijareitakin on moneen junaan, meillä on tapaamisten väli kirjattu neljäksi viikoksi, MUTTA, biovanhemman kanssa aiomme ja olemme sopineetkin ylimääräisiä tapaamisia loma-aikoihin ja jos on sukulaisten synttäreitä ym, ei niitä erikseen soskuille ilmoitella, yllättäviä menoja voi tulla ja kunhan ajoissa sovitaan, niin mikä ettei.
Siinä meillä ei ole mitään ongelmaa ollut.
Soskut ovat tästä järjestelystä kyllä tietoisia eikä heillä ole mitään sitä vastaan.
Mutta tälläinen toimii vain jos välit ovat tosiaankin kunnossa.
Biovanhemmilla on subjektiivinen oikeus tavata lapsiaan silloin kun itse haluavat. Samoin lapsilla on subjektiivinen oikeus tavata vanhempiaan silloin kun he itse haluavat. Tähän oikeuteen ei voi kukaan taviskansalainen tai sijari puuttua millään lailla. Ainoastaan oikeusprosessissa voidaan tämä jokamiehen oikeus estää. Sossutantat eivät ole siihen valtuutettuja, kirjasivat he papereihinsa mitä hyvänsä tai ovat kirjaamatta. Näillä kirjaamisilla ei ole mitään merkitystä ilman oikeuden päätöstä. Näitä oikeuksia ei voida sopia kavennettavaksi, koska ne ovat subjektiivisa ja YK:n ihmioikeuksien takaamia, eikä kansalliset viranomaiset voi niitä omin päin menna sopimaan kavennettaviksi vanhempien kanssa yli lapsen oikeuksien eikä lapsen kanssa yli vanhempien oikeuksin. Näin näkisin asian.
ja valtuudet määrätä ne rajoitukset jotka mieleen juolehtaa, sitten irvistellään että tämä oli lapsen etu!!!!
Ei kenelläkään, edes vanhemmalla itsellään ole mahdollisuutta luopua tapaamisoikeudesta omaan jälkeläiseensä. Ainoastaan rikosoikeusprosessissa voi olla sellainen lopputulos. Siviilipuolen oikeusprosesseissa ei voi. Tapaamisoikeus on luovuttamaton oikeus.
Lasten ja vanhempien yhteydenpidon tulee säilyä myös huostaanoton jälkeenkin.Mitäs teet sijaisvanhempana jos vanhemmat eivät tule tapaamaan lasta? Vanhempia ei voida pakottaa tapaamisiin.
Ei sijaisvanhemman rooliin kuulu hätyytellä ketään tapaamaan toinen toistaan. Luovuttamaton oikeus pitää sisällään myös sen, että sitä oikeutta on itse kullakin oikeus käyttää tai olla käyttämättä. Jos rupeet sähläämään, astut reviirille, joka ei sinulle kuulu.
Missä on lapsen oikeus tavata vanhempiaan? Jos nämä eivät tule tapaamisiin. Kyllä sitä aika tunteeton saa olla jos siinä ei yritä saada yhteyttä vanhempiin. Ei auta puheet rakastavista vanhemmista yms. kun lapsi on sitä mieltä ettei ne rakasta häntä enään, kun eivät tule.
tavata muutta kun ne järjestetään mahdollisimman kurjalla tavalla, siten ihnmetellään että miten olet käynyt kaikissa määrätyissä tapaamisissa, vaikka olen koko avjan vatinut niitä lisää. Ollaan NIIN huolissaan että kuinka jaksan, ja kiusataan lisää uusilla tapaamisrajoituksilla, suoraan sanotaan että tarkoitus saada äiti prakaamaan....
Tästä syystä juuri, lapselle pitää aina puhua totta, eikä suinkaan maalailla utopioita ja illuusioita, kuten sijareilla näköjään on tapana jopa itseään äidiksi kutsumalla (vaikka ei sekään ole totta).
Miten lapselle maalaa illusioita tai utopioita. Kun on tapaaminen pitäisikö sanoa ei ne tule kuitenkaan, viina tai joku muu on tärkeämpi.
Meillä mieheni ja minä olemme perheen vanhemmat, yleensä kutsutaan isäksi ja äidiksi tälläisiä.
Meillä kuitenkin sijaislapset kutsuvat meitä etunimillä, joskus lipsahtaa heiltä äiti tai isä. Niinhän lapset koulussakin saattavat naisopettajaa sanoa äidiksi vahingossa. Ei se keneltäkään äitiyttä vie.
En minä lapselle huomauta että en ole äitisi, kyllä tämä sen tietää.
Meillä lapset savat pitää yhteyttä vanhempiinsa silloin kun haluavat, mutta vanhemmat eivät vain ole aina saatavilla ja puhekykyisiä. Siinä utopiat saa kyytiä.
aivan oikein lasten elämässä. Et ole riistämässä kenenkään äitiyttä ja siitä olen lasten puolesta iloinen.
Harmi vain, ettei vanhemmat tule lapsiaan katsomaan. Pieni mieli ei käsitä syitä ja kokee hylkäämisen moninvertaisena, jos vanhemmat eivät tule sovittuun tapaamiseen.
Kannattaa varmaan luvata mahdollisimman vähän, jolloin lapset säästyvät liialta pettymykseltä.
Mutta vaikutat kypsältä sijarilta. Olisipa kaltaisiasi enemmän? Nämä kitkerät Kaktukset ym. kummitukset vielä rikkovat vaitioloaan ja se tuntuu myös hyvin väärältä.
Yritä jaksaa olla se lämmin syli johon oma äiti ei näytä kykenevän? Ikävää.
Kerro toki lapselle että sossutantta on sählännyt. Sehän se totuus on. Miksi olet noin saakelin avuton, ole aikuinen.
Kyllä ne tapaamiset on ihan vanhempien kanssa nenätysten sovittu, aina peruasiat edellis vuoden lopussa seuraavaksi vuodeksi. Ei siinä enään mitään tanttoja ole kun on tapaamisten aika. Ihan itse ne vanhemmat sitä viinaa suuhunsa kaatavat tai muusta syystä jättävät tulematta. On minulla sellainenkin sijaislapsi, jonka tapaamiset menevät sovitusti ja siitäkin tulee toisille paha mieli kun tuo muttei me päästä.
Kieltämättä siinä välillä itsensä avuttomaksi tuntee aikuinenkin.
Toivottavasti et kerro lapsille asiaasi samalla tavalla kuin meille täällä että "Ihan itse ne vanhemmat sitä viinaa suuhunsa kaatavat tai muusta syystä jättävät tulematta." ja kun tuo on kerran tiedossa, niin nautitko jotenkin kun aina kerta toisensa jälkeen suurin odotuksin lapsi joutuu pettymään ja turvautumaan paremman puutteessa sinuun. On näet niin, että vapaan ihmisen vapaassa maassa on melkoisen mahdotonta sopia vuodeksi eteenpäin kellonajat milloin pitäisi olla missäkin, vaikka kuinka haluasi. Eli tosiasiahan on edelleen, että sossu on sählännyt, kun on lyönyt aikataulut teille lukkoon koko seuraavaksi vuodeksi. Elämälle vierasta toimintaa koko sijarihomma, se tässä taas voidaan huomata.
Kyllä lapsille puhutaan ihan erilailla kuin aikuisille. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee niin sitä enemmän myös hän itse ymmärtää vanhempiensa ongelmat.
Mitä sitten ehdotat tehtäväksi? Ei sovita mitään vaan annetaan vanhempien ilmoittaa milloin lapset voivat tulla vai..?
Pitääkö lapsen laittaa tunteensa narikkaa ja odottaa milloin sopii?
Olet niin vanhempien puolella että lapsella ei tunnu olevan mitään väliä. Kunhan vain vanhemmat saavat tehdä miten heille sopii viis petetyistä lapsista.
Jos kerran tiedät ja kokemuksesi on se, että lapsi joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään, kun vanhemmat eivät tulekkaan vaikka odotatte, niin hämmästelen sitä, että edelleen hakkaat omaa ja lasten päätä seinään jatkamalla samaa menoa. Kun se ei kerran toimi, niin se ei toimi. Lapsen tunteet eivät sinun byrokratiassa siten ole minkään arvoiset, kun et hoitele muutosta asioihin. Parempihan silloin todella olisi, että vanhemmat tulevat tapaamaan lastaan oman aikataulunsa mukaan kun pakottamalla he kerran eivät ilmesty. Eikö se olisi inhimillisempi ratkaisu lapselle. Minusta olisi, koska tuolla teikäläisten menetelmällä lapsi ei tapaa vanhempiaan lainkaan.
Tapaamiset onkin nyt viikonloppuna sukulaisilla. Vuorotellen isän tai äidin puoleisella suvulla yhteistyössä vanhempien kanssa. Lapset pääsevät tapaamaan sukuaan ja vanhemmat voivat mennä näille jos haluavat. Isä käy tapaamassa, äiti harvemmin.
Vanhemmat menettivät nyt asuntonsa, joten eipä olekaan enään kotia mihin mennä.
Tämä järjestely on tällä hetkellä hyvä. Takaa lapsille kuitenkin suvun tapaamisen ja sitä kautta yhteyden vanhempiin.
Olisin tämän tietenkin voinut laittaa jo ensimmäiseen viestiin, mutta kun kaikkea ei aina huomaa.
Helinä kirjoitti subjektiivisesta tapaamisoikeudesta, mikä onkin surkuhupaisaa - lasta käytetään usein välikappaleena ja tapaamisilla hoidetaan äidin psyykettä vaikka lapsi ei haluaisikaan tavata, hänet pakotetaan siihen, kun äiti haluaa...yök! Meid'n sijaislasta raahattiin tapaamisiin väkisin ja aina kun tultiin kotiin, lapsi oksensi ja purki raivareilla pahaa oloaan ja huusi ettei hän halua koskaan enää mennä.
Näinkö näitä asioita pitää hoitaa !
Mikä on aiheuttanut sijaislapselle tollasen ristiriidan. Ovatko sijaisperheen ja alkukodin välisen kulttuurierot niin suuret, että lapsi voi pahoin.