Graduahdistus

Erityisesti alkuvaiheessa välttelin tehokkaasti ylipäätään työn aloittamista ja keksin kaikenlaista muuta tärkeää päiväohjelmaa.

Minulle iski selkeä graduahdistus vasta siinä vaiheessa, kun gradu alkoi olla jo kasassa eikä päällisin puolin mitään paniikkia olisi pitänyt enää edes olla. Mutta ruokahalut vaan katosi kummallisesti ja yöuni lyheni muutamaan tuntiin. Onneksi sain kierteen poikki sillä, että väliin osui muutakin opiskeltavaa, jolloin stressi selvästi hellitti. Huonosti kai siinä muutoin olisi käynyt.

Vaikka olisi sitä ruokahaluttomuutta voinut kestää vähän pitempäänkin, sillä ikävä kyllä paino kipusi ennalleen ja vähän sen päälle, kun olin palauttanut gradun.

Teen amk- opinnäytetyötä, ja olen tehnyt myös yliopistollisia tutkielmia. Tuttu tunne, ei vain kerta kaikkiaan jaksa tarttua töihin, ja sitten kun tarttuu, huomaa työssään tuhat ja yksi puutetta. Lohdutan itseäni ajattelemalla, että kyse ei ole elämäntehtävästä, vaan opinnäytetyöstä. Joka sellaisenaan on vain harjoitusta.

Olen ajoittain täysin lohduton, enkä näe itseäni millään valmiina. Olen huomannut, kuten sinäkin, että oman epätäydellisyyden tunnustaminen auttaa. Välillä on täysin normaalia olla huono ja osaamaton. Voimia sinulle!

Juu. Yksi kamalimmista ajanjaksoista elämässäni oli ekat 4kk graduaiheeni kanssa. Tein "toimeksiantoa", eli lainausmerkit siksi kun ehdotin itse aihetta työnantajalleni, joka innostui ja lähti mukaan yhteistyöhön. Kirjallista sopimusta ei ollut, enkä saa työstäni lanttiakaan korvausta.
Aihe oli melko rajaamaton alun perin, ja sen rajaamisen sekä näkökulmien hakemiseen meni alussa paljon aikaa. Vaadin itseltäni paljon, en halua tuottaa pettymyksiä ja poden tajutonta syyllisyyttä kaikista mokistani jotka koskevat muitakin ihmisiä kuin itseäni. Niinpä syyllisyys ja turhautuminen aiheen rajauksen, lähestymistapojen, menetelmävalintojen jne kanssa teki minusta hermoraunion, sain jatkuvasti migreenejä, olin kiukkuinen ja kireä, nukuin huonosti, sain sydänoireita. Se oli todella kamalaa ajoittain.
Lopulta alkoi helpottaa, kun sain aineiston hankinnan käyntiin. Nyt on jo loppumetrit käsillä ja suunnittelen tekeväni vielä joskus jatkotutkinnonkin, koska graduni aihepiiri ja muut siihen liittyvät teemat kiinnostavat kyllä edelleen. Masokismia..? :)