Tulen kohta hulluksi äitini takia. Olen itse kärsinut muutamia vuosia masennuksesta ja alkamassa parantua niin nyt sitten äitini käyttäytyy kuin hullu.
Joka päivä saan kuulostella että mistäköhän tänään taas tuulee ja saan joka päivä kuulla kun haukkuu kaikki ihmiset läheltään, huutaa, vauhkoo siivoamisesta kuin neurootikko.
Elämä ei ole täällä kovin leppoisaa kun äiti on kotona! Ei todellakaan.
Pelkkää valitusta päivä toisensa jälkeen!
Pareeko tosta koskaan, tai luultavasti itse muutan ennemmin kotoa.
Joka päivä saan kuulostella että mistäköhän tänään taas tuulee ja saan joka päivä kuulla kun haukkuu kaikki ihmiset läheltään, huutaa, vauhkoo siivoamisesta kuin neurootikko.
Elämä ei ole täällä kovin leppoisaa kun äiti on kotona! Ei todellakaan.
Pelkkää valitusta päivä toisensa jälkeen!
Pareeko tosta koskaan, tai luultavasti itse muutan ennemmin kotoa.
Vastaukset 50
Vanhimmat
kivaa?! Oikeasti haluaisinkin olla suurimman osan aikaa yksin ja omissa oloissani. Kaikki ihmiset käy hermoille. En mä tätä tilannut. Sä voit sentään muuttaa pois - mä en pääse itteäni pakoon. -monsteri
itse olen huomannut etten kestä ihmisiä, haluaisin olla ihan rauhassa, rasitun puheluista ja posteista. Tarve vain olla rauhassa. Olen pian 50- vuotias.
Itsekin haluan olla ja nauttia rauhasta enemmän kuin ennen. Vaan ehkäpä iän mukansa (ei vain vv:n takia) tulee kaipuu omaan rauhaan. Ja mitäs pahaa siinä. Johan tähän ikään on saanut kaiken maailman meteliä kuunnella.
Ketjun aloittaja unohtaa autuaasti, että äitinsä on hänen uhmaikänsä ja murrosikänsä sekä masennuksen käynyt rinnalla läpi. Mutta kun äidillä alkaa luonnolliset vaihdevuosiin kuuluvat mielialavaihtelut, täytyykin moinen hirviöäiti jättää ja muuttaa pois. Ei pätkääkään ymmärrystä.. Huokaus...
Jostain syystä muistan itse todella hyvin oman äitini vaihevuosioireilun, itse olin juuri silloin murrosiässä. Tilanteet tulehtuivat niin pahasti, että äitini potkaisi mut pellolle ollessani 16-vuotias ja sillä tiellä olen vieläkin. Nyt mulla on kaksi tytärtä, jo aikaa sitten murrosiän ohittaneet ja koska on vertailukohtaa, ei mun murrosikä voinut olla aikoinaan mikään kauhea. Äitini pyöri omassa maailmassaan eikä osannut tukea mua. Kesti kauan ennnen kuin löysin oman arvoni; oli tuskainen taival. Päätin jo nuorena, että äitini virheitä en toista - teen sitten omiani - ja tässä päätöksessä olen pysynyt. Olen aina laittanut lasteni henkisen kuin myös fyysisen kasvun etusijalle, ajatellen, että heillä on elämä edessänsä ja siitä ei selviä ilman hyvää omanarvontuntoa. Olen nyt itse vaihevuosissa ja heti, kun aloin tuntea fyysisten oireiden lisäksi henkistä oireilua, hain apua luontaistuotteista kuten myös lääkäristä. Mun elämäntilanne ei ole kenenkään vika, joten siitä ei pidä muiden kärsiä, mutta ei myöskään mun itse. Olen kyllä siinä mielessä onnellisessa asemassa, että lapseni syntyivät, kun olin nuori. He ovat nyt jo aikuisia, pärjäävät elämänalueillaan hyvin ja meillä on ihanat, kiinteät, rakastavat välit. Eli minä voin elää tätä elämänvaihetta mieheni kanssa kahden ja saan rauhaa silloin, kun sitä tarvitsen.
Sinulla, tyttö hyvä, on oikeus vielä saada äidiltäsi rakkautta ja hyväksyntää, äitisi on sun vanhempi ja hänen pitäisi kantaa vastuunsa siitä. Se on myös sitä, että hänen pitäisi osata hoitaa itseään, etteivät läheiset joudu kärsimään ja etteivät lapset joudu olemaan vanhempiensa vanhempi. Myös hänen itsensä takia.
Toivottavasti et provosoidu äitisi reaktioista hirveästi - oikeastaan et voi loppujen lopuksi muuta tehdä kuin pitää omasta mielenterveydestä huolta. Etsi keskustelukumppani ja tukija. Voi hyvin, tyttö kulta - lähetän sinulle paljon positiivisia ajatuksia.
yhteentörmäyskurssilla ollaan kun lapsella on teini-ikä ja äidillä "toinen nuoruus". Olen jäkättänyt älyttömästi pojalleni ja tyttärelleni omituisessa hormoonipuuskassa. Hiki lentää päästä ja kuumuus tuntuu tappavalta kasvoissa ja jaloissa, raivo nostaa päätää ja hillittömyys saa vallan ennen niin hallitussa ihmisessä. Tukala olo ottaa valtaansa, eikä mahda itselleen mitään, vaikka muistaa millaista oli kun oli nuori, eikä kukaan todellakaan ymmärtänyt. Merkillistä tämä elämä.
Suorastaan hirtehishumoristista; kun äiti haluaisi ryömiä piiloon kärsimään ja häpeää äkillistä voimattomuuttaan hormoonien ylivaltaan, kun on lopultakin kohdannut voittajansa. Ja juuri nyt lapset tarvitsevat ehjää, seesteistä, viisasta vanhempaa enemmän kuin koskaan. Parasta olisi kait puhua asioista suoraan ja avoimesti. Olen itse yrittänyt, minulla on nuorimmat lapset 18 ja 9 vuotiaat. Olen kertonut heille miksi käyttäydyn toisinaan kuin ääliö, etten todellakaan voi asialle mitään, mutta silti rakastan heitä ja pidän heistä huolta. Kertokoot minulle jos menee överiksi.
LÄSSYN LÄSSYN, asiat eivät ole aina noin yksinkertaisia, ehkä äiti on jo hakenut apua vaaan ei siitä ole apua saanut, ja toiseksi nuo ihanat tyttökullat osaavat myös koitella äitiä ja isää tuossa murrosiässä. Kirjoitan täysin omasta kokemuksestani minulla on jo kolme murrosiän ohittanutta lasta kaksi poikaa ja tyttö. Ja niin kaikkien meidän rakas prinsessa ja ihana lapsi tuo tytär onkin niin kyllä hänen kanssaan oli niin vaikeata, ettei tiennyt meistä kukaan mitä tehdä, saatika itse joka painin tuskaisten olojeni kanssa. Ja minä jos kuka on uhrannut omille lapsilleni kaiken ja nyt myös lapsenlapsille. Lisäksi olen myös ammatiltani kasvattaja. Joten mieti kaikkien osapuolten kannalta asioita ennenkuin puolustelet ketään. Voimia sinulle tyttönen ja terveisiä myös äidillesi että kaikki aikanaan, kyllä se päivä vielä paistaa sinullekkin.
Ajattelin ihan samaa: NO HELLANLETTAS!
Hyvä, että tuli heti korjaavaa palautetta muiltakin.
Mami58 saa rauhassa muhia kaksin miehensä kanssa, kun me pidempään opiskelleet ja myöhemmin lapsia hankkineet räydymme vaihdevuosissa murkkujemme kanssa. Ei tosiaan ole helppoa! Ja mitään et itselles mahda, kun se olo ryöpsähtää päälle.
Onneksi meillä on lapsilla 2 kotia, ja voin lähettää pojat pois, kun oma sietokyky ei enää veny.
En tiedä, onko minulla erityisen vaikea oireisto, lähinnä henkisellä puolella. Ihmettelen silti, miten tästä ei saanut etukäteen enemmän tietoa? Kuuluvatko vaihdevuodet vaiettaviin tabuihin, kun minulle ainakin oli yllätys, että tämä mullistaa koko elämäni.
Tänään viimeksi ajattelin, että vaihdevuosioireet ovat kauheinta, mitä minulle 50 vuoteen on tapahtunut. Ja paljon on tapahtunut, ikävää.
Minulla on myöskin tunne, että paljon pahaa( paljon fyysisiä sairauksia) olen kyllä kokenut tämän 50v. ikään mennessä mutta tämä on pahinta. Minulle myös nämä kakki vaihdevuosijutut ovat olleet täyttä yllätystä. En ollut koskaan kuullut mistään näistä. Ketkään naiset eivät olleet minulle kertoneet näistä. Oma mies onneksi tietää ja on kuulema MIEHILTÄ kuullut ja hän osaa neuvoa minua ja suhtautua.
Minulla on ollut hirvittävän kovia kipuja, verrattavissa synnytyskipuihin, nyt olen onneksi saanut Litalgin supot niihin ja ne auttaa. Sitten minulla on ollut hirvittäviä vuotoja kaksi kertaa. Vuotamista kokonainen kuukausi, ja niin paljon että veri hyökkää yhtäkkiä ylös selkään ja kaikista vaatteista läpi, side ei ehdi imeä sitä verta. Kaksi kaavintaa on nyt niiden vuoksi tehty. Keltarauhashormonia niihin ja senvuoksi 20kg. painoa lisää, vaikka ruokailu sama kuin ennen.
Tytär 28v. muuttunut hirvittävän häijyksi minua kohtaan. Syyttää kaikessa elämässään onnistumattomuudesta minua ja minun huonoa kasvatusta. Huutaa haukkuu ja halveksii koko ajan, kuin jokin murrosikäinen. Esim. kun en osaa laittaa DVD. kanavia ja nauhoituksia ja pyydän apua. Polkupyörän venttiilitkin on muuttunut sellaiseksi, etten osaa niihin renkaisiin pumpata ilmaa. (ehkä nyt osaan kun on viimein näytetty).
Pahinta tässä VV.ssa on se, miten nuoret naiset ovat alkaneet kohtelemaan halveksivasti ja ivaten jos jokin asia ei minulta tapahdu sekunnissa.
Olen jopa itsemurhaa miettinyt. Työelämä on liia vaativaa ja tytär niin häijy, että en jaksaisi mitenkään sitä halveksimista ja jatkuvia syyttelyjä. Olen fyysisesti vajaakuntoinen, mutta teen normaaleja töitä pätkissä. Onneksi minulla on rauhallinen, huomaavainen ja ymmärtäväinen mies.
Miten vaihdevuodet voivat olla ihan tuntematon asia? Tietoahan saa lehdistä, kirjoista, netistä, tv-ohjelmista yms. Miten joku onnistuu välttelemäänn kaikkea tietoa, jota on niin helposti tarjolla?
Ei kait kukaan tule henkilökohtaiseti jokaista erikseen valistamaan? Onhan jokaisen oma velvollisuus ottaa selvää asioista, mennä vaikka lääkärin kysymään. Tuntuu vähän uusavuttomalta valittaa, ettei 'kukaan tullut kertomaan, en ole IKINÄ kuullutkaan jne'.
Niin, minä olin saanut sen käsityksen, että hikipuuskat ja unettomuus ja lievää runsaita kuukautisia, sitten kuukautiset pois = vv.
Minulla ei ole hikijuttuja, ei unettomuutta. Kukaan eim ollut kertonut kovista synnytyspolttojen kaltaisista kivuista. Lääkäri minulle totesi, kun yöllä menin taksilla sairaalaan tiputukseen, että sellaiset ovat VV oireita, ovulaatiokipuja. En ollut todellakaan ikinä kuullut, että ne kivut voivat olla noin kovat.
Samoin tuo tuollainen toisten aliarvioiminen ja halveksiminen, mitä sinäkin harrasta on todella epämiellyttävää. Saatko jotain sairasta tyydytystä kun halveksit toisia? Kuuluuku tuo SINUN vv.n ?
Olisi pitänyt aiemmin siis kirjoittaa, että vaihdevuosista annetaan väärää tai puutteellista tietoa. Jopa lääkäri on kategorisesti tyrmännyt vaihdevuosiepäilyni, kun minulla ei ole ns. kuumia aaltoja eikä nukkumisvaikeuksia.
Olen lukenut lehtiä ja seurannut muutakin mediaa, eikä missään ole kerrottu, että vaihdevuosioireisto voi olla näin moninainen - ja erilainen eri ihmisillä. Jotkut ovat tulleet jopa psykoottisiksi, tiesitkös tätä sinä, joka muita haukut uusavuttomiksi?!
Siis "virallisessa" tiedossa ei kerrota kaikista oireista, edes niiden mahdollisuudesta, ja vv-ikäiset naistuttuni eivät asioistaan puhu. Kyllä tässä joku kumma salailun, ehkä häpeilyn maku on. En kyllä ymmäärrä miksi: parempihan se raivokohtaukset on panna vv:en piikkien kuin antaa toisten luulla, että olet päästäsi muuten seonnut.
Mielenkiintoista tosiaan on, että jotkut miehet tuntevat olevan paremmin perillä myös näistä henkisistä mahalaskuista. Miesystäväni esim. antoi minulle luettavksi jo vuosia sitten kirjan "Naisen parhaat vuodet" (heh, niinköhän on ´parhaat´..) Ilmeisesti hän näki, mitä on tulossa, kun minä olin ihan hukassa.
Kiitos, kun ajattelit ongelmaani. VV-oireet tuntuu olevan tosi yksilöllisiä, ja ehkä ne kuumat aallot, unettomuudet, raivot, limakalvojen kuivumiset, virtsankarkailu, seksuaalisen halun väheneminen ja ESTROGENIN lasku ovat yleisinpiä tai enemmän puhuttuja. Kuin ovulaatiokivut, hirvittävät vuodot, kaavinnat ja seksihalujen voimakas lisääntyminen. Ainakin täällä, ne ovat olleet harvinaisemmin puhuttuja oireita.
Mieheni on rakennuksilla töissä, ja siellä miehet puhuvat naistensa alapääongelmat kuulema ja sieltä minunkin mieheni oli kuullut vanhemmilta äijiltä, kun ne oli varotelleet häntä jo muutaman vuoden. ( olen 50v)
Omat vaihdevuoteni alkoivat kohdun ja munasarjojen poiston myötä.
Kenen sitten olisi pitänyt tulla erikseen valistamaan ja milloin? Lääkäri kertoi sen minkä tiesi, mutta tuskin hänkään olisi voinut etukäteen täsmälleen tietää miten juuri minun kohdallani asiat tulevat sujumaan. Minulla oli oireeton ja kivuton endometrioosi. Kaikki yksinkertaisesti ei mene kaavan mukaan.
Tiedän montakin, jotka ovat kuin hulluksi tulleita vaihdevuosissaan, mutta jos menisin asiasta mainitsemaan (valistamaan), varmalla suuttuisivat. Sinäkin olet kovin aggressiivinen.
Omien ystävien kanssa voi jakaa näitä tuntoja parhaiten. Lekurilta voi kysyä ja minäkin olen ostanut pari kirjaa vaihtareista. Eli kyllä oma aktiivisuus on hyväksi.
Olin ottanut selvää VV.n oireista, ostin jopa kirjankin. Missään en ollut lukenut tai kuullut VV.n oireesta, ovulaatiokivusta, joka vaatii nestetiputuksen ja kipulääkkeet pistoksina sairaalassa.
Mutta, nyt sitten kaikille tiedoksi, ovulaatiokipu voi tulla, sellaisille noin 40-50vuotiaille naisille, joilla on keltarauhashormonin puute, niin voimakkaaksi, että vaatii sairaalahoitoa. Ja jatkossa kotona, kun käyttää Litalgin suppoja, sillä pärjää.
Ovulaatiokipu on munasolun irtoamisesta johtuvaa ja kipu on aaltomaista. Lääkäri löytää tunnustelemalla turvonneen ja kosketusaran munasarjan, sitä voidaan tutkia myös ultralla lisäksi. Verenpaine on myös huippulukemissa. Mutta koska tulehdusarvot ovat kohdallaan ja ajankohta täsmää munasolun irtoamisen kohdalle, todetaan ovulaatiokivuksi.
Ja keltarauhashormonin puute ilmenee runsaana kuukautisvuotoina.
Mistä sinä päättelet minun agressiivisuuteni tason? Voin kertoa sinulle, kuten kirjoitin tässä aikaisemminkin. Keltarauhashormonin puutteeseen kuuluu ennemminkin HIDASTUSTA, VOIMATTOMUUTTA, UNELIAISUUTTA, ja ennemminkin PASSIIVISUUTTA kuin agressiivisuutta. Ainakin minun tapauksessani.
Ammattikasvattajako aloittaa vastauksensa toisen mielipitseen: lässyn, lässyn?!
Sen kummemmin näkemyksiisi puuttumatta, haluan kuitenkin tuoda esille tyttösen kirjoituksesta sen, mitä hän ihan alussa kertoo: on sairastunut masennukseen ja pikkuhiljaa toipumassa siitä. Luulisi sinunkin tietävän, että masennus on hengenvaarallinen sairaus - vaihdevuodet eivät sitä sinällään ole. Tästä syystä koen, että tyttö se noista kahdesta tarvitsee kaiken mahdollisen tuen. Tietenkään en tiedä taustoja, mutta et sinäkään, et myöskään minun taustoja. Kun näitä nettikirjoituksia kirjoittaa tai kommentoi, luulisi, että juuri näillä vaihdevuosi-ikäisten naisten palstoilla ymmärrettäisiin ilman, että erikseen aina mainitsee, että asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Mutta tässä iässä vielä pyrin olemaan sen verran idealisti, että heikoimmat tarvitsevat puolustajia. Näitä heikkoja ovat mm. lapset, nuoret, sairaat ja vanhukset. Uskon parempaan huomiseen.
Mistähän sinä tiedät minun opinnoistani? Kirjoitukseesi muuten: kateus vie kalatkin vesistä:)
Kyllä siihen nimenomaan kuuluu myös agressiivisuus, eli päättömät raivarit kuuluvat yleensä kierron puolivälin ovulaatio-juttuihin ja keltarauhashormoonin puute saa agressiivisuuden pintaan. Kaikki olemme yksilöitä niin sinäkin, tähän on olemassa lääke, keltarauhashormooni joka minun kohdallani sai aikaan apaattisuuden ja masennusoireet, minkä vuoksi lopetin sen syömisen ja kärsin taas runsaista vuodoista ja raivareista. Että näin....
*tyttönen* on ilmiselvästi murrosikäinen, jonka masennus todennäköisesti johtuu hormooneista. Samoin vaihdevuosien aikainen masennus johtuu hormooneista ei ole kumpikaan sen enempää hengenvaarallinen että SE SIITÄ. Ammattikasvattaja on myös realisti asioiden suhteen ja osaa katsoa asiaa molemmilta kannoilta, todennäköisesti sinä katsot asioita vain yksipuoliselta kannalta, mikä saattaa antaa murrosikäiselle *tyttöselle* hyvinkin epärealistisen kuvan elämästä. Ei elämä ole tuollaista ruusuilla tanssimista eikä äidin pidä antaa itsestään kaikkea lapsille, täytyy myös huolehtia itsestään ja nuorten on hyvä ymmärtää myös äitiä joka kaikkensa varmasti antaneena on tullut vaihdevuosien tuomaan hormoonimyrskyyn, mille itse ei oikein mitään voi. Ainoastaan hormoonilääkityksen avulla voi oloa helpottaa, jos se ei ole mahdollista on keinot hyvin vähissä. Tällöin myös äiti tarvitsee tukea elämässään ja tämä on perheen hyvä myös muistaa. Olen nähnyt työni puolesta vaikka minkälaisia tapauksia nuorisossa, ja tuo sinun tyylisi vain provosoi heitä elämään niinkuin itse haluavat, mitään ei ole pakko tehdä jos ei halua ei tarvitse katsoa edes äitiä kun hänellä on vaikeaa muutan pois mieluummin. Katselepa elämää useammasta kulmasta mami-58, sinä itse olet hyvinkin mustavalkoinen, ja heikompia voi olla myös äidit.
Luitko tuon mun alkuperäisen viestin kunnolla? Mä en voi tietenkään koko maailmaa parantaa, voin puhua vain OMISTA KOKEMUKSISTANI käsin. Vielä kerran kuitenkin: olen kahden jo aikuisen tyttären äiti, korkeakouluopinnot suorittanut ja omat näkökantani muodostanut elämää nähneenä ja kovan koulun läpikäyneenä. Sinä tunnut väenväkisin nähdä kirjoitukseni "mustavalkoisesti ajattelevan sepustuksena". Voit ajatella ihan vapaasti miten haluat, mutta et todellakaan tiedä mun taustoja, joten voisiko lähtä siitä, että meillä kaikilla on jo tässä iässä sellaisia kokemuksia, jotka tuovat meille viisautta ja uskoa siihen, että näkemyksemme ilmaisemme tästä kokemuksesta käsin.
No, erilaista sitten. Minä en ole vielä koskaan saanut raivaria. En koko elämäni aikana, jos nyt sitten tulee kun sinä sen manasit. Hih hih
Eli tahdon sanoa, ettei vaihdevuosioireiden hoito ole mitenkään niin yksiselitteistä ja helppoa, kuin jotkut täälläkin haluavat esittää.
No, yksinkertaista väkeä riittää. ;-)
ja nyt ovat alkaneet vaihdevuodetkin. Jäänköhän henkiin? Ja jäävätkö muut perheenjäsenet?
nyt sepustanut itsesi täysin pussiin. Nimenomaan ajattelemalla vain *tyttösen* näkökulmaa. Itselläni on takana myös erittäin kova elämänkoulu, ja lapsia yhteensä neljä joista kaksi jo muodostanut oman perheensä, ja kaksi asuu vielä kotona. Älä opeta muita uimaan et ole ainut joka on kovia kokenut ei se silti tarkoita että lapsia ja varsinkin murrosikäisiä tarvitsee paapoa uuvuksiin asti. Meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä, eläkäämme se täysillä kaikkia kunnioittaen. Sinä tyrmäät todellakin suoralta kädelta äidin ja hyväksyt tyttären käytöksen eikö se ole mustavalkoista ajattelua mielestäsi ja mitä taustoihisi tulee olet ne itse aikaisemmin maininnut. Et voi myöskään taata että sinun tyylisi "lässyttää" on oikein omasi olet voinut niin kasvattaa ja varmasti olet sen rakkaudella tehnyt, mutta niin uskon että *tyttösen* äitikin on, hänellä nyt vian sattuu olemaan nämä VAIHDEVUODET, jotka tulivat vaikka ei tilattukkaan.
et taida tietää mitään vaihdevuosista etkä murrkkuikäisistä mitä se tosiaan voi olla....
Ei kaikki pääse noin helpolla vaihdevuodet voivat muuttaa tosiaan koko ihmisen ja murkkuikäinen voi olla todella todella vaikea. Näiden kahden yhdistelmä on verrattavissa dynamiitin räjähdykseen.
Tottakai tässä tapauksessa puhun tyttöselle, koska hän tänne kirjoitti ja kysyi neuvoja, ei tytön äiti. Olen todellakin itse myös vaihdevuosissa ja vaikeiden oireiden takia hakenut itselleni hoitoa. Enhän tällä palstalla muuten vierailisikaan. Et voi syyttää minua äidin tuomitsemisesta, koska en ole sitä tehnyt enkä tee, koska en tiedä taustoja. Kantani kuitenkin edelleen on ja semmoisena (omien kokemusten, ystävieni kokemusten kautta kuin myös asioista selvää ottaneena ja lukeneena)pysyy (kunnes joku pystyy perustelemaan vastakkaisen näkemyksensä paremmin) että se vastuu, joka meillä vanhempina on, on sitä vastuuta, että ei pura vihamielisin reaktioin pahaa oloaan lähimpiinsä (ennen kaikkea lapsiinsa)ja jos näin käyttäytyy eikä pysty hallitsemaan aikuisena ihmisenä itseään, on velvollinen hakemaan apua: lähimpiensä vuoksi kuin ennen kaikkea itsensä vuoksi. Telkkarin mainosta lainatakseni: on vaikea olla mukava, jos närästää.
Ja noihin viimeisiin sanoihisi: minunkin tyttäret ovat jo muodostaneet omat perheensä ja monesti, kun heitä olen katsellut ja heidän tapaansa elää eläämäänsä, olen miettinyt, että olemme mieheni kanssa JOTAIN osanneet tehdä oikein. Miksen silloin voisi kertoa niistä arvoista, joita noudattamalla olemme tähän päässeet. Voi se jotain auttaa, vaikka tuota tyttöstä hakemaan itselleen tukijaa - en todellakaan väitä, että minun tapani on ainoa oikea! Niinhän se on, että sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija, minä omani - näin äittelemällä emme ainakaan pysty auttamaan tänne kirjoittanutta tyttöstä.
Sen verran vielä, että mielestäni hän haluaakin ymmärtää äitiään, eihän hän muuten tänne varmaankaan olisi kirjoittanut, mutta edelleeni mielestäni hänen äitinsä pitäisi ymmärtää itseään ja ottaa vastuu olotilastaan, ei se tyttösen tehtävä ole.
tietämätön voi ihminen olla vaan ei tyhmä. Lääkäreiden (ei minun) mukaan depressio on hengevaarallinen sairaus, koska syvään masennukseen liittyvät voimakkaat itsetuhoajatukset ja ne voivat johtaa itsemurhaan. Ja kun on vuosien mittaan lukenut uutisia, voivat ne johtaa koko perheen murhaamiseen. Joten miksi laskea leikkiä vakavalla asialla? En ymmärrä!
Kuka laskee leikkiä? Minä en tarvitse ulkopuolisen "opetusta" masennuksesta, kokemus on omakohtainen. Olen työkyvyttömyyseläkkeelläkin jo toistakymmentä vuotta.
sepustaa että voi hellanlettas pitääkö tämä tosiaan vääntää rautalangasta... Olet tosiaan vaihdevuosissa. Ota itse jo vastuu kirjoituksistasi.
depressio on aivan eri sairaus kuin vaihdevuosimasennus tai nk.apaattisuus. Depressio lääkitys ei pahemmin auta vaihdevuosimasennuksessa painivaa, koska sen aiheuttaa hormoonivaje ei niinkään mielihyvähormooni serotoniini. Koittakaa pikkuhiljaa mami 58 ymmärtää asia, yhdistelmähoito auttaa vaihdevuosissa olevaa, mutta depressio potilasta onkin jo monimutkaisempaa hoitaa.
Kerropa mulle, mistä niin päättelet, etten ymmärtäisi depression hoitoa? Tarkoitus lienee ollut keskustella tyttösen aloittamasta aiheesta, ei siitä kuka tietää enemmin. Se ei kai mielipiteitänne mun kirjoitteluista hetkauta, mutta olen elämässäni sairastanut kaksi vakavaa depressiota. Nyt elän estolääkityksellä. Hoitoon liittyi myös vuosikausia jatkunut terapia. En syytä ketään, enkä mitään, totean vain tapahtuneen (ja alkuperäiseen kannanottooni viitaten): jos äitini (isä otti eron ollessani kahdeksan) olisi osannut aikoinaan olla äiti ja hakenut apua, viimeistään vaihdevuosien alkaessa, ehkä olisin selvinnyt vähemmällä. Nykyään ymmärrän jo äitiäni ja olen kiitollinen, että hänen viimeisinä elinvuosinaan välimme olivat kunnossa ja sain tuntea hänen rakkautensa.
Minä tiedän mitä depression hoitoon kuuluu, tiedän myös nyt vaihdevuosia elävänä, miten parhaiten voin hoitaa OMIA vaikeita oireita. Ja väitän, että moni hoitaa itseään samalla lailla.
tunnustuksesta, siitä, että osaan. Mikähän se sinuakin loppujen lopuksi kyrsii - hellää vähän sitä kiristävää pipoasi:)
Niiin, olen vaihdevuosissa, luultavasti sinäkin, kun tällä foorumilla käyt, so what?!
Vielä: otanhan mä vastuun kirjoituksistani, minähän ne olen kirjoittanut, en tietääkseni muuta ole väittänytkään.
Hyvää kevään jatkoa!
Joo, kauniisti kirjoitettua "oireistoa" ja lopuksi että huolehdi riittävstä yöunesta, syö terveellisesti ja monipuoliesti ja läpä läpä lää...niin aikuisen naisen elämä on IHANAA.
olen itsekin ollut tietämätön näistä oireista vaikka olenkin paljon lukenut ja "sivistynyt".
sitten kaiken vaikean elämässä kokenut ilmankos tiedät kaiken kaikesta, vaihdevuosista /mitkä siis sinun mielestäsi on kaikilla samanlaiset, murrosiästä/mikä siis sinun mielestäsi on helposti käsiteltävissä ja kaikki lapset samanlaisia , masennuksesta/syistä ja seurauksista, siitä mikä nuorille on hyvä mikä ei/haukut kaikkien muiden mielipiteet. Ja miltäs sitten tuntuu kun äiti, joka on kaikkensa antanut lastensa hyväksi terveytensä uhallakin, on täysin turhautunut ja tulee sitten tänne vaihdevuosista kärsivien naisten palstalle *lässyttämään* ja pätemään omaa erinomaisuuttaan, niin minä tyhmä hoitaja kysyn vaan miten pitäisi reagoida
Milloin sinulle tehtiin kohdun -ja munasarjojen poisto? Kuinkas jakselet nyt? Oletko korvaavalla hormoonihoidolla? Itse kävin saman leikkauksen läpi 7 kk sitten, ja elämä on käynyt täysin sietämättömäksi.
Olisi helpompi jos suututtaisi ja hermostuttaisi, niinkuin joitakuita, mutta kun vain ahdistaa, masentaa ja itkettää. Toivoton olo,pienetkin askareet näyttävät suunnatomilta urakoilta. Hormoonihoito aloitettiin, mutta se auttaa vain osaan oireista. Herään aikaisin aamulla kovaan ahdistukseen ja itken yleensä koko aamupäivän. 14-v. tytölläni on hormooniongelmia ja paniikkihäiriö, hän käy terapiassa. Itse kokeilin mielenalalääkitystä, mutta tulin siitä tosi kipeäksi enkä uskalla kokeilla toisenlaista lääkettä.
Rakkaan sukulaisen äkillinen kuolema pari viikkoa sitten aivoverenvuotoon on lisännyt henkistä taakkaa.
Miten ihminen selviää tällaisesta? Kuinka kauan vaihdevuodet kestävät?
Täytyy sanoa, että aika monella naisella ne vaihdevuodet on olleet koko elämän.
Niistä vain voi tehdä tekosyyn omalle vittumaiselle luonteelleen.
Kirjoittaneen tytön masennuksesta päätellen niitä ongelmia on ollut jo pitemmän aikaa ja hän tarvitsee tukea ja apua.
Eikö äidilläsi ole hormonikorvaushoitoa? Itse käyttäydyin äitisi lailla kuin raivohullu, kunnes tajusin ,että jotain on tehtävä, ennen kuin korjaamatonta vahinkoa tapahtuu. Korvaushoito on tehnyt minusta taas oman vanhan itseni ja jaksan taas nuorisoni kanssa. Joku tästä alkaa tietysti huutaa rintasyövästä, mutta itse olen ajatellut, että otan paljon mieluummin sen minimaalisesti kohonneen syöpäriskin, kuin tulen ilkeäksi, raivoavaksi mummoksi, jota lapset pelkäävät ja vihaavat.
vaihtoehto eli lisähormonien ottaminen ei käy.
Mites silloin suu pannaan?
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitkä syyt estävät hormonien käytön?
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=avv00033
Eikö äitisi itse ole hakenut apua? Onhan se inhottavaa itsellekin raivota muille pilkunkokoisista pikkuasioista. Hormonikorvaushoito auttaa myös henkisiin oireisiin, mutta pika-avuksi suosittelen samaa kuin gynekologi minulle: B6-vitamiinia. Sitä saa apteekista ilman reseptiä, itse käytän merkkiä Neurobion Forte. Valmisteen täytyy olla vahvaa, monivitamiinitableteissa oleva B-vitamiiniannos ei riitä mihinkään.
Olen omasta mielestäni rauhoittunut huomattavasti sen jälkeen, kun rupesin B-vitamiinia syömään.
Ennen naureskeltiin "mummukuumeisille", ei niin kovin kauaa sitten. En ihmettele kun en itsekään tiennyt vaihdevuosista mitään ennen kuin ne tulivat kohdalleni. Eräänä pahimmista öistäni heräsin painajaiseen jossa "yritin ryömiä raadostani ulos", tunne oli pelottava, tunsin ruumiini niin vastenmieliseksi, etten olisi halunnut "olla" siinä enää hetkeäkään. Minulla kuumotus leviää jalkoihin asti ja olo on erittäin tukala, likainen ja hikinen. Nyt kolme vuotta kestettyään oireet ovat vähän helpottaneet. Lopetin tupakan polttamisen myös kolme vuotta sitten ja olen lihonut 15 kiloa. Olen kokenut todella kovia elämäni aikana, mutta tämä vv on todellakin huippu. Minulla on myöskin lihas- ja nivelkipuja huolimatta ahkerasta liikkumisesta. Jotenkin olen oppinut jo hallitsemaan näitä kiukun tuntemuksia, kun tiedän mistä ne johtuvat. Minulla on B vitamiini auttanut jonkinverran. Olen myöskin kasvattaja ja olen kohdannut monia lapsia ja nuoria, joilla ovat oikeasti asiat huonosti. Tarvitsee vain pysähtyä kuuntelemaan. Muistan vielä hyvin kun minulle sanottiin nuorena: "Sinulla ovat vielä korvantaukset märät, joten ole hiljaa kun vanhemmat puhuvat". Itse olen koettanut aina suhtautua nuoriin ja lapsiin avoimesti ja kuunnellen mitä asiaa heillä on, koska nöyryytys ei ole vieläkään unohtunut.
ei oo helppoo. Ensin kärsit hormooneistasi kun alat tulla naiseksi, sitten kärsit hormooneistasi kun alat odottaa lasta. Sitten kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, seuraava etappi on vaihdevuodet. Vaihdevuodet on suunnilleen samanlainen tapahtuma, kun muistat sillon kun itse olit murrosiässä. Mikään ei ole selvää. Hukkaat itsesi joka päivä jne. Yhtenä päivänä olet yhtä mieltä, toisena toista, ja joskus mielialan vaihtelut ovat muutamasta tunnista muutamaan minuuttiin. Lohdutusta en voi sinulle antaa, muuta kuin sen, että vaikka äitisi olisi millainen hirviö hyvänsä nyt, kun hänellä on vaihdevuodet, niin se rakkaus mitä hän on tuntenut sinua kohtaan, siitä asti kun synnyit, SE RAKKAUS EI HÄVIÄ MIHINKÄÄN. Koita kestää, hänkin on kestänyt sun murkkuikäsi tai jos elät nyt sitä murkku ikää, niin hän kestää sen, vaikka onkin itse vaihdevuosissa. Muista aina se "naiset, siskot ,tädit, äidit, kälyt, mitkä hyvänsä naiset,voimme kuitenkin aina olla toistemme tukena.
Yritä jaksaa pikkuinen!
on kaltaisiasi, jotka oikeesti haluu auttaa alkuperäisen viestin laittanutta. Muu tarinointi kun on alkanut elää omaa elämäänsä, ja jokainen puhuu vain ittestään tai omasta olemisestaan. Kitti siulle!
Tällaista se elämä ja perhe on. Äitisi katsoi sinun perääsi ja huolehti, kun olit masentunut. Nyt olisi sinun vuorosi koettaa ymmärtää äitiäsi ja hänen vaivojaan.
Hei Siskot. Olen käyttänyt kolme viikkoa Nutri5 nimistä juuri Suomeen tullutta uutta luonnollista tuotetta. Tuote toimii kuten minun lääkärini lupasi ja tällä tuotteella ei ole sivuvaikutuksia ollenkaan!! Kun aloitin Nutri5:n käytön niin 2 viikon jälkeen kuumat hikoilut jäivät pois ja sain nukuttua heräilemättä yöllä!! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä tuotetta. Sitä saa ainakin osoitteesta: www.nutri5kauppa.fi Hyvää kevättä Kaikille Jutta
Eipä voi juurikaan enään selvemmin mainostaa. Voi hyvänen aika miten läpinäkyvää... Mutta jokaisen on leipänsä ansaittava, vaikka muiden lobbarina.
Mutta osta mainospaikat vaikka tältä palstalta ja mainosta niinkuin kuuluukin.
Onkos se Nutri5 ihan siis reseptituote, kun lääkäri lupasi sen auttavan? Olen kyllä ymmärtänyt sen olevan luontaistuote ja erittäin kallis vieläpä, kun kolmen kk aloituspkt tulis maksamaan reilut 300€.. Höm
ei kukaan ole velkaa,vaikka olis kuinka saanut lapsena äidin huolenpitoa.
Kun lapsia tekee,niistä pitää huolehtia ja mikään ei ole kauheampaa kun puhua,nyt on sinun aikasi?
Lapset saa elää omaa elämäänsä,itse en kyllä syyllistäs koko ajan lapsia vanhana,nyt huolehdi minusta?
Lapsille ei kuulu aikuisten huolet,eikä aikuinen voi olla kuin lapsi!
En minäkään ole lapsia sitä varten tehnyt, että he minusta huolen pitävät. Ja se ärsyttää myös kun jotkut puhuu vielä teini-ikäisistä lapsistaan, että sitten kun saan lapsen lapsia... En ole sitäkään varten tehnyt lapsia, että saan lapsen lapsia. Tyttö onkin sanonut ettei tartte odottaa ja se on hänen ratkaisunsa ja hyväksyn sen. Ja nyt kun he ovat jo maailmalla, suututtaa kun usein kysytään, onko heillä töitä. Mikä ihmeen autuus se työ on tai elämän tarkoitus. Minusta on pääasia, että on onnellinen elämä ja saa tehdä sitä työtä mitä haluaa. Siis en tarkoita, että vaan makaa ja syrjäytyy. Vaan sitä, että ei tarvitse tässä kauheessa oravanpyörässä menettää hermojansa vaan elää rauhallisen ja onnellisen elämän. Itse kun tuntuu nyt, että olen menettänyt koko elämäni muille ja työlle, josta en ole tykännyt.
äidiltäsi jos hän voisi ajatella hormoonikorvaushoitoa muutamaksi vuodeksi jos hänellä on vaikeat vaihdevuosioireet. Hän saisi itselleen apua pahemmaksi ajaksi ja perhesopu säilyisi. Ja sinä itse voit hakea tietoa vaihdevuosista netistä ja koettaa siten ajatella äitiäsi hänen elämäntilanteessaan.
Ja jos siltä tuntuu muutto on yksi vaihtoehto. Minun tyttärelläni oli erittäin voimakas murrosikä ja ollessaan 17 vuotias hän muutti omaan asuntoon koska meistä kaikista se oli ratkaisu siihen tilanteeseen. Me emme hylänneet tytärtämme ja nykyisin voi todeta että muutosta on vuosien varrella seurannut vain hyvää perheemme elämässä.