Menin kertomaan ihastuneeni, mutta hän ei ollut ajatellut minusta samalla tavalla. Peruspakit.
Siitä on jo aikaa pari kuukautta ja sisuskaluni eivät millään haluaisi päästää irti tästä tytöstä.
Intuition ääni ja aistit jauhaa samaa päivästä toiseen "älä luovuta".
Keräsin voimia kuukausikaupalla järki toisessa ja tunteet toisessa kädessä puntaroiden mahdollisuuksia
häneen ja tottahan niitä ilmeni puolin ja toisin. Sain tutkimusmatkani päätökseen ja taisin menettää parhaan ystäväni. Olen nyt ilmeisesti rakastunut.
Kuinka kuolettaa rakkaus, kun ei usko, vaikka tietää? Haluan vain päästä eteenpäin...
Siitä on jo aikaa pari kuukautta ja sisuskaluni eivät millään haluaisi päästää irti tästä tytöstä.
Intuition ääni ja aistit jauhaa samaa päivästä toiseen "älä luovuta".
Keräsin voimia kuukausikaupalla järki toisessa ja tunteet toisessa kädessä puntaroiden mahdollisuuksia
häneen ja tottahan niitä ilmeni puolin ja toisin. Sain tutkimusmatkani päätökseen ja taisin menettää parhaan ystäväni. Olen nyt ilmeisesti rakastunut.
Kuinka kuolettaa rakkaus, kun ei usko, vaikka tietää? Haluan vain päästä eteenpäin...
Vastaukset 11
Vanhimmat
voi oikein kuolettaa, ei ainakaan onnistu siten, että yrittää käskeä ja pakottaa sitä loppumaan. Aika taitaa olla ainut mikä auttaa ja tiedän, se on aivan kamalaa!
Mä luulen, että ystävään rakastuminen on melko huima tunne. Itselleni ei ole niin vielä käynyt. Mä rakastun roihahtaen, heti. Mulla se ei yleensä syty ajan kanssa.
Tsemppiä Sinulle!
Kerroin ihastuneeni, vaikka olin rakastunut. Sain pakit ja tunne oli ihan kamala. Arki tuntui selviytymistaistelulta.
Minullakin on tunne, että menetin ystävän. Olen päättänyt päästää irti sen, mikä ei luontevasti onnistu. Ketään ei voi väkisin kahlita.
Vieläkin haikailen, mutta huomaan jo värejä, iloa muualla maailmassa. Ei kannata tuijottaa ovia, jotka ovat sulkeutuneet edessämme vaan suunnata katseensa niihin oviin, jotka ovat meille auki. :-)
Hänellä on aina paikka sydämessäni, eikä edes hän voi viedä sitä pois minulta. Jos meille on tarkoitettu jatkoa tässä elämässä, niin sen tulee tapahtua itsestään - ei yrittämällä.
On vain hirmuisen vaikeaa päästä jostain ihanasta yli. Ajatukset kulkee omaa rataansa tai itse asiassa sitä samaa rataa; hänen hymynsä, silmänsä, huulensa ja jos on vielä pääsyt koskettamaan..voih...Käydä nukkumaan ja ajatella häntä..herätä yöllä ikävään ja ajatella häntä, nousta uuteen aamuun ja ajatella häntä..se riuduttaa, mutta ajan kanssa ehkä helpottaa. Mutta miksei saa rakastua onnellisesti, siten, että tunne olisi yhteinen!!!
Minua auttoi ajatus siitä, että kohtaamamme ihmiset ovat peilejämme. Toisen ihmisen kauneus, hyvyys ja rakastettavuus ovat siis meitä itseämme. :-)
Olen käynyt läpi myös sen rumemman puolen itsessäni. Riidanhenkisyyden ja katkeruuden. Olen ajatellut, että hän teki minulle inhottavasti. Antoi ymmärtää jotakin, mitä ei ole. Itseasiassa, peilasin siinäkin itseäni. Minun vain täytyi tajuta se.
Hyvää jatkoa sinulle!
Sä olet ihanan viisaan oloinen ihminen! Kanssasi voisi olla hyvä vaihtaa ajatuksia, kiinnostaisiko sua yhtään? Minulla on todella kova tarve päästä jakamaan näitä ajatuksia ja kun en voi edes ystävilleni puhua.
Nyt täytyy miettiä...
Ongelma on se, että olen tämän asian kanssa kaapissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tunsin näin ketään naista kohtaan. Sen lisäksi, olen varattu.
Ymmärräthän, jos sanon, että minua pelottaa jakaa näitä asioita kenenkään kanssa kasvokkain. Jonkinlainen paljastumisen pelko riivaa. Tyhmää, eikö niin? En taida olla niin viisas kuin annan ymmärtää. :-)
Ethän suutu, jos haluan vielä jättää tutustumiset "samanhenkisiin". Tavoitammehan toisemme täältä. Laitetaan nimimerkit muistiin ja huudellaan toistemme perään, jos siltä tuntuu. Jookos? :-)
Mä olen itsekin kaapissa tämän asian kanssa. Käyn sivuilla viikoittain, mutten päivittäin. Kirjoitan harvoin tänne mitään..ja sitten, kun kirjoitan, teen sen aina tällä nimimerkillä.
Mä ymmärrän sua tosi hyvin. Ainoastaan yksi ystäväni tietää, että olen bi-nainen. Eikä minulla ole tarvetta tätä muille puhuakaan. Pakko olla kaapissa, monet syyt...Jotkut ovat rohkeampia olemaan sitä mitä ovat, minä en kuulu heihin, vielä. Tarvitsen aikaa.
Joten edetään rauhassa ja palataan, jos siltä tuntuu :)Voi hyvin!
Voih, kirjoitat todella kauniisti! Olen elänyt tunteen ja pystyn helposti ulottumaan tunteeseesi joutua 'vastakaikua vaille jäänneen rakkauden uhriksi'. Millään tai kenelläkään muulla ei tunnu enää olevan merkitystä,ruoka ei maistu, päässä humisee ja rintaan sattuu, odottaa tulemattomia teksiviestejä,s-posteja, soittoja jne jne. Raskasta puuhaa. Tsempit sinne! Mutta usko, aika tekee taas tehtävänsä ja löydät vielä jotain paljon kauniimpaa ja ihanaa eläämääsi.Kliiseemäistä,mutta totta. Valoa on.
Niin, tiedän, että joskus tulee taas "joku". Mutta en halua verrata ketään keskenään, enkä ajatella parempaa, kauniinpaa.. Hän oli upea, ihana, kaunis Jumalatar, jonka sieluun heti rakastuin:)
aivan. asiat pitää surra kunnolla ja kokea karmea menetyksen tuska, jotta voisi taas jatkaa eteenpäin. Todella raskasta, mutta valoa on!tsemppiä.
elämä on tuntemista rakastamista ja energiaa toivon että löydät tasapainon