Mun isä ei hyväksy mua lainkaan vaan siksi kun en ole suosittu koulussa niinkun hän oli ja mä olen mielummin yksin kuin jonkun ystävän kanssa.Mä olin isän virhe lapsi kun se sai mut niin nuorena eikä sen pitänyt. Se oli menestynyt kaikessa:jalkapallossa, koulussa,muutenkin elämässä paitsi sen suurin virhe oli minä. Se huusi mulle että miksen voi olla "normaali"niinkuin kaikki muut tytöt tai miksen ole ystävien kanssa. Se sattu todella paljon. Sillon sanoin sille että sä et ole mun isäni. Sen jälkeen ei olla puhuttu koska oon ollut mummon luona koko ajan sen jälkeen. Pitäiskö mennä kotiin?Miten mun pitäis puhua sille?Mitä sanoa?On tosi vaikeeta. Olis tosi kiva jos jollakin on samoja kokemuksia riittämättömyydestä.
isä satuttaa
little girl.
31256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On sulla kyllä törkeä isä, anteeksi ku aloitan mut tuli ekana vaa mieleen. Olisit kysyny isältäsi että mihin hän ankkuroi se normaaliuutensa? Onko se normaalia että on suosittu ja ihaltu persoona? Onko SE juuri se oikea tie? Toisaalta kun mietitään kaikki ihmiset maapallolla on samaan aikaan normaaleja ja epänormaaleja, kukaan ei ole täysin samanlainen.
Jos mie olisin sie, nii en menisi takasin kotiin ennen kuin isäsi pyytää anteeksi. Isäsi on aikuinen mies ja kyllähän hanen pitäisi se ymmärtää että olet ihmisenä arvokas ja olit sitten yksin tai suuren tyttöjoukon keskellä. Voi olla että isäsikin tarvitsee aikaa jotta voisi tajuta sen. Parempi olisi ku että annat sille aikaa miettiä sanojaan ja ottaa sitten yhteyttä kun se hänelle sopii.
En tarkoita sitä että sie olisit tehnyt mitään väärää ( .. vaikka sanonta sie et ole minun isä ei kuulosta kovin kivalta..) sillä ku kehotan sinua antamaan aikaa isällesi. Ei ne vanhemmatkaan täydellisiä ole.
Tsemppiä sulle !
Ohhoh! Mutta sä oot ottanut melko harppauksen ylöspäin eli tulosta tulee pian. Ensin viha, sitten katumus niinhän se menee. Mä en tiedä miltä naiset/female/girls jne. tuntee eroten miehiin, mutta kaikki asiat elämässä on aika vittumaisia jos loukkaantuu helposti, kun toinen räjähtää sanomaan "huppelis puppelis" olo tilan aikana tai selvänä ku o nälkäinen tai ku kaik o menny päin persettä niin ku mul on mennyt. Kaikki isät on apinoita eli häntä vaan puuttuu (saa nähdä minkälainen apina musta tulee, ehkä oranki?). Se on aivan normaalia, jos ei ole kavereita koulussa. Mut jos joku vittuilee tai aukoo päätään niin laita vähän läski tummumaan poskelle. Älä puhu mitään vaan anna mennä, niin johan tukkii joku koulussa turpansa. Mut jos matsi etenee pitkäaikaiseksi on aika aloitta pirulliset sotasuunitelmat erilaisista sissi iskuista kaverille (vaikka nasta pepun alle). Sitten, kun isäs hoksaa että ahaa! Sä olet koulukiusattu se hoksaa miksei sul o kavereita ja se ajattelee vähän keveämmin, sitä käy sääliks, sun kans. Mutta jos sinä itse saat luotua karismallasi semmoisen ilma piirin, että kaikki pelkää sua koulussas ja eivät uskalla sanoa sua miksikään, niin yritä vakiinnuttaa se asema ja anna toisten nuolla pölyä esim. ekana joka paikassa, etuilu, middlefinger jne. Mummu on tosi hyvä "suunnitelmaB", mutta hänelläkin on rajansa. Seuraavan kerran kun näät isäsi älä näytä tunteitasi eli älä itke, hymyile tai vihastu. Katso vain häntä silmiin, sillä hänen on tehtävä aloite, jolla hän voi vakuuttaa sinut, että hän rakastaa sinua. Jos hän ei edes katso sinua voit jo heti sanoa hänelle että "Minä jään mummun tykö."
vähä sull on homo isä =)
käske sen haistaa paska tai hakkaa se