Moi kaikki!
Joskus parikymmentä vuotta sitten olin tajuttoman ihastunut yhteen työkaveriin. Oltiin oikein sileunkumppaneita ja tehtiin kaikkee kivaa yhessä, nautittiin kesästä ja elämästä. Ystävyydestä se ihastumiseni saikin alkunsa. En tiedä ymmärsikö tää miehen alku sitä ihastumistani koskaan koska siinä syksyn koittaessa hän tapasi unelmiensa miehen ja tajusin msitä oli kyse..
Nyt oon kans ihastunut yhteen mieheen, nyt jo aikuisen naisen tarmolla ja realitteteilla ja nyt kun ei mitään muuta ala olla tulossa kuin mukavia jutteluhetkiä, elokuvailtoja sun muuta viatonta niin tuli vaan jo mieleen että samastako on kyse. Tajuan kyllä että kyse voi olla vaan siitä etten kiinnosta häntä niin mutta kun meillä menee ystävinä niin hyvin ja tavataankin kummankin aloitteesta niin usein???
Miten te toimitte jos huomaatte että jonkun naisen ystävyys teihin alkaakin muuttua siltä puolen joksikin enemmäksi, ärsyttääkö se, inhottaako vai mitä. Varmaan on vaikee sanoo että hei etkö sä tajuu-uu-uu mutta kun ei niin ei.
Joskus parikymmentä vuotta sitten olin tajuttoman ihastunut yhteen työkaveriin. Oltiin oikein sileunkumppaneita ja tehtiin kaikkee kivaa yhessä, nautittiin kesästä ja elämästä. Ystävyydestä se ihastumiseni saikin alkunsa. En tiedä ymmärsikö tää miehen alku sitä ihastumistani koskaan koska siinä syksyn koittaessa hän tapasi unelmiensa miehen ja tajusin msitä oli kyse..
Nyt oon kans ihastunut yhteen mieheen, nyt jo aikuisen naisen tarmolla ja realitteteilla ja nyt kun ei mitään muuta ala olla tulossa kuin mukavia jutteluhetkiä, elokuvailtoja sun muuta viatonta niin tuli vaan jo mieleen että samastako on kyse. Tajuan kyllä että kyse voi olla vaan siitä etten kiinnosta häntä niin mutta kun meillä menee ystävinä niin hyvin ja tavataankin kummankin aloitteesta niin usein???
Miten te toimitte jos huomaatte että jonkun naisen ystävyys teihin alkaakin muuttua siltä puolen joksikin enemmäksi, ärsyttääkö se, inhottaako vai mitä. Varmaan on vaikee sanoo että hei etkö sä tajuu-uu-uu mutta kun ei niin ei.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu, ei sitä tajua. Homona naisesta ei etsi niitä merkkejä, kun siinä mielessä kiinnostusta naista kohtaan ei ole olemassa. Kaverina oleminen on sitten ihan toinen juttu.
Toisaalta nuorempana sitä toisista pojista etsi niitä merkkejä vastakaiusta kahta kauheammin. Välillä niitä löytyi, mutta suurin osa tietysti osoittautui virhearvioksi.
Kyllä kai niitä merkkejä hissukseen oppi tulkitsemaan oikeinkin. Viidettä vuotta mennään jo siitä, kun on niitä merkkejä tarvinnut metsästellä... ;)
Ystäväni erosi pari vuotta sitten.Vaimo jätti.Lapset jäivät äidilleen.Ero oli kipeä ja kävimme sitä yhdessä läpi.Sen jälkeen hän on vetäytynyt työhönsä ja ei tapaile muita naisia.
Olemme hyvin läheisiä mutta jotenkin tuntuu että hän erkanee henkisesti yhä kauemmas minusta koko ajan.Kiukuttelen ja itken vuorotellen.
Minulla on alkanut olla muitakin tunteita häntä kohtaan.Hän on sanonut myös niitä olevan mutta pelkää silti läheisyyttä.
Vaisto sanoo jonkin olevan pielessä.Kuulin vähän aikaa sitten hänen kehuvan pariakin miespuolista kaveriamme ja hän on sanonut minulle ettei osaa toimia oikein naisten kanssa.Nyt hän puhuu ja kyselee näiden miesten asioista, sekä viihtyy heidän kansaan paljon.
Voisiko kyseessä olla kiinnostus omaa sukupuolta kohtaan.Olen huolissani, ymmälläni ja koen menetyksen pelkoakin.En uskalla edes kysyä häneltä suoraan,olisi
kovin loukkaavaa olla väärässä.Tiedän hänen kokevan minut tärkeäksi ihmiseksi itselleen.
Onko kyseessä uudelleen loukatuksi tulemisen pelko vai kuvittelenko itse liikaa.
Neuvokaa,sana on vapaa, ystääväni en hylkäisi missään tapauksessa mutta asia vaivaa minua
kovasti.
Ihmisten tunne-elämää on vaikea arvailla tuollaisella tasolla (biseksuaalista kiinnostusta kavereihin?). Myös ajatus siitä, että homoseksuaalilla olisi jotain salattua tietoa eronneen miehen seksuaalisista kokeiluista, vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä. Uskoakseni miehen entinen vaimo saattaisi olla tässä suhteessa parempi tietolähde kuin homoseksuaalit :)
Jos minä olisin sinä, en tuhlaisi aikaa ja energiaa tuollaiseen kiduttavaan jahkaamiseen. Se on joko nyt tai ei sitten koskaan: kertoisin miehelle suoraan tunteistani ja seuraisin hänen reaktiotaan. Empiminen viestii mahdollisesti siitä, että taustalla on joko käsittelemättömiä ongelmia entisestä suhteesta tai sitten ehkäpä orastava ajatus elämänsuunnan muutoksesta ja seksuaalisista kokeiluista, joihin saattaa sisältyä myös oma sukupuoli tai sitten ihan jotain muuta. Oli niin tai näin, suhteellanne tuskin on tulevaisuutta, jos toisella osapuolella ei siihen vaikuta olevan tarvittavaa tunne-elämän kypsyyttä tai halua. Lopullisia syitä kypsymättömyyteen tai haluttomuuteen tuskin kannattaa alkaa setvimään, koska toisten tunne-elämää on ulkopuolisen mahdotonta alkaa ronkkimaan.
Näin ollen sinuna kääntäisi katseen suoraan parisuhdemarkkinoille, missä naisilla on kova kysyntä. Kai sieltä aina joku mieleinen mies löytyy, jonka kanssa ei tarvitse jahkata? Koska tiedät itsekin aikuisena, mikä on parasta (tasapainoinen suhde?), kannattaa antaa miehen selvittää oma päänsä ja ongelmansa. Jos elämä tuntuu vaikealta sivullisena kaiken sen jahkaamisen keskellä, kannattanee jättää leelian lepotuolin rooli ja ottaa rehellisesti etäisyyttä mieheen. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana ja joskus matkaa on parempi jatkaa erillään pelkästään erilaisista elämäntilanteista johtuen.
vastauksestasi.Olen samoilla linjoilla kanssasi.
On kipeää ja vaikeaa tahia nk. päättämättömän ihmisen rinnalla joka kuitenkin haluaa pitää minusta kiinni vain omilla ehdoillaan.Nimenomaan pohdin tuota eronneen miehen mahdollista seksuaalista kokeilua.Siitäkin saataa olla kyse.
Uskon että kaikki selviää ajallaan,parasta antaa
ajan kulua.Hyvää kevättä kaikille palstaa lukeville ja kirjoittaville!