Välillä alkaa ärsyttää kun nuorista usein puhutaan siihen malliin kuin kaikki ois hirveitä riehujia ja ryyppääjiä. Meidän suvun mummutkin TVtä ja lehtiä seurattuaan huokailevat aina että kun nykynuoriso on niin kauheeta, eivätkä samalla näe kuinka ympärillään on ihan kivoja ja järkeviä nuoria ihmisiä. Huokailuun kuuluu tietysti voivottelu että voivoi missähän ne menee iltaisin ja missä seurassa, eikä auta vanhempien vakuuttelu että mitään syytä huoleen ei ole.
Ongelmista tietysti puhutaan yleensä enemmän, ja kunnolliset nuoret jäävät huomaamatta. Oispa mukava välillä kuulla kommentteja vanhemmilta, jotka ovat tyytyväisiä nuoriinsa ja nähdä että niitäkin on.
Itse olemme eläneet neljän mukavan nuoren kanssa ja heidän suuri kaveripiirinsäkin on tullut kovin tutuksi, koska viettävät meillä paljon aikaansa (olen kyllä heidät tänne houkutellutkin pannukakuilla). Täytyy sanoa, että koko tästä suuresta tuntemastani nuorten joukosta en voi nimetä yhtään sellaista josta en pitäisi. Kaikki ovat fiksuja ja hauskoja ja täytyy sanoa että asenteiltaan ja periaatteiltaan vilpittömämpiä ja korkeammalla kuin monet jo paatuneet ja kitkerät aikuiset. Esim ystävyys nuorten kesken näkyy olevan oikeasti lämmintä ja aitoa, mitä se vanhempana ei aina ole.
Siispä, toivoisin kerrankin positiivisia kokemuksia murkuista, kirjoitelkaa vanhemmat.
Ongelmista tietysti puhutaan yleensä enemmän, ja kunnolliset nuoret jäävät huomaamatta. Oispa mukava välillä kuulla kommentteja vanhemmilta, jotka ovat tyytyväisiä nuoriinsa ja nähdä että niitäkin on.
Itse olemme eläneet neljän mukavan nuoren kanssa ja heidän suuri kaveripiirinsäkin on tullut kovin tutuksi, koska viettävät meillä paljon aikaansa (olen kyllä heidät tänne houkutellutkin pannukakuilla). Täytyy sanoa, että koko tästä suuresta tuntemastani nuorten joukosta en voi nimetä yhtään sellaista josta en pitäisi. Kaikki ovat fiksuja ja hauskoja ja täytyy sanoa että asenteiltaan ja periaatteiltaan vilpittömämpiä ja korkeammalla kuin monet jo paatuneet ja kitkerät aikuiset. Esim ystävyys nuorten kesken näkyy olevan oikeasti lämmintä ja aitoa, mitä se vanhempana ei aina ole.
Siispä, toivoisin kerrankin positiivisia kokemuksia murkuista, kirjoitelkaa vanhemmat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä nuoria tosiaan leimataan liian negatiivisesti pelkän ikänsä perusteella (niin kuin kyllä vanhojakin). Meidän tuttavien ja sukulaisten lukuisissa perheissä tiedän kuitenkin vain kaksi, joissa on varsinaisesti ongelmia nuorten kanssa, kaikissa muissa näyttää menevän ihan tavallisen hyvin. "Kunnon" nuoret tuntuvat kyllä olevan enemmistö, vaikka julkisuudessa saa toisen kuvan
Omat lapset ovat molemmat ihan tavallisia järkeviä ihmisiä. Sanomista tulee lähinnä kotitöistä ja läksyistä. Heidän mielipiteensä ovat siinä määrin tiedossa, että tupakointia ja liiallista alkoholinkäyttöä ei tarvitse epäillä. Meillä ei ole säädetty esim. kotiintuloaikoja, se riittää kun tiedetään missä ovat ja mitä tekevät ja myöhäisille menoille on hyvät perustelut.
Näin on pärjätty nyt jo lähes aikuisuuteen asti ihan onnellisesti.
Eipä näytä paljon kehuja irtoavan vanhemmilta.
Musta tuntuu ainakin joskus, että nuorten ongelmallisuus johtuukin just siitä negatiivisesta asenteesta ja yleiseksi totuudeksi mielletystä käsityksestä että murrosikästen kuuluukin olla vaikeita.
Kun lapset tulee murrosikään ne ajattelee että nyt täytyy siis ruveta kiukuttelemaan ja tekeen pahoja osoittaakseen olevansa jo "siinä iässä".
Vanhemmat puolestaan ajattelee että nyt se alkaa olla siinä iässä että on syytä tiukentaa otetta, ryhtyä epäluuloiseksi ja ruveta varmuuden vuoksi kieltään kaikki, vaikka edes mitään merkkejä mistään pahasta ei ois.
Ihminen usein toteutta sen mitä sen uskotaan olevan....
Minä olen äitini mielestä erittäin järkevä tyyppi.
En polta, en tykkää käydä bileissä, koulu menee tosi hyvin ja en ole edes koskaan maistanu tupakkaa.
myös ihan mikä tahansa yleistäminen! Nuoret sitä ja keski-ikäiset tätä. Yleensä on hyvä muistaa, että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Eihän sellaisilla nuorilla voi mennä hyvin, jonka kotiolot ovat hmm...sieltä alhaalta.. kukaan ei välitä oikeasti eikä ole nuoresta kiinnostunut. Siksi on yritettävä herättää huomiota hankalimman kautta.
Itse tunnen myös aivan ihania nuoria. Olen aivan otettu siitä, että jotkut nuoret osaavat suhtautua minuun vain aikuisena, ilman sen kummempia luokituksia, joihin ikäiseni ihmiset syyllistyvät..
Olen 17-v ja 15-vuotiaiden äiti ja olen tosi ylpeä heistä. Koulut menee hyvin, on kavereita ja yhdessäkin tehdään vaikka mitä. Nykyjään yhdessäoloon täytyy välillä etsiä aikaa, sovitaan yhteisestä leffareissusta, syömään menosta tai muusta menosta. Mielellään kanssani lähtevät. Meillä ruoka- ja kotiintuloajat ja hyvin on mennyt, ovat terveitä ja vilkkaita. Valvon myös "toisella silmällä" että nukkuvat tarpeeksi, houkutuksia on paljon tänä päivänä.
Heidän kaverinsa ovat aina olleet tervetulleita meillä ja tyttären poikaystävä "kuuluu jo perheeseen." Yhdessä neuvotellaan menoista ja hankinnoista. Mutta mikä parasta, he ovat myös keskenään hyviä kavereita! Vaikka ovatkin tyttö ja poika.
Toivoisin kovasti, että me vanhemmat jaksaisimme huolehtia myös näistä murkuista. Monet jättävät he oman onnensa nojaan sen jälkeen kun osaavat itse lämmittää ruokansa. Jutelkaa, tutustukaa kavereihin, viettäkää yhdessä aikaa.
HEI!
MEILLÄ ON KUUSI LASTA, IÄLTÄÄN 1-19 VUOTTA. KOLME POIKAA ON SYNTYNEET VUODEN VÄLEIN JA SITTEN SEITSEMÄN VUODEN TAUKO JA SYNTYI VUODEN VÄLEIN KAKSI TYTTÖÄ, IÄLTÄÄN NYT 9 JA 10. VIIMEISENÄ TAAS SEITSEMÄN VUODEN KULUTTUA PIENI IIRO POIKA, MEIDÄN PERHEEN "JÄTEJOONAS", VIIMEISESTÄ RIPPEISTÄ KOOTTU. ENSIMMÄISTEN LASTEN SYNTYESSÄ OLIMME NUORIA. MEILLÄ EI OLE KUITENKAAN OLLUT IKINÄ SUUREMPIA ONGELMIA NUORISON KANSSA. HE EIVÄT SILTI OLE MITÄÄN NÖHVERÖITÄ, VAAN NUORIA JOILLA ON SUURI TOVERIPIIRI. OLEMME OLLEET AINA LASTEMME KÄYTETTÄVISSÄ JA KUUNNELLEET HEITÄ, MUTTA VANHEMPINA, EMME LIIKAA KAVEREINA. VIELÄKIN TÄYSI-IKÄISINÄ POIKAMME ILMOITTAVAT ESIM. RAVINTOLASTA, JOS ILTA VENYY. MIELESTÄNI AVOIMUUS JA SE, ETTÄ ELÄMÄÄ ELETÄÄN PERHEENÄ KASVATTAA LAPSISTA TERVEITÄ JA ITSEVARMOJA IHMISIÄ. VAIKEITAKIN AIKOJA ON OLLUT, SILLÄ MIEHENI SAIRASTAA KESKIVAIKEAA MASENNUSTA. SIITÄKIN OLEMME AINA PUHUNEETA AVOIMESTI, SILLÄ SEHÄN ON SAIRAUS, EI MIKÄÄN VAIETTAVA MÖRKÖ. ELÄMÄ PITÄÄ OSATA OTTAA NIIN, ETT HYVÄKSYY MITÄ ETEEN TULEE. POIKANI ESIM. IHMETTELIVÄT, KUN EN KOSKAAN HUUDA HEILLE. MIELESTÄNI SE EI AUTA MITÄÄN. OSAAMME NAUTTIA ELÄMÄN PIENISTÄ ASIOISTA, VAIKKA RAHAA ON VÄHÄN. KESKUSTELU JA AVOIMUUS ON KAIKEN A JA O. PARASTA TÄLLÄ HETKELLÄ ON PIENI IIRO, JOKA SELVISI VAIKEASTA SYNNYTYKSESTÄ TERVEENÄ. OMAT VAIKEUDET ON TUONUT SE, ETTÄ LAPSILLA ON NIIN SUURI IKÄERO. ON TÄYTYNYT AJATELLA, ETTÄ VANHEMMATKIN LAPSET OVAT LAPSIA, EIVÄTKÄ PIENIMMÄN HOITAJIA. VANHIMMILLA LAPSILLA ON JO KAVEREITA, JOILLA ON IIRON IKÄISIÄ JA VANHEMPIA LAPSIA. KAIKEN KAIKKIAAN ELÄMÄ ON ELÄMISEN ARVOISTA, EIKÄ KANNATA MUREHTIA PIENIÄ ASIOITA. MEILLE TÄRKEINTÄ OVAT LAPSET JA HEIDÄN HYVINVOINTI. OLEN YLPEÄ, ETTÄ NIUKASTA TOIMEENTULOSTA HUOLIMATTA LAPSISTANI ON NÄILLÄ NÄKYMIN TULOSSA REIPPAITA JA ONNELLISIA YHTEISKUNNAN JÄSENIÄ, SITÄ EI SAA RAHALLA OSTETTUA.
Äityliini kirjoitti varteenotettavaa asiaa. Esim se että ei tarvitse huutaa lapsille, eihän siitä ole hyötyä.
Olen aika useinkin miettinyt, että ns ongelmanuoret tuntuvat lähes aina olevan perheissä, joissa yritetään kasvattaa ehkä liikaakin, on tiukat säännöt joista ei tingitä, huudetaan, rangaistaan ankarasti. Lasten parasta tietysti tarkoittaen.
Tasapainoisilla nuorilla tuntuu puolestaan olevan yleensä perhe, jossa keskustellaan ja päätökset tehdään yhdessä, ei määräten. Ne tiukat vanhemmat arvostelevat joskus näitä perheitä "lellimisestä" ja lepsuilusta, mutta jos vanhempien "lepsuilun" lopputulos on, että nuori itse alkaa kontrolloida käytöstään ja haluaa olla sovussa kotiinpäin ja muihinkin ihmisiin, niin haittaako jos vähän lellitäänkin?
Oma periaatteeni on, että yritän kunnioittaa nuorien omaa arvostelu- ja päätöksentekokykyä, heillä saa olla erilainen maku ja mielipiteet kuin minulla. Jos asian pystyy perustelemaan, he saavat tahtonsa läpi. Kotitöitä jaksan tehdä itsekin, niistä on turha tehdä arvovaltakysymystä. Niin kuin monesta muustakin asiasta. Nuoreni ovat mukavia ja hyvin käyttäytyviä, osoittavat jopa arvostavansa vanhempiaan, niin kuin mekin arvostamme ja ihailemme heitä.