...Olla yksin tai siis haluaisin niiin paljon poikaystävän, mutta kukaan poika ei koskaan kiinnostu musta.. Missäköhän voisi olla vika? Oon 15v..
Tiedän sen, en tule ikinä saamaan poikaystävää.. Kaikki johon ihastun eivät ole ihastuneet muhun.. Mulla on myös niin paljon vaatimuksia pojan suhteen.. Esim. ulkonäkö merkkaa mulle, en siis todellakaan voisi kuvitella alkavani minkään ruman nörtin kaa.. Vaan pojan pitää olla 'söpö' ulkonäöltään ja luonteeltaan..
Kukaan ei ikinä välitä musta.. Kukaan ei vois välittää musta koskaan, mä en tuu olee ikinä kellekään pojalle tärkeä.. Mitä voisin tehdä, en kerta kaikkiaan halua olla enää yksin?
Kyllähän tuolla kaupungilla ym. näkee ihan hyvännäköisiä poikia joihin ois kiva tutustuu ja silleen, mutta eipä sitä tuntemattomille nyt mennä juttelee, en ainakaan minä, koska olen niin hiljainen..
Koulussa ei oo ketään kiinnostavaa, kaikki ovat vaan jotenkin niin lapsellisia.. Haluaisin itteeni yhden tai parin vuoden vanhemman pojan.. Mutta mistäpä sellaisen sais? Kukaan poika ei tuu koskaan juttelee mulle..
Mut on kyllä yks poikkeus, ainut poikkeus mun elämässä jonka mä oon nyt menettänyt.. Eli siis riparilla oli yksi todella mukava, söpö ja ystävällinen poika johon ihastuin.. Se oli vaan niin kiltti ja ystävällinen mulle.. Kukaan poika ei oo koskaa, ei koskaan ollut mulle niin kiltti, ystävällinen ja huomaavainen.. Niin se oli siis mun isonen.. Esim. se kysy, et onko mulla huono olo kun näytin vähän surkeelta, kun kaaduin yhdessä leikissä ulkona se tarjos mulle kättään avuks, se oli niin kiltti ja ystävällinen ja puolusti aina kaikessa mua, se tahto aina auttaa mua, tuli usein mun viereen istumaan, kun luettiin raamattuu ja en löytänyt oikeeta kohtaan se aina tuli auttamaan, se aina hymyili mulle niin kauniisti ja katto silmiin, kun mä lähdin pois riparilta se autto mun laukkujen kantamisessa, sit kun piti valita yhteen iltajuttuun pari lukijaa se tuli just ensimmäisenä kysyy mua vaikka ois ollut toinenkin tyttö, se kirjoitti mulle et oon söpö ja herttainen yms.. Mutta toisaalta se oli kai kaikille tytöille mukava ja ystävällinen ja kirjoitti kaikille jotain mukavaa.. Joten tuskin mä nyt olin sille mitenkään erityinen tai no silleen et olin suurinman osan aikaa ainut tyttö sen ryhmässä ja jotenkin se oli mulle kaikista huomaavaisin, kai.. Mulla on niin ikävä sitä siis niin ikävä.. Enkä ikinä saa enää koskee siihen (siis pidin sitä usein kädestä monissa jutuissa).. En vaan pääse yli siitä.. Kyllähän me vielä nähään kesällä konfirmaatiossa ja silleen mut sinne on niin pitkä aika ja sen jälkeen ei nähdä varmaan enää koskaan.. Kukaan ei oo ollut mulle ikinä niin ihana ei ees kukaan tyttö, pojista puhumattakaan, mut mun täytyy vaan unohtaa se ja yrittää etsii poikaystävää.. En vaan jaksa enää.. Mistään ei tahdo löytyvän poikaystävää ja mulla on niin usein ikävä sitä mun isosta kun muistelen mitän ihana, huomaavainen, kiltti, ystävällinen ja mukava se mulle oli, mut ei oo enää koskaan.. Kukaan poika ei varmasti tuu olee enää koskaan mulle niin ihana kun mitä tää mun isonen mulle oli, mut ei voi mitään, en vaan enää jaksa..
Haluun vaan niin paljon ihmisen jota rakastaa ja joka rakastaa mua, jolle mä oon tärkee, joka on mulle tärkee, joka ihan oikeesti välitää musta ja haluaa olla mun kaa, jota halata kun paha olla tai hyväkin, jonka kanssa kävellä kaupungilla käsikädekkäin, joka ymmärtää, auttaa ja tukee mua, joka hyväksyy mut just tälläsenä kuin ole, jolle mä oon jotain erityistä, ainutlaatuista.. Mä tiedän pitäis olla kärsivällinen, mut entä kun en jaksa enää, en jaksa olla kärsivällinen, en jaksa mitään..
Tiedän tästä tuli ihan julmettoman pitkä mut oli vain pakko kirjoittaa ja purkaa tunteitaan, en oo tällästä koskaan aikaisemmin tehnyt.. Ne jotka jaksoivat lukea tän kokonaan niin kiitos!:) Ois kiva lukea kommenttejanne :D
Tiedän sen, en tule ikinä saamaan poikaystävää.. Kaikki johon ihastun eivät ole ihastuneet muhun.. Mulla on myös niin paljon vaatimuksia pojan suhteen.. Esim. ulkonäkö merkkaa mulle, en siis todellakaan voisi kuvitella alkavani minkään ruman nörtin kaa.. Vaan pojan pitää olla 'söpö' ulkonäöltään ja luonteeltaan..
Kukaan ei ikinä välitä musta.. Kukaan ei vois välittää musta koskaan, mä en tuu olee ikinä kellekään pojalle tärkeä.. Mitä voisin tehdä, en kerta kaikkiaan halua olla enää yksin?
Kyllähän tuolla kaupungilla ym. näkee ihan hyvännäköisiä poikia joihin ois kiva tutustuu ja silleen, mutta eipä sitä tuntemattomille nyt mennä juttelee, en ainakaan minä, koska olen niin hiljainen..
Koulussa ei oo ketään kiinnostavaa, kaikki ovat vaan jotenkin niin lapsellisia.. Haluaisin itteeni yhden tai parin vuoden vanhemman pojan.. Mutta mistäpä sellaisen sais? Kukaan poika ei tuu koskaan juttelee mulle..
Mut on kyllä yks poikkeus, ainut poikkeus mun elämässä jonka mä oon nyt menettänyt.. Eli siis riparilla oli yksi todella mukava, söpö ja ystävällinen poika johon ihastuin.. Se oli vaan niin kiltti ja ystävällinen mulle.. Kukaan poika ei oo koskaa, ei koskaan ollut mulle niin kiltti, ystävällinen ja huomaavainen.. Niin se oli siis mun isonen.. Esim. se kysy, et onko mulla huono olo kun näytin vähän surkeelta, kun kaaduin yhdessä leikissä ulkona se tarjos mulle kättään avuks, se oli niin kiltti ja ystävällinen ja puolusti aina kaikessa mua, se tahto aina auttaa mua, tuli usein mun viereen istumaan, kun luettiin raamattuu ja en löytänyt oikeeta kohtaan se aina tuli auttamaan, se aina hymyili mulle niin kauniisti ja katto silmiin, kun mä lähdin pois riparilta se autto mun laukkujen kantamisessa, sit kun piti valita yhteen iltajuttuun pari lukijaa se tuli just ensimmäisenä kysyy mua vaikka ois ollut toinenkin tyttö, se kirjoitti mulle et oon söpö ja herttainen yms.. Mutta toisaalta se oli kai kaikille tytöille mukava ja ystävällinen ja kirjoitti kaikille jotain mukavaa.. Joten tuskin mä nyt olin sille mitenkään erityinen tai no silleen et olin suurinman osan aikaa ainut tyttö sen ryhmässä ja jotenkin se oli mulle kaikista huomaavaisin, kai.. Mulla on niin ikävä sitä siis niin ikävä.. Enkä ikinä saa enää koskee siihen (siis pidin sitä usein kädestä monissa jutuissa).. En vaan pääse yli siitä.. Kyllähän me vielä nähään kesällä konfirmaatiossa ja silleen mut sinne on niin pitkä aika ja sen jälkeen ei nähdä varmaan enää koskaan.. Kukaan ei oo ollut mulle ikinä niin ihana ei ees kukaan tyttö, pojista puhumattakaan, mut mun täytyy vaan unohtaa se ja yrittää etsii poikaystävää.. En vaan jaksa enää.. Mistään ei tahdo löytyvän poikaystävää ja mulla on niin usein ikävä sitä mun isosta kun muistelen mitän ihana, huomaavainen, kiltti, ystävällinen ja mukava se mulle oli, mut ei oo enää koskaan.. Kukaan poika ei varmasti tuu olee enää koskaan mulle niin ihana kun mitä tää mun isonen mulle oli, mut ei voi mitään, en vaan enää jaksa..
Haluun vaan niin paljon ihmisen jota rakastaa ja joka rakastaa mua, jolle mä oon tärkee, joka on mulle tärkee, joka ihan oikeesti välitää musta ja haluaa olla mun kaa, jota halata kun paha olla tai hyväkin, jonka kanssa kävellä kaupungilla käsikädekkäin, joka ymmärtää, auttaa ja tukee mua, joka hyväksyy mut just tälläsenä kuin ole, jolle mä oon jotain erityistä, ainutlaatuista.. Mä tiedän pitäis olla kärsivällinen, mut entä kun en jaksa enää, en jaksa olla kärsivällinen, en jaksa mitään..
Tiedän tästä tuli ihan julmettoman pitkä mut oli vain pakko kirjoittaa ja purkaa tunteitaan, en oo tällästä koskaan aikaisemmin tehnyt.. Ne jotka jaksoivat lukea tän kokonaan niin kiitos!:) Ois kiva lukea kommenttejanne :D
Vastaukset 9
Vanhimmat
mul sama ongelma.............haluisin kans jonkun jota rakastaa ja joka rakastas :/
Tiiäkkö... tuo on yleinen ongelma.
Musta kiinnostuttiin. Mulle sanottiin kaikkea. "Oot kaunis. Oot mun unelmien tyttö. En oo koskaan tykänny kenestäkään näin paljon. En vois jättää sua."
Ja sitte tuli tää, että se vaan otti ja sano että tää ois tässä. Ihan yhtäkkiä.
Mielummin olisin tässä silleen, etten ois ollu ton kanssa ollenkaan. Ehjänä. Ny on niin tyhjä olo. Ei oo sitä, mitä oli. Eikä uskalla luottaa. Ei voi edes halata ketään. Tuntuu vaan pahalta. Ihan sama minne menee. Mikään ei naurata. Musta tuntuu että oon liian hyväuskonen.
Tuo sun viesti oli ihana lukea. Just siksi, kun se oli noin pitkä. :) Mjää uskon, että varmasti joku kiinnostuu. Ja mie etin samaa kun siekin. ... Haluaisin olla sen saman kanssa aina. Jotain pysyvää. Joku, joka tarkottaakin sitä, mitä sanoo. Jonka kanssa vois tapella läpi kaikesta. Mentäs yhessä.
Nuo pojat vaan tuuppaa olemaan niin pentuja. Ja tutustuminen vie aikaa. Kaveripojat rulettaa...
Joo. Ei tässä mitään ihmeellistä. Sekin varmasti vaikuttaa, minkälainen immeinen sie oot ulospäin. Ne pojat on kuule oikeesti niitä ujompia kun tytöt. Ne vaan salaa sen hyvin... tai omasta mielestään hyvin.
Pojat on kusipäitä jne. ♥
Kyllä sä vielä jostain jonkun löydät, usko pois.:) Mulla se ongelma on vaan siinä, et vaikka uskoisinkin että joku vois oikeasti pitää musta, en uskalla ruveta mihinkään: mua pelottaa että se toinen vaan joutuu pettymään kerta toisensa jälkeen muhun. Tiedä sitten, mistä tuo tunne on alunperin lähtenyt liikkeelle, mutta se ajatus on vaan varmistunut tässä ajan mittaan kasvaessa...
Tolla asenteella suosittelisin sinua hyppäämään katolta.
Jaaha, että sulla on tiukat kriteerit että kuka pitää olla "hyvä ulkonäkö jne.." ja sitten itse on sellanen hiljanen jne.`Onpas fiksua, kuule ulkonäkö on katoavaista, ja sitten kun ihastuu se poika on aina hyvännäköinen kun olet ihastunut. Ja luonne on se joka merkkaa. Jokainen on kaunis ja komea omalla tavallaan. Mutta jos menet ja kailotat ympäriinsä että sen pitää olla komea ja hyi sä olet ruma painu johonkin, niin saisit kyllä painua johonkin. Kyllä on ärsyttävää kun on noita pinnallisia ihmisiä jotka eivät ymmärrä että kauneus on katoavaista. Hylkäätkö sitten aviomiehesi sen vanhentuessa kun siitä tuli ruma? No niin saarnasin tarpeeksi.
Sitten siellä konfiksessa menet nopeesti jossain vaiheessa juttelemaan sille ja sitten kirjotat vaikka sille lapun jossa on sun mese ja puhelinnumero ja sano että se ottaa yhteyttä ja silleen, ei sen vaikeampaa. tai sitten jtn että siellä leirillä oli niin kivaa jne,, voitaiskohan me vielä tavata..? tai jtn.. no onnea nyt kumminkin sinneppäin.
vaikka viestistäni ehkä sellaisen kuvan saikin:/
Oikeesti mulle luonne merkkaa ihan älyttömän paljon, mut poika ei kuitenkaan saa olla mikään nörtti, läski tai ruma.. Ja tiedän sen että kun ihastuu niin ulkonäöllä ei ole enää mitään väliä, olen sen kokenut!
Kaikki pojat joihin olen ihastunut ovat olleet vähintäänkin ihan ok:n näköisiä, mutta heidän luonteisiin mä olen ihastunut, en ulkönäköihin todellakaan niin kuin varmasti tajuisittekin kun kerroin tästä isosestani johon olin ihastunut..
Olihan hän hyvännäköinen, mutta siihen luonteeseen mä todellakin ihastuin.. Se oli vaan niin ihana mulle, mahtava luonne hänellä :D
Ja enkä todellakaan kailota ympäriinsä, että pojan täytyy olla komea, koska en todellakaan ajattele niin!
En ole mitenkään hiljainen, ujo kylläkin tekemään alotteita poikien suhteen..
mä tiedän ton raastavan tunteen, kun on niin yksin maailmassa. tuntuu niinku kukaan ei välittäis. joskus mustakin tuntuu, et ei enää jaksa mitään. osaan ottoni. :( hei ihan varmasti löydät viel jonkun mukavan pojan. yritä ainaki, joko sä meet sen luokse, tai sitte se tulee sun luo. mut sä oot tärkee ihminen jollekki, ja se on varma, säki vielä pääset rakastamaan jotain poikaa, ja se poika sua, usko pois.