Minulla todettiin jokin aika sitten vaikea sairaus. Kerroin sen miehelleni, joka reagoi asiaan juomalla itsensä humalaan.
Yritin puhua lapsilleni, jotka järkyttyivät. Huomasin, että he eivät pysty käsittelemään asiaa, vaan ahdistuvat ja hätääntyvät.
Hyvät ystäväni asuvat muualla, ja kerroin heille puhelimessa asian, mutta vaikka he tietysti halusivat olla tukenani, ovat he matkojen päässä.
Miten minä heiltä tukea saisin, kun sitä kaipaisin!
Onneksi on sähköposti. Onneksi on keskustelupalstat!
Epätoivo iski äsken, mutta mies oli taas niin päissään, että eipä ollut mahdollisuutta minun ruveta purkamaan mieltäni hänelle.
Ilmeisesti on niin, että jokainen elää epätoivonsa yksinään. Kukapa tukena voisi ollakaan. Ei tätä ymmärrä, ennen kuin musta seinä on edessä.
Yksin
20
1262
Vastaukset
Lämmin tervehdys Sinulle, yksin yötäsi viettävä. Olen itse ikäni sairastanut vammainen ja oletan pystyväni samaistumaan sairaan asemaan.
Älä menetä toivoasi! Niin kauan kuin on elämää on myös toivoa.
Palstalla on oppineita, sivistyneitä, viisaitakin, jotka itseäni paremmin osaavat osoittaa tukeaan.
Taas uusi päivä kaikki muuttaa voi!- Kirveli
Monena yönä olen käynyt täällä palstalla myös etsimässä ihmistä joka ymmärtäisi, jonka kanssa voisi keskustella surullisistakin asioista, mutta enimmäkseenhän täällä on huulenheittoa. Kaikki tietysti yrittävät olla pirteitä , eivätkä halua mahdollisesti masentaa toisia.
Muistan sellaisen ajan kun mieheni jatkuvasti makasi humalassa ilta -ja yökaudet. Kuinka hyvä olisi silloin ollut tällainen anonyymi väylä jossa olisi voinut kenties vaihtaa ajatuksia kohtalotovereiden kanssa.
Myös myöhemmin kun rakas lähimmäinen oli vakavasti sairas, silloin olisi myös kaivannut tämänkaltaista väylää.
Noina aikoina kirjoittelin ruutuvihkoihin tuntojani.
Toivon sinulle yön yksinäinen voimia. Kirjoittele vain tänne meille jos et voi muille puhua . On kyllä myös auttavia puhelimia. Minä olen joskus kääntynyt sellaisenkin puoleen ,kun omat voimat eivät riittäneet. Voi ainakin kuulla elävän ihmisen äänen, ja hän yrittää ymmärtää ainakin. - sualas
on ollut minunkin edessäni monta kertaa ja olen kaivannut keskustelukumppania myös monina synkkinä öinä. Voisit kyllä kirjoittaa minullekin, jos tunnet tarvetta. Osoitteen löydät Galleria-sivultani,kun klikkaat nikkiäni.
Minäkin olen muuten soittanut auttavaan puhelimeen joskus kun on tuntunut että se musta seinä kaatuu päälle.
Vertaistuki olisi sinulle myös tarpeen. Saisitko apua jostain.Täältä netistäkin varmaan löytyisi.
Yritäpä googlesta hakea, se on aika hyvä löytämään. Voimia!- yöllinen yksinäisyys
Aamu on aina valoisampi, mutta ei raskas olo poistu.
Kun on lähes vanhin suvussa, pidetään itsestään selvänä, että ikäihmisellä on mielenmalttia ja elämänkokemusta, niin että hän ei nuorempien lohdutteluja kaipaa. Ja onhan minulla puoliso tukena, ajatellaan.
Toisaalta ei ole paljon tekemätöntä työtä jäljelläkään. Yritän ajatella niin. Mietin, pitäisikö ne työt tehdä?
Siivoisinko vaatehuoneen?
Sellainen ihminen on. yöllinen yksinäisyys kirjoitti:
Aamu on aina valoisampi, mutta ei raskas olo poistu.
Kun on lähes vanhin suvussa, pidetään itsestään selvänä, että ikäihmisellä on mielenmalttia ja elämänkokemusta, niin että hän ei nuorempien lohdutteluja kaipaa. Ja onhan minulla puoliso tukena, ajatellaan.
Toisaalta ei ole paljon tekemätöntä työtä jäljelläkään. Yritän ajatella niin. Mietin, pitäisikö ne työt tehdä?
Siivoisinko vaatehuoneen?
Sellainen ihminen on.Niin minäkin aina teen jos rupeaa ahdistamaan.
Aina kun ajattelen elämän rajallisuutta, rupean järjestelemään joko valokuvia tai tosiaan laatikoita tai vaatehuonetta siivoamaan. Ja varsinkin muistiinpanoja keräilemään ja heittämään pois tarpeettomia tavaroita, kuten muuton edellä. Muutto-, se on minulla edessä ja silloinkin miettii elämänsä kiemuroita.opritar kirjoitti:
Niin minäkin aina teen jos rupeaa ahdistamaan.
Aina kun ajattelen elämän rajallisuutta, rupean järjestelemään joko valokuvia tai tosiaan laatikoita tai vaatehuonetta siivoamaan. Ja varsinkin muistiinpanoja keräilemään ja heittämään pois tarpeettomia tavaroita, kuten muuton edellä. Muutto-, se on minulla edessä ja silloinkin miettii elämänsä kiemuroita.Me ihmiset kohtaamme surut ja elämän vastoinkäymiset niin eritavoin.
Toisen mielen kaaos vaatii juomista,Toinen torjuu
epämiellyttävät uutiset kauhistumalla entistä enemmän. Miten kukin: Mitä rakkaampi ihminen on kyseessä, sitä vaikeampaa on hyväksyä ikävää tietoa.
On vaikeaa auttaa toista, ennenkuin saa asiat omassa mielessään jonkinlaiseen järjestykseen.
Ja pystyy jotenkin käsittelemään niitä.
Siksi olisikin jokin ulkopuolinen apu paikallaan, Mikä tahansa, on monia tahoja olemassa.
Kuten joku mainitsi, palveleva puhelin ensihätään.
Ja ihan palstoilla puhuminenkin voi helpottaa, jos sen itse kokee niin. Voi edes jotenkin purkaa
ahdistavaa oloa!
Entäs kun sairaus on todettu, eikö sieltä järjestetty tai osoitettu mitään henkistä tukiryhmää tai vertaistukea saatavaksi??
Tai keskustelu tilaisuutta jonkun alan ammatti-ihmisen kanssa?
Varmasti saat tukea omaisistasikin, kunhan he pystyvät itse asiaa käsittelemään!
Voimia ja jaksamista sinulle !
- Aikuinen mies.
Kyllä tuo totta on,että silloin kun eniten kaipaa luotettavaa ystävää,tukea ja kanuustusta,huomaa miten harvassa todelliset ystävät on.Sairaus luo ympärilleen aina pelkoa.Ihmisillä ei välttämättä ole kokemusta käsitellä vakavaa sairautta.Tulee
varmaan turhauttava tunne,kun ei tiedä miten sanoisi,lohduttaisi tai olisi tukena.Sinun pitää edelleen rohkeasti perheesi kanssa keskustella ja
avoimesti.Sinun pitää saada heidät tajuamaan,että olemalla yhdessä,pitämällä yhtä,selviätee.Sinun
pitää ymmärtää perheesi shokki ja uskoa,että he toipuvat ja tulevat vierellesi.Anna heille vaan
nyt hetki aikaa sopeutua ja ohittaa kriisinsä.
Luulen että he reagoivat juuri noin siksi,että olet heille tärkeä ja sairautesi koskettaa heitä syvästi.Uskomalla nyt perheeseesi,tuet itseäsi ja heitä eniten.- yöllinen yksinäisyys
Kyllähän minä sen ymmärrän samalla tavalla.
Nämä alkuajat ovat varmaankin se pahin, kun jokainen itsekseen miettii tapahtunutta.
Kun sairastunut ei kaadukaan suorin vartaloin hetii tautivuoteelle, alkaa varmasti muillakin tasaisempi vaihe, kun pahin säikähdys osoittautuu liialliseksi.
On vain niin, että tässä on koottava itse itsensä ja oikeastaan on pakko tukea muita. He ovat sen tiedon varassa, jonka minulta saavat.
He auttavat käytännön asioissa, mutta eivät he voi jakaa kanssani muuta kuin sen huolen, jonka heille ilmaisen.
Siksi ne yöt ovat pitkät. - Aikuinen mies
yöllinen yksinäisyys kirjoitti:
Kyllähän minä sen ymmärrän samalla tavalla.
Nämä alkuajat ovat varmaankin se pahin, kun jokainen itsekseen miettii tapahtunutta.
Kun sairastunut ei kaadukaan suorin vartaloin hetii tautivuoteelle, alkaa varmasti muillakin tasaisempi vaihe, kun pahin säikähdys osoittautuu liialliseksi.
On vain niin, että tässä on koottava itse itsensä ja oikeastaan on pakko tukea muita. He ovat sen tiedon varassa, jonka minulta saavat.
He auttavat käytännön asioissa, mutta eivät he voi jakaa kanssani muuta kuin sen huolen, jonka heille ilmaisen.
Siksi ne yöt ovat pitkät.Syytä on todella varmaan antaa ympärillä oleville ihmisille aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.Ja itsellesikin aikaa sopeutua.Jos agressiivisesti koittaa väkisin rakentaa muutosta ja tahtomaansa suuntaan,se aiheuttaa ahdistusta ja pulmia.
Mitä elämä tuokin vastaan,terveellä tavalla sopeutuminen on tärkeää.Varmasti yösi kuluvat pohtien ja miettien ja tunnet olevasi hyvin yksin.
Tämä vaihe on kuitenkin elettävä.Uskon että ympärilläsi olevilla ihmisillä on vahvuuksia,jotka löydät antamalla heille aikaa ja mahdollisuuden.Hienoimmat asiat meissä ovat syvimmällä.Luottamus tuo ne usein esiin.
Luota siis elämäsi tärkeisiin ihmisiin! - Naapurin täti
Aikuinen mies kirjoitti:
Syytä on todella varmaan antaa ympärillä oleville ihmisille aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.Ja itsellesikin aikaa sopeutua.Jos agressiivisesti koittaa väkisin rakentaa muutosta ja tahtomaansa suuntaan,se aiheuttaa ahdistusta ja pulmia.
Mitä elämä tuokin vastaan,terveellä tavalla sopeutuminen on tärkeää.Varmasti yösi kuluvat pohtien ja miettien ja tunnet olevasi hyvin yksin.
Tämä vaihe on kuitenkin elettävä.Uskon että ympärilläsi olevilla ihmisillä on vahvuuksia,jotka löydät antamalla heille aikaa ja mahdollisuuden.Hienoimmat asiat meissä ovat syvimmällä.Luottamus tuo ne usein esiin.
Luota siis elämäsi tärkeisiin ihmisiin!Todellakin, noin puhuu ihminen joka ajattelee asiaa sydämellä.
Sinulle sairastunut, voimia kohdata itsesi tuossa kaaoksessa. Tiedän että ne kaikkein vahvimmat voimat kuitenkin löytyvät Sinusta itsestäsi. Niin on jokaisen meidän kohdalla joille elämä antaa suuria haasteita.
Kukaan ei voi surra puolestamme, kukaan ei voi ottaa ajatuksiamme omikseen, meidän ne on läpi käytävä ja hyväksyttävä vaikeatkin asiat.
Omaiset ja ystävät ovat lähinnä ja heidän puoleensa on hyvä kääntyä hyvinä ja huonoina hetkinä. Jaa kuormaasi, älä kuluta itseäsi miettimällä sitä mikä on edessä päin.
Elä tätä hetkeä ja toivo että huomennakin on hyvin. - yöllinen yksinäisyys
Naapurin täti kirjoitti:
Todellakin, noin puhuu ihminen joka ajattelee asiaa sydämellä.
Sinulle sairastunut, voimia kohdata itsesi tuossa kaaoksessa. Tiedän että ne kaikkein vahvimmat voimat kuitenkin löytyvät Sinusta itsestäsi. Niin on jokaisen meidän kohdalla joille elämä antaa suuria haasteita.
Kukaan ei voi surra puolestamme, kukaan ei voi ottaa ajatuksiamme omikseen, meidän ne on läpi käytävä ja hyväksyttävä vaikeatkin asiat.
Omaiset ja ystävät ovat lähinnä ja heidän puoleensa on hyvä kääntyä hyvinä ja huonoina hetkinä. Jaa kuormaasi, älä kuluta itseäsi miettimällä sitä mikä on edessä päin.
Elä tätä hetkeä ja toivo että huomennakin on hyvin.On aika vaikea käsittää, mitä sanonta todella tarkoittaa.
Minulle se tarkoittaa parantumista siitä mustasta aukosta, johon joutui putoamaan joitakin aikoja sitten. Pyristelen siitä pois, enkä suostu suistumaan takaisin.
Siihen ei loppujen lopuksi auta ystävät, ei läheiset, ei mikään muu kuin oma tahto.
Annan itselleni lisää viikon hyvää elämää, ja kun se on mennyt, lupaan kuukauden. - Nyt olen jo alkanut ajatella ensi vuotta!
Usein sanotaan, että on vaikea löytää sanoja toiselle, jota on kohdannut jokin vakava asia, sairaus tai läheisen menetys.
Minä en halua sanoja, enkä lohdutusta tavallisessa arjessani. En halua että naapuri sanoo, olet ihan terveen näköinen, ei arvaisi, että olet (kuoleman?) sairas!
Joudun terästämään itseni, kun tapaan muita, koska he tässä lohtua kuitenkin haluavat, tai oikeammin oikeutta unohtaa minun kohtaloni. Heidän on kuljettava omaa arkeaan, ei heillä ole aikaa minulle. Ymmärrän sen.
Kirjoittelu tälle palstalle auttaa minua siksi, että vastaajat ovat vieraita kasvottomia virtuaali-ihmisiä, joiden ajatukset ovat omaakin pohdintaa. Jokainen meistä ehkä miettii, miten kohdata omalla hetkellä sama.
Kiitän jälleen vastaajia, ja pyydän, että voin edelleenkin vaivata teitä joskus omilla ajatuksillani. - sualas
yöllinen yksinäisyys kirjoitti:
On aika vaikea käsittää, mitä sanonta todella tarkoittaa.
Minulle se tarkoittaa parantumista siitä mustasta aukosta, johon joutui putoamaan joitakin aikoja sitten. Pyristelen siitä pois, enkä suostu suistumaan takaisin.
Siihen ei loppujen lopuksi auta ystävät, ei läheiset, ei mikään muu kuin oma tahto.
Annan itselleni lisää viikon hyvää elämää, ja kun se on mennyt, lupaan kuukauden. - Nyt olen jo alkanut ajatella ensi vuotta!
Usein sanotaan, että on vaikea löytää sanoja toiselle, jota on kohdannut jokin vakava asia, sairaus tai läheisen menetys.
Minä en halua sanoja, enkä lohdutusta tavallisessa arjessani. En halua että naapuri sanoo, olet ihan terveen näköinen, ei arvaisi, että olet (kuoleman?) sairas!
Joudun terästämään itseni, kun tapaan muita, koska he tässä lohtua kuitenkin haluavat, tai oikeammin oikeutta unohtaa minun kohtaloni. Heidän on kuljettava omaa arkeaan, ei heillä ole aikaa minulle. Ymmärrän sen.
Kirjoittelu tälle palstalle auttaa minua siksi, että vastaajat ovat vieraita kasvottomia virtuaali-ihmisiä, joiden ajatukset ovat omaakin pohdintaa. Jokainen meistä ehkä miettii, miten kohdata omalla hetkellä sama.
Kiitän jälleen vastaajia, ja pyydän, että voin edelleenkin vaivata teitä joskus omilla ajatuksillani.milloin kuka tahansa meistä on samassa tilanteessa sinun kanssasi ja silloin on hyvä tietää että voi kirjoitella tännekin omia ajatuksiaan, vaikka raskaitakin, ja voi saada voimia ystävällisistä vastauksista.
Ihailen rohkeuttasi kirjoitella ja purkaa sillä tavalla raskasta oloa.
Pane se mies kuriin ja ota ohjat.Jos sinulla on ei ruumiillinen sairaus niin liikuntaa vain ja toisten seuraan menemistä.
Ihminen selviää uskomattomista paikoista kun ei anna periksi.Ottaa kiinnekohdaksi sen mitä toivoo ja se toteutuu.Ei yhden juopottelijan takia kannata elämää haaskata.Pane kädet nyrkkiin ja irvistä karjaisu päälle ja siitä se lähtee.Jokainen reagoi läheisen suruun omalla tavallaan.Hyvin ymmärrän jos omaisesi ovat aluksi ihan "lukkotilanteessa"!
Aika ja asian kanssa "sinuksi" tuleminen helpottaa.... on varmaan jo vähän helpottanutkin?
Monesti lapset (isotkin)ja muu perhe ovat ihan poissa tolaltaan.Niinkin on käynyt, että leukemiaa sairastava 16 v. poika joutui lohduttamaan itkeviä vanhempiaan... että eihän hänellä itsellään mitään hätää ole,mutta te jotka tänne jäätte........älkää itkekö !!
Ymmärrän senkin, ettet halua asiasta tehdä liian julkista.
kuitenkin haluaa elää "normaalia" elämää eteenpäin,eikä tulla Ikäänkuin leimatuksi sairaudellaan.
Ja joskus jos sitä vähän saisi pois mielestään, heti olisi joku muistuttamassa.
Itse toimisin varmaan ihan samoin!
Tottakai tänne voi kertoa tuntojaan ja ajatuksiaan.
Sitävartenhan ne ystävät ovat , kasvottomatkin!!
Ja viis niistä kasvoistakaan, ne ei ihmistä tee, vaan se mitä siellä sydämmessä kokee ja tuntee.- yöllinen yksinäisyys
Mies saa tehdä kuinka haluaa. Selvin päin hän on minulle hyvä tuki ja ystävä.
Murheeni vain oli, että kun olisin häntä eniten kaivannut, ei hänestä ollut avuksi. Uutinen oli hänelle liikaa.
Kaikki menivät jotenkin kipsiin.
Nyt helpottaa, ja usko pois, tämä kirjoittelukin on hyvää terapiaa. Kirjoitan joskus pitkiä juttuja, jotka sitten poistan, enkä lähetä niitä, sillä ne ovt jo tehneet tehtävänsä.
Monet murheet olen kirjoittanut "ulos" tässä koneella. Joskus päiväkirjan muotoon, joskus keskustelupalstalle, ja yhä useammin suoraan poistoon.
Luin uudelleen alotukseni. Huomaa, että olen sen kirjoittanut yön synkinpänä hetkenä. Olette kuitenkin kauniisti minulle vastanneet, vaikka se on oikeastaan pelkkää itsesääliä koko juttu! yöllinen yksinäisyys kirjoitti:
Mies saa tehdä kuinka haluaa. Selvin päin hän on minulle hyvä tuki ja ystävä.
Murheeni vain oli, että kun olisin häntä eniten kaivannut, ei hänestä ollut avuksi. Uutinen oli hänelle liikaa.
Kaikki menivät jotenkin kipsiin.
Nyt helpottaa, ja usko pois, tämä kirjoittelukin on hyvää terapiaa. Kirjoitan joskus pitkiä juttuja, jotka sitten poistan, enkä lähetä niitä, sillä ne ovt jo tehneet tehtävänsä.
Monet murheet olen kirjoittanut "ulos" tässä koneella. Joskus päiväkirjan muotoon, joskus keskustelupalstalle, ja yhä useammin suoraan poistoon.
Luin uudelleen alotukseni. Huomaa, että olen sen kirjoittanut yön synkinpänä hetkenä. Olette kuitenkin kauniisti minulle vastanneet, vaikka se on oikeastaan pelkkää itsesääliä koko juttu!itselläni ole ollut kovin vakavaa sairautta.
Mutta mieheni oli alkoholisti.Sain PALJON apua
AL-Anon(alkoholistien omaisille)tarkoitetusta ryhmästä.Jos paikkakunnaltasi löytyy kyseinen ryhmä ota sinne yhteyttä.
varmaan puh.luettelosta löytyy numero.
se on kumma miten nuo ajatukset pyörii nimeen omaan yöllä,kun on muuten hiljaista.
Voimia ja jaksamista Sinulle.- tuulentytti
muori67 kirjoitti:
itselläni ole ollut kovin vakavaa sairautta.
Mutta mieheni oli alkoholisti.Sain PALJON apua
AL-Anon(alkoholistien omaisille)tarkoitetusta ryhmästä.Jos paikkakunnaltasi löytyy kyseinen ryhmä ota sinne yhteyttä.
varmaan puh.luettelosta löytyy numero.
se on kumma miten nuo ajatukset pyörii nimeen omaan yöllä,kun on muuten hiljaista.
Voimia ja jaksamista Sinulle.ajatelma:
Vain ne , jotka ovat oppineet murheen tuntemaan, pystyvät sen toisen kanssa jakamaan.
( Sofokles ) - katicat
tuulentytti kirjoitti:
ajatelma:
Vain ne , jotka ovat oppineet murheen tuntemaan, pystyvät sen toisen kanssa jakamaan.
( Sofokles )Nyt jälkeenpäin ymmärrän paremmin, miksi olin niin yksin surussani mieheni kuoleman jälkeen. Työhön uppouduin, siellä ei mikään muistuttanut hänestä. Sain tauon surulleni.
Olin yksin surussani siksi, että minulla ei ollut sukulaisten eikä ystävien joukossa ketään keneltä olisi mies kuollut niin nuorena kuin minulta. Ei voinut jakaa kokemuksia. Sitten noin kymmenen vuoden kuluttua entiseltä työkaveriltani kuoli mies myös "ennen aikojaan". Hän otti minuun yhteyttä ja sain olla hänen tukenaan. Saman kokeneena ymmärtää toista. Sitten parikymmentä vuotta mieheni kuolemasta alkoi muistakin tulla leskiä. Kaikki silloin muistivat minut. Kävin uudelleen vanhoja surumuistojani läpi heidän kanssaan.
- onkkelis
Taas täällä yksin harhailen
en voi vielä nukkumaan mennä
ei kyllä ajatuskaan oikein lennä
ystävälle kirjoittelen
rentouttavia kuvia ajattelen
ja kallistun vuoteeseen.Yö on vaikeaa aikaa,jos on murheita..Tulee mieleen
kaikki ikävät asiat,,ei niihin löydy ratkaisuja
yönhetkinä..Olen niitä ihmisiä,,joilla on ollut vatsahaava jo parikin kertaa..Viimeksi lääkäri kysyi,että murehdinko yöllä kaikkia päivällä sattuneita tapahtumia..No minä sanoin ,että niin tapahtuu todella,että mistä arvasitte..Lääkäri kysyi,,onko siitä ollut hyötyä? Eihän siitä ole ollut muuta hyötyä,,kuin jollekin lääkärille,,sai potilaan...Pitäisi oppia käyttämään ,yöntunnit, nukkumiseen,vaikka se on helpommin sanottu kuin tehty..Olisi ihanteellista,,kun silloin todella olisi joku ihminen,jonka kanssa vaihtaisi ajatuksia,helpottaisi varmasti..Kyllä täältä keskustelupalstalta, löytyy paljon,myötätuntoisia
ihmisiä,,jos on todella vaikeita asioita kerrottavana..Kyllä siitä on apua..Ainoa huonopuoli on,,kun vastaukset tulevat viiveellä,,ei saa heti suoraa keskustelua aikaiseksi,mutta hyvä näinkin..Jos minä yrittäisin
nyt nukkua hetken..Voimia kaikille murehtijoille..
Elämä on välillä vaikeaa,mutta kestetään....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1058737
- 936700
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon636469Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme345241Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo634437- 553491
- 503355
- 513072
- 562912
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per512886