Runo nouseva rajaton
ylös taas noussut on
tänne taas jää
- hälinää?
Ei vaan rauhaa
luonamme on
Talven tuulet soitelkoon
puiden oksistoon
pääsemme kohta talven yli
niin lämmin on kevään ja armaan syli
ylös taas noussut on
tänne taas jää
- hälinää?
Ei vaan rauhaa
luonamme on
Talven tuulet soitelkoon
puiden oksistoon
pääsemme kohta talven yli
niin lämmin on kevään ja armaan syli
Vastaukset 21
Vanhimmat
Alhosta maan
nousen rukoilemaan,
jospa luojamme huomannut ois
ja kaiken riidan ottaisi pois.
Sillä pieninkin
pyyntö hiljaisinkin
täällä huomata kannattaisi
heikko jopa tukea meiltä saisi.
Syvät haavat
mieleen monet saavat
heidän sanojaan ymmärtäkäämme
ehkä mieleensäkin jäämme.
Runo sydämestä
runo elämästä
tai vain pieni huokaus alhosta
puheenvuorona heikkojen puolesta.
Älä lyötyä lyö
älä sanoilla syö
tilan pienen yksi ihminen vie
näyttäkää, tänne vapaa on tie.
Pienen rukouksen
sanattoman huokauksen
lausuin puolesta ystävän pienen.
Ainut ystävänsäkö täällä lienen?
Luojan aurinko
lohduksi maalle
valoksi teille
lämmöksi meille
yksinäisten
sairaitten
elämässä pettyneiden
särkyneiden
määränpäätä lähestyvien
pienten ihmisten
taivaan lapsiksi kutsuttujen.
Aamulla paljas maa,
kevät saa.
Kello viisitoista
lunta sataa.
Kello kuusitoista
lunta sataa
jo aura-autot ajaa.
Toivon suojasäätä
jotta päästään
lumesta tästä.
Kauheaa jos pakastaa
käytäville taas
sorat heittää saa,
kun niin liukastaa.
On taas sunnuntai-ilta
ja taivahilta
pilven taakse tähdet
kaikki kadonneet.
Eivät valoansa anna,
ei tuikkeet tänne kanna.
Turhaan pilven yllä loistavat,
avaruutta valaisevat.
Talvi tuli takaisin,
lumilyhdyn tekaisin.
Pienen lenkin heitin,
reippahasti mennä koetin.
Otti vähän takapakkia,
harmittaa nyt sakkia.
Toivo kuitenkin nyt elää,
kevättä nyt lähestyvää
jäämme odottelemaan.
Tulee sitten ajallaan.
Niin kirkas on taivas päittemme yllä
ihan kyyneleet silmiin nous
ja pilvet niin - kesäiset- outoa kyllä
vaan pian ne pakoon sous.
On maaliskuu, eikä kesäinen kuu
taisin unta vain nähdä
ja talven heräsin taas.
Huomenna taas päivä paistaa,
aurinkomme päivän kirkastaa.
Olkaamme turvallisella mielellä,
kevät ja kesä ovat jo lähellä.
Tällä hetkellä
tämä maisema vain minun.
Etäällä koivut rannalla,
Ei yhtään kulkijaa järven jäällä
kerran sinä olit pieni musta piste jäällä
joka läheni ja läheni
suureni ja suureni
sitten olit täällä.
Sain lainaksi sinut.
Meri hätkähdyttävän laaja
mielen autius
epätodellisuuden saartama
kuin unessa veden pinta himersi
pimeässä illassa
pienen ikkunan oranssi neliö
kutsui lämpimällä valollaan.
Pois on pitkä matka.
yritän minäkin pitää hengissä tätä runopalstaa
Kohta pienet nuo kevään kukkaset
esiin maasta ponnistautuu.
Sini- ja muutkin vuokkoset
kohti taivasta kurkottuu.
Onhan kiirekin näiden kukkasten
pienet kauneutensa näyttää
sillä puiden suurien lehtien
tulo elämän valon niilt estää
kevät tuli
lumi suli
puro sanoi
puli puli
En ole ennen haikurunoja tehnyt, mutta eilen innostuin kokeilemaan:
sade ropisee
oksissa pisaroita
sinäkin lähdet
et ole täällä
kirjasi on avoinna
sumu pisaroi
Istun tunturin laella
katselen luontoa sen.
Kuuntelen huminaa tuulen,
ainoa ääni se on,
jota mä kuuntelen.
Tämä hiljaisuus,
tämä rauha ja lepo,
Isä taivaan
on kuin olisin
kanssasi kahden vain.
Täältä on pois
melu ja kiire,
saa rauhassa kuunnella
hiljaisuutta tunturin.
Saa tuntea,kuinka luot
uutta minussakin
hiljaisuudessa
tunturin laen.
Ei puuta ei pensasta,
kivistä kalliota vain,
tunturin laella
katsella sain.
Karu on ympärilläin
tunturin laki,
vaan silti niin
ihmeellinen,
ja tää hiljaisuus,
oi isä
kuin kuulisin äänesi vain
Mä tässä, kohdalla yöllisen hetken
palstalle teen pienen runoretken.
Höpisen vähän tätä ja sitä
ja kohta näette että mitä
Koht on edessä kevät ja kesä
ja puuhun ja pönttöön tehdään pesä
Se seurausta on lisääntymishingun
mikä toteutuu kohdalla pikkulinnun.
Kukkii puiden juurilla kukkasta monta
ja pelloille kylvetään keinosonta
Pian sitten herää jo hyttynenkin,
mikshän Luoja on mahtanut luoda senkin?
Niityillä leijailee hienoinen utu
ja lammikossa alkaa sammakon kutu.
Pian on vuorossa lauma nuijapäitä
jos vain riittää hyviä kevätsäitä.
Nyt lopettaa täytyy runomatka
sillä palstalta voi tulla hatka
mutta jos piditte runosta tästä
ei mikään estä omia tekemästä.
Pikkulintu oksaltaan käen näki
ja toitotti kaikille "kuuulkaas väki"
Tuossa se on tuo suuri roisto,
joka miettii pesäänne munan toisko.
Sitten huomasi vielä olennon toisen
ihan pikkusen lähes samanmoisen.
Kaksijalkainen tuo nojasi puuhun
liekö ainetta väärää mennyt suuhun.
Mietti lintunen pienen hetken, tovin
sitten selväksisille sille tuli kovin
Ymmärsi, tajusi mitä näki,
siin on selvästi toinen käki.
miten ihanaa onkaan herätä
ja voimia päivään kerätä
silmät avata
valoa tavata
katsoa taivaalle
kannelle avaralle
avata sydämensä
täyttää mielensä
kevään tulolle
elämisen riemulle
Sain ystävältä kuvan
kuva puhuu enemmän
kuin tuhat sanaa
sanatkin tärkeitä
täällä välttämättömiä
kuvassa voin katsoa
kasvoista kasvoihin
näen katseesi rauhallisen
se rauhoittaa myrskyisen mieleni
Kukkaa suuteli etelän tuuli,
tyttöä poika hymyhuuli.
Äiti sen maiskutuksen kuuli,
veden tippuvan räystäästä luuli.
Kaikesta kaukana
minä olin kuiva erämaa
vailla sadettajaa
käsivarsiesi suoja ympärilläni
sai erämaan kukkimaan
siirsin kellot kesäaikaan
mitä se nyt aikaan saikaan
ystävääni kaipaan
hän ei mua muista lainkaan
-mutta huomenna hän tulee -?
Sain häneltä nimen 'runotar'
eikö se ole suloista
eikös se ole runollista
hän taitaakin olla 'muusoni'
kuten eräs tuttavani
nimittää miespuolista
muusaansa.
Nyt olet monien nimiesi lisäksi
Muusoni mun, etkä kuitenkaan mun.
Ah, mikä päivä keväinen,
tuo sirkutus pienten lintusten.
Vanhakin tässä jo piristyy,
keväälle mieli herkistyy.
Jo kukkansa avasi krookukset,
ovat jo lämmön havainneet.
Mikä ilo tuo löytö olikaan,
sai vanhat silmäni loistamaan.