- Ervas kiltti, varasin ajan lääkärille, pitäähän asia tutkia, Maire huusi pesuhuoneesta.
- Minua mikään vaivaa, Ervas ärähti vetäen mustat housut jalkaansa.
- Oletko satuttanut itsesi? nainen palasi makuuhuoneeseen hiuksista irrotettu papiljotti toisessa, käsipyyhe toisessa kädessä.
- Mitä horiset, Ervas tuhahti ja poimi paidan tuolin selkämykseltä.
- Pyyhkeessä on verta, Maire nosti kankaan miehen silmien eteen.
- Mistä lie tullut, Ervas mutisi ja harppoi ulos punatiilitalosta.
Osuuskaupan ovet aukenivat automaattisesti Ervastin astuessa tunnistimen alle. Ilma lehahti oven kahta puolta, voidellen sisään tulijan lempeällä lämmöllä. Mies astui tottuneesti punaisen teipin rajaamalle alueelle ja työnsi kätensä taskunpohjalle.
Kolikon kilahtaessa koneen uumeniin laite alkoi vilkkua sateenkaaren väreissä liki eroottisesti huumaten. Ervas vilkaisi kassahihnan ääressä istuvaa Moilasta ja tervehti vaisusti nuorta kauppiasta. Kolikoita ei periaatteessa vaihdettu kassalla, mutta kun Ervas astui kassalle ruttuinen kymppi kädessään Moilanen kaivoi tottuneesti kymmenen euron killinkiä ja pudotti ne odottavaan kouraan.
Palatessaan koneen ääreen Ervas tuijotti tovin värikästä näyttöä ja painike riviä. Pelonsekainen humaus sai hakemaan tukea koneen kyljestä. Katseen viimein etsiytyessä koneen yläreunaan mies huokaisi helpottuneena, työnsi kolikon sille varattuun aukkoon ja lukitsi korteista kolme kuutosta. Tyhjät hetket, joiksi mies putoamisia nimitti tulivat entistä useammin, eivät enää vain stressin lisukkeina.
Peli ei jakanut onnea, mitenpä se, Ervas muisti tyhjentäneensä laitteen edellisiltana värisuoralla, Moilasen jo sulkiessa ovia. Päiviä jatkunut huono-onni oli kääntynyt myötäiseksi illan viime minuuteilla, rahojen kilistessä metallikouruun Ervas oli virnuillut Moilaselle ettei tavannut hävitä enempää kuin voitti.
Ovien humahdus sai pelin ääressä seisovan kääntämään katseensa tulijaan. Längelmäki, kylän filosofi ja toisinajattelija astui liikkeeseen. Virkatussa baskerissaan tämä näytti juuri niin vihreältä kuin oli.
- Mitä mies? Ervas aloitti, filosofin pysähtyessä koneen ääreen, molempien miesten katse lukkiutui sinitaustaisiin kortteihin, joita kone paljasti yksi kerrallaan.
- Laskin askelia kuolemaan, Längelmäki totesi.
- Oliko pitkäkin matka? Ervas hörähti ja mutisi kirouksen, onton äänen ilmoittaessa ettei onni suosinut tällä kertaa rohkeaa.
- 150 metriä tuosta ovelta.
- Aika lähellä.
- Elämä on, vai pitääkö sanoa kuolema? Längelmäki nauroi ontolle vitsilleen.
- Ruumishuoneellako kävit? Ervas uteli, ajatusten siirtyessä kauppaa vastapäätä olevaan kolkkoon betoni kirkkoon, jonka puolisoksi vanha puinen tapuli oli kovin epäsopiva. Tapulissa säilytettiin ruumiita, ennen hautausta.
Ervas laski viikolla näkemänsä kuolinilmoitukset. – Onko siellä tuttuja? mies kurtisti kulmiaan Längelmäen astuessa kassan ohi kylmäkaapille.
- Ruumishuoneelle on vain 40 metriä, Längelmäki selitti poimien vissypullon käteensä. Mies kaivoi lompakostaan viiden euron setelin ja maksoi ostoksen. Ervaksen kympin kolistua koneen uumeniin, Längelmäki pudotti saamansa vaihtorahan masiinaan ja latasi kaiken toivon yhteen kolikkoon.
- Missä sinä kuolemaan törmäsit? Ervas kiinnostui koneen sammuttaessa valonsa.
- Sillan kulmalla.
- Mennään katsomaan, kai sitä poliisin pitää tietää jos kuolema kulkee kylänraitilla, Ervas murahti ja oikaisi kauhtunutta virkapukuaan.
Kännykkä pärähti soimaan miesten kävellessä katua alas.
- Ervas Mälkiö, mies vastasi virkaäänellä.
- Tiina Junnila päivää, nainen aloitti ja nyyhkäisi. – Timolle on sattunut jotain, hätääntynyt nainen jatkoi.
- Mistä päättelette että pastorille olisi sattunut jotain? Ervas yritti selvittää mikä sai naisen noin pois tolaltaan.
- Timo soitti illalla, sanoi nimenne ja sitten puhelu katkesi, luulen että hän yritti soittaa teille.
- Minulle? Ervas ihmetteli, Längelmäen pukatessa olkaan.
- Tuolla, Längelmäki osoitti tummaa hahmoa matalassa kivikkoisessa vedessä.
Vedessä oli ihminen, Timo Junnila, Ervas tiesi nähdessään tummiin vaatteisiin pukeutuneen rennosti rötköttävän ruumiin.
- Timo kävi osuuskaupassa, eikä palannut, naisen ääni puhelimessa herätti konstaapelin horroksesta.
- Taidan käydä kaupalla kyselemässä, Ervas totesi. – Soitan heti jos jotain selviää, mies valehteli tottuneesti, ennen kuin sulki luurin.
Tutkijaryhmän naarattua ruumiin joesta, nämä huolehtivat elottoman terveyskeskuksen kylmiöön odottamaan avaamista. Ervas astui Moilasen perässä kaupan takahuoneeseen.
- Ehkä valvontakameran kuvissa näkyy jotain, Ervas mietti. – Josko joku seurasi kirkkoherraa kaupalta.
- Tässä nämä nauhat, Moilanen totesi jättäen Ervastin taukohuoneen hiljaisuuteen.
Pieni näyttö esitti illan tapahtumia mustavalkeina nytkähtelevinä kuvina. Ervas itse liikkui kuvissa, sekä liikkeen sisällä että pihakameran nauhalla, viimein pastori astui kameran ulottuville. Ervas seurasi kuinka oma suu kuvassa kävi, muttei muistanut tapaamista tai käytyä keskustelua. Mairen aamusanat palasivat nihkeinä miehen mieleen.
- Minua mikään vaivaa, Ervas ärähti vetäen mustat housut jalkaansa.
- Oletko satuttanut itsesi? nainen palasi makuuhuoneeseen hiuksista irrotettu papiljotti toisessa, käsipyyhe toisessa kädessä.
- Mitä horiset, Ervas tuhahti ja poimi paidan tuolin selkämykseltä.
- Pyyhkeessä on verta, Maire nosti kankaan miehen silmien eteen.
- Mistä lie tullut, Ervas mutisi ja harppoi ulos punatiilitalosta.
Osuuskaupan ovet aukenivat automaattisesti Ervastin astuessa tunnistimen alle. Ilma lehahti oven kahta puolta, voidellen sisään tulijan lempeällä lämmöllä. Mies astui tottuneesti punaisen teipin rajaamalle alueelle ja työnsi kätensä taskunpohjalle.
Kolikon kilahtaessa koneen uumeniin laite alkoi vilkkua sateenkaaren väreissä liki eroottisesti huumaten. Ervas vilkaisi kassahihnan ääressä istuvaa Moilasta ja tervehti vaisusti nuorta kauppiasta. Kolikoita ei periaatteessa vaihdettu kassalla, mutta kun Ervas astui kassalle ruttuinen kymppi kädessään Moilanen kaivoi tottuneesti kymmenen euron killinkiä ja pudotti ne odottavaan kouraan.
Palatessaan koneen ääreen Ervas tuijotti tovin värikästä näyttöä ja painike riviä. Pelonsekainen humaus sai hakemaan tukea koneen kyljestä. Katseen viimein etsiytyessä koneen yläreunaan mies huokaisi helpottuneena, työnsi kolikon sille varattuun aukkoon ja lukitsi korteista kolme kuutosta. Tyhjät hetket, joiksi mies putoamisia nimitti tulivat entistä useammin, eivät enää vain stressin lisukkeina.
Peli ei jakanut onnea, mitenpä se, Ervas muisti tyhjentäneensä laitteen edellisiltana värisuoralla, Moilasen jo sulkiessa ovia. Päiviä jatkunut huono-onni oli kääntynyt myötäiseksi illan viime minuuteilla, rahojen kilistessä metallikouruun Ervas oli virnuillut Moilaselle ettei tavannut hävitä enempää kuin voitti.
Ovien humahdus sai pelin ääressä seisovan kääntämään katseensa tulijaan. Längelmäki, kylän filosofi ja toisinajattelija astui liikkeeseen. Virkatussa baskerissaan tämä näytti juuri niin vihreältä kuin oli.
- Mitä mies? Ervas aloitti, filosofin pysähtyessä koneen ääreen, molempien miesten katse lukkiutui sinitaustaisiin kortteihin, joita kone paljasti yksi kerrallaan.
- Laskin askelia kuolemaan, Längelmäki totesi.
- Oliko pitkäkin matka? Ervas hörähti ja mutisi kirouksen, onton äänen ilmoittaessa ettei onni suosinut tällä kertaa rohkeaa.
- 150 metriä tuosta ovelta.
- Aika lähellä.
- Elämä on, vai pitääkö sanoa kuolema? Längelmäki nauroi ontolle vitsilleen.
- Ruumishuoneellako kävit? Ervas uteli, ajatusten siirtyessä kauppaa vastapäätä olevaan kolkkoon betoni kirkkoon, jonka puolisoksi vanha puinen tapuli oli kovin epäsopiva. Tapulissa säilytettiin ruumiita, ennen hautausta.
Ervas laski viikolla näkemänsä kuolinilmoitukset. – Onko siellä tuttuja? mies kurtisti kulmiaan Längelmäen astuessa kassan ohi kylmäkaapille.
- Ruumishuoneelle on vain 40 metriä, Längelmäki selitti poimien vissypullon käteensä. Mies kaivoi lompakostaan viiden euron setelin ja maksoi ostoksen. Ervaksen kympin kolistua koneen uumeniin, Längelmäki pudotti saamansa vaihtorahan masiinaan ja latasi kaiken toivon yhteen kolikkoon.
- Missä sinä kuolemaan törmäsit? Ervas kiinnostui koneen sammuttaessa valonsa.
- Sillan kulmalla.
- Mennään katsomaan, kai sitä poliisin pitää tietää jos kuolema kulkee kylänraitilla, Ervas murahti ja oikaisi kauhtunutta virkapukuaan.
Kännykkä pärähti soimaan miesten kävellessä katua alas.
- Ervas Mälkiö, mies vastasi virkaäänellä.
- Tiina Junnila päivää, nainen aloitti ja nyyhkäisi. – Timolle on sattunut jotain, hätääntynyt nainen jatkoi.
- Mistä päättelette että pastorille olisi sattunut jotain? Ervas yritti selvittää mikä sai naisen noin pois tolaltaan.
- Timo soitti illalla, sanoi nimenne ja sitten puhelu katkesi, luulen että hän yritti soittaa teille.
- Minulle? Ervas ihmetteli, Längelmäen pukatessa olkaan.
- Tuolla, Längelmäki osoitti tummaa hahmoa matalassa kivikkoisessa vedessä.
Vedessä oli ihminen, Timo Junnila, Ervas tiesi nähdessään tummiin vaatteisiin pukeutuneen rennosti rötköttävän ruumiin.
- Timo kävi osuuskaupassa, eikä palannut, naisen ääni puhelimessa herätti konstaapelin horroksesta.
- Taidan käydä kaupalla kyselemässä, Ervas totesi. – Soitan heti jos jotain selviää, mies valehteli tottuneesti, ennen kuin sulki luurin.
Tutkijaryhmän naarattua ruumiin joesta, nämä huolehtivat elottoman terveyskeskuksen kylmiöön odottamaan avaamista. Ervas astui Moilasen perässä kaupan takahuoneeseen.
- Ehkä valvontakameran kuvissa näkyy jotain, Ervas mietti. – Josko joku seurasi kirkkoherraa kaupalta.
- Tässä nämä nauhat, Moilanen totesi jättäen Ervastin taukohuoneen hiljaisuuteen.
Pieni näyttö esitti illan tapahtumia mustavalkeina nytkähtelevinä kuvina. Ervas itse liikkui kuvissa, sekä liikkeen sisällä että pihakameran nauhalla, viimein pastori astui kameran ulottuville. Ervas seurasi kuinka oma suu kuvassa kävi, muttei muistanut tapaamista tai käytyä keskustelua. Mairen aamusanat palasivat nihkeinä miehen mieleen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Värität ja selität vieläkin liikaa. Ihan kuin olisi joku pakko saada paljon sanoja. Tulee valitettavasti paljon turhia.
1.Ei ole oleellista, että Mairella oli toisessa kädessään papiljotti.
2.Kaikki tietävät, että ovet aukeavat automaattisesti, kun joku astuu sen tunnistimen alle. Sitä ei tarvitse kertoa.
3.-tervehti vaisusti; kaivoi tottuneesti; Noista olisi voinut jättää tekotapaa kuvaavan sanan pois.
4.Ensimmäinen kerta kun näen/kuulen/luen jonkun saavan eroottisia kicksejä peliautomaatista :)
Mutta sinänsä ei ollut mikään paha.
Loppu olikin sitten enemmän -ei sinua-, mutta siinä olikin aika paljon Enzon tekstin muuntelua.
Taustatieto ei ole koskaan pahitteeksi. Jos sitä ei ole, pitää hankkia. Poliisin tutkintaryhmä ei vain naaraa ja toimita ruumista terveyskeskukseen odottamaan avausta. Kuten C.S.I:stäkin on nähty, ne tutkii ruumista pitkään ja hartaasti, kuten myös onnettomuuspaikkaa. Suomessakin. Ja ruumiit kuljettaa ruumisauto. Tuskin avauksia tehdään terveyskeskuksissa? Luultavasti lähimmässä sairaalassa.
Parempaan päin. Tästä kannustava 8-
Jos vedessä on ihminen, paikalle hälytetään ambulanssi ja palokunta. Palokunta NOSTAA ruumiin ylös vedestä. Ruumiin hakee ruumisauto, joka vie vainajan patologian laitokselle. Terveykeskuksessa ei ole patologian laitosta.
Ja sitäpaitsi, miksi tyypit eivät menneet katsomaan, onko mies elossa?
Tämä tapa aloittaa teksti verisellä rätillä, on vain tapa päästä kustannustoimittajan pöydältä askeleen eteenpäin. Kepulikonsti tai elokuvan käsikirjoitus, kuitenkin sama kaava kuin kaikessa nykyään.
Jotenkin tuntuu ettet osaa päättää onko osuuskauppa iso vai pieni? Molempia elementtejä löytyy.
Kirjoitusvirheistä en sano mitään, koska minullakin niitä riittää jaettavaksi saakka.
"työnsi kolikon sille varattuun aukkoon ja lukitsi korteista kolme kuutosta. "
"Peli ei jakanut onnea, mitenpä se"
Kolmella kuutosella saa voiton joka pelissä, tuplauksen epäonnistuminen olisi pitänyt kertoa, tai pelin jatkuminen, vähän sekavaa.
"Tapulissa säilytettiin ruumiita, ennen hautausta."
Tapulissa ei säilytetä ruumiita, vaan kappelissa.
"Längelmäki pudotti saamansa vaihtorahan masiinaan ja latasi kaiken toivon yhteen kolikkoon."
Häh? Kympillä maksaessa yksi kolikko voi olla vain vitonen, vitosen vissypullo kaupassa?
"Tutkijaryhmän naarattua ruumiin joesta"
Eihän sitä naarata jos se on jo näkyvissä.
Yksitýiskohdissa todella riittää hiomista, mutta tarinassa on kiinnostavia elementtejä.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä epäkohtia vilisevä 7
T. ®Sherlokki © 2007
Liian pitkiä lauseita, jotka on täytetty turhilla sanoilla. Sama vika on muuten Enzon tekstinäyteissä. Jos pitää vikana tällaista viihteellistä kieltä. Varsinaista kaunokirjallisuutta eivät kummankaan kirjoittajan tekstit edusta. Tarkoitan tässä nyt ns. taideproosaa, josta ne Finlandia-palkinnot jaetaan.
"Sadulla" lauseissaan lisäksi kammottavia lauseenvastikkeita. Tarkkuutta, tyttö.
suoranainen onni, etten ole koskaan tuosta Finlandia-palkinnon jakamisesta jaksanut kerätä paineita.
Oli kuitenkin mahtavaa, että määrittelit näin muutamassa lausessa sen saamiseen johtavat kriteerit sekä samalla taideproosan ja kaunokirjallisuuden rajat. Vain joku todellinen huippu pystyy vastaavaan ytimekkyyteen.
Olisiko nyt siis tullut niiloraumin aika näyttää, kuinka hommat hoidetaan tyylikkäästi?
En halunnut loukata ketään, mutta enpä aio tällä foorumilla "julkaistakaan" mitään. En edes esimerkiksi.
Täälähän voi höpöttää jopa tällainen Sarv:n kriitikko ihan mitä tahansa. Niin kuin kustannustoimittajan kaitsema kirjailijakin. Kunhan ei tarkoituksella solvaa ketään.
onkin mukava, kun aina voi arvostella, mutta koskaan ei tarvitse huutoonsa vastata. Ihanteellinen ammatti/harrastus.
Kiitos kuitenkin tästäkin vähästä jälleen kerran.
Miksi et antaisi meidän riepoteltavaksi pientä palaa jostain luomuksestasi, edes esimerkin omaisesti? Täällä pätee katsos eri lait, tarkoitus on vain heittää läppää koska siitä saa kiksejä.
Täällä Kriitikkoakin kuuluu kritisoida. Jokaisella on oma tyylinsä ja oma makunsa - niistä voi kiistellä, vaikka oikeasti on vain mukava että jokainen osaa olla erilainen.
Täällä kritisoija ei voi vetäytyä omahyväisenä ja mykkänä kuoreensa kuin etana konsanaan, sillä vaikeneminen ja haasteeseen vastaamatta jättäminen tulkitaan mielikuvituksen puutteeksi. Niin no toisaalta, viisas osaa valita mitä välittää kommentoida ja mitä ei.
Mutta kyllä tänne aina yksi Sarvi (what ever) lisää mahtuu! Olet lämpimästi tervetullut!
En tiedä miten määrittelet taideproosan (muuta kuin Finlandia-palkinnon kautta), mutta olen kanssasi vahvasti eri mieltä. En usko että tarvii sen enempää perustella, ethän sinäkään oikeastaan perustellut.
On ihailtavaa että moni tarttuu täällä rohkeasti uusiin juttuihin. Minusta kaikissa versioissa on paljon taitoa. Jos muuta väität, et tiedä mistä puhut.
Anteeksi, kun avasin suuni.
Olkaapatten hyvät ja jatkakaa lusthinpittoo.
Oikeasti olen sekä kirjailija että Sarv:n jäsen.
Täydellisyyteen on hankala pyrkiä lyhyessä ajassa, vallankaan jos tekstilaji ei ole ominta.
Tuli tutkittua sekin, ettei minusta dekkaristia tule, tosin se ei tainnut koskaan kuulua unelmiinikaan.
Kiitos kritiikistä, numeroarvostelu tosin ei anna mitään kuvaa siitä missä ollaan menossa, lähinnä tuollainen on kai yhden ihmisen mielipide kokonaisuudesta.
Mukava jos turhia sanoja ja liian pitkiä lauseita löytyi, toisaalla saan usein moitteita luurankomaiseksi karsitusta tarinoinnista.
Mutta tämä nyt oli, päivässä kyhätty, väkisin väännetty, valmiista aiheesta kuin ainekirjoitus, ei finlandia ehdokkuutta havitteleva yritys.
Täydellisyys on kai sivuseikka. Numeroarvostelu kertoo paljon, vaikka sitä tietty vähättelet.
Kyllä sinulla voisi olla ainesta dekkariksi, pienet yksityiskohdat vain paremmin hallintaan. Dekkareiden lukijat tarkertuvat niihin kai muita herkemmin.
Väkisin vääntäminen hieman paistoi läpi, mutta kyllä huomaa että olet alkanut rutinoitua kirjoittajana, kun aihepiirikään ei ollut omasi. Tosin olisiko ripaus romantiikkaa vienyt taas liiaksi tutuille urille?
T. ®Sherlokki © 2007
Minä ainakin kiinnostuin siitä lopusta ihan kamalasti, että mitä se mies olikan tullut jutelleeksi sen pappivainajan kanssa ja miksei se muistanut itse siitä mitään.
Älä jätä kesken, pliis!
Jos tämä on tyylisi, niin sillä sitten mennään. Jokaisella on oma "kertojan äänensä", eikä siihen ole toisilla paljon nokan koputtamista. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja makuasioista on vaikea kiistellä.
Ihan ok se oli lukea, eipä siinä mitään.
Sinulla on omanlaisesi ote kirjoittamiseen ja olen jäävi arvostelemaan sitä sen suuremmin; toivotan siis parasta mahdollista menestystä valitsemallasi tiellä!
Vaikka luenkin paljon tänne kirjoitettuja tekstejä, en jaksa kommentoida kuin silloin tällöin. Tämä teksti on mielenkiintoinen siinäkin mielessä, että tämä on muunnettu versio F.Enzon tekstistä.
Satujosen teksti on hyvä esimerkki sujuvasta kerronnasta, jossa tarina etenee helposti ja vaivatta. Pienet yksityiskohdatkin toimivat (se papiljotti kädessä on hyvä). Tämän pätkän perusteella on vaikea sanoa, onko kirjoittajasta dekkarin tekijäksi vai ei - mutta toivottavasti on. Paljon huonompiakin dekkarikatkelmia on nähty, ja usein.
F. Enzon versio jatko-osineen ei lämmittänyt minua läheskään niin paljon kuin tämä versio. F. Enzon kerronta oli makuuni liian raportoivaa ja täyteenpakattua. Vähempikin virittäminen olisi riittänyt.
Ei ole sujuvaa ja toimivaa.
toisen mielipidettä?
sinä?
Tämä oli F.Enson haasteeseen annettu vastaus. En tonkinut taustoja, koska aihe ei koskaan tullut mieleeni, kopioin F.Enson tekstistä jotain ja nakkelin sekameteliä soppaan.
En ole naarannut ruumiita, sen enempää kuin tonkinut rumihin taskuja.. pilkunviilaajille sanoisin etteihän tässä sanottu kävivätkö miehet tutkimassa ruumista ja kuinka tarkkaan. Voisi kuvitella Längelmäen käyneen ruumiin luona, koskapa kuolemasta puhui. Mitään aikaa en antanut kauanko sillalla seisomisesta kului tuohon kun Ervas astui kaupan takahuoneeseen, jne. jne.
Tämä oli hetken heitto, uteliaille kerrottakoon että Ervas on eläkeikää lähestyvä pikkukylän vanhempi konsta, jonka dementia alkaa paheta, aiheuttaen arkielämän ongelmia.. Josta syystä Maire vaimo on huolissaan ja tahtoisi miehen käyvän lääkärissä.
jatketaan elämää.
Kiitos kaikille kommentoineille mielenkiinnosta, luen aina palautteen huolella, yritän ottaa opikseni.