Mä asuin monet vuodet monissa laitoksissa, sijaisperheissä ja sukulaisilla. 14-18 ikävuodet asuin perhekodissa, jossa olin se erilainen, se vääränlainen- se epänormaali, vaan hurjasti kiltimpi ja lakia tottelevampi ku moni muu siellä. Minä en tahallani harjoittanut varastamista, en hajottanut ikkunoita, en muutakaan ns.pahaa tai sellasta. Mutta vaikka kuinka olin erilanen ja ajattelin monen muun mielestä erittäin kypsästi ja viisaasti, en ollut tarpeeksi aikuinen omaan asuntoon ja parisuhteeseen. Taistelin kauan tätä vastaan ja lopulta sainkin asunnon, miehen ja sitten omat lemmikitkin. Olen pistänyt heidät hiljaseksi sillä, että olen pärjännyt, osannut hoitaa asiani ja eläimeni, vaikka olen ollut välillä tuhlaava..Mutta koskaan en ole vielä vuokraa jättänyt maksamatta tai joutunut todelliseen hätään.. Nyt kukaan ei soita suutaan, vaan kunnuoittaa minun taitojani selvitä..
Vastuusta..
Ei ole niin paha ku pelotel...
1366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ettet ole jäänyt murehtimaan nuoruutesi murheita vaan olet saanut selviytymisen kautta niistä voimia jatkaa elämääsi. Kaikkea hyvää sinulle tästä eteenpäinkin! :)..Ja mukavaa ja lämmintä kevään jatkoa!