Ongelmani on se, että olen kamalan nirso, mutta samalla liian kiltti.
Nyt olen alkanut tapailla itseäni 2 vuotta nuorempaa poikaa. Ikäero ei välillämme tunnu ja poika on todella mukava ja huomaavainen, muttei minun osalta välillämme kipinöi. En haluaisi pahoittaa pojan mieltä, koska pidän hänestä tavallaan.
Tiedän, että olisi paras sanoa pojalle asia, niinkuin se on, mutta olen itsekin niin kovin epävarma asiasta ja aluksi luulin olevani hänestä kiinnostunut.
Taustalla kummittelee kaiken lisäksi vielä edellinen, melko kauan aikaa sitten ollut suhteeni huomattavasti vanhempaan poikaan.
Olen ihan pihalla, että mitä tekisin :(
Nyt olen alkanut tapailla itseäni 2 vuotta nuorempaa poikaa. Ikäero ei välillämme tunnu ja poika on todella mukava ja huomaavainen, muttei minun osalta välillämme kipinöi. En haluaisi pahoittaa pojan mieltä, koska pidän hänestä tavallaan.
Tiedän, että olisi paras sanoa pojalle asia, niinkuin se on, mutta olen itsekin niin kovin epävarma asiasta ja aluksi luulin olevani hänestä kiinnostunut.
Taustalla kummittelee kaiken lisäksi vielä edellinen, melko kauan aikaa sitten ollut suhteeni huomattavasti vanhempaan poikaan.
Olen ihan pihalla, että mitä tekisin :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
tee niinku haluat, jos jätät sen pikku pojan, tulee varmasti hyvä mieli (vähän ajan päästä)
vai että maiju 17? Ja vitut! Sun ei tartte alkaa mitään sen pojan kanssa jos et välttämättä halua ja jos sulla on olemassa jo poikaystävä niin miksi pahoittaisit sen toisen pojan mielen alkamalla sen kanssa ja oisit varattu kumminki. Tai no..jätä se entinen ja kokeile jos teillä alkaisikin vaikka synkkaamaan hyvin. Ei noin pienellä ikäerolla ole sinäänsä mitään väliä =/ ja jos teillä on vaikka jotain yhteistä niin se on aina plussaa ;) Olkaa hyviä ystäviä keskenänne...miks sun edes sitte pitäis alkaa? ääh!!! Vaikka se poika antais sulle sellasen käsityksen että ois susta kiinnostunut niin oot vaan kiltti ja se poika varmasti tietää, että oot varattu..jos ei NIIN KERRO!!!!!!!!!!!!
Elämä on ja tapaus kuulostaa jotenkin tutulta..ööö..TERSE!
Niinpä. Voittehan te olla ystäviä jos mielestäsi välillänne ei kipinöi. Jos poika on vähän hiljainen tai ujo niin ehkä hän pystyy avautumaan vain sinulle ja se helpottaa häntä paljon jos ei ole muita kenelle puhua. Luulenpa, että tuossa tilanteessa teidän kannattaisi olla hyviä ystäviä ja jos sinä hänestä "tavallaan" pidät niin miksi ruveta tuhoamaan ystävyyttä suhde sotkuilla? Ei sinun tarvitse sanoa hänelle mitään jos et halua...ehkäpä hän tietää jo vastauksen. Tsemppiä ystävyydelle!