Mikähän on tosissaan elämän tarkotus? onko kukaan pohtinut?
Mikähän?
miss_silly
13733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja tullut pitkien mietiskelyjeni jälkeen tällaiseen tulokseen. En jaksa kuitenkaan perustella asiaani kokonaan, koska siinä kestäisi iäisyys. Minulta voi kuitenkin kysyä epäselviä kohtia. Laitan vain lyhyesti.
Elämän tarkoitus on saavuttaa tietoisuuden aste, jonka se saavuttaa älykkyyden mentyä jollakin olennolla tarpeeksi pitkälle. Näin on käynyt ihmiselle, mutta pidän hyvinkin mahdollisena, että esimerkiksi gorillaa oikein opettaen se kykenee saamaan tietoisuuden, mutta älykäs se ei olsi tai ainakaan läheskään yhtä älykäs, kuin ihminen. Tietoisuus ei käy pelkästään, vaan tietoisuuden lisäksi älliäkin täytyy kertyä.
Mihin ihmeeseen me sitten tietoisuutta ja älyä tarvitsemme? Itse käsitän maailmankaikkeuden "ajattelevan." Maailmankaikkeudella on tietyt luonnonlait ja ne määräävät maailmankaikkeuden kyvyn ajatella. Ajattelun mahdollistaa eloton aine, joka tekee myös maailmankaikkeudesta tyhjyyttä, koska se liikkuu ja liikkuva ei voi olla pysyvää eli olemassa. Maailmankaikkeuden ajattelun mahdollistaa siis kuollut aine, kuten mekin kykenemme ajattelemaan, koska kuollut ja eloton aine liikkuu tiettyä rataa meissä. Me olemme maailmankaikkeuden tietoisuus yhdessä ja maailmankaikkeus pyrkii selvittämään itsestään.
Meidän elämämme tarkoitus on siis selvittää maailmankaikkeuden tarkoitus, koska maailmankaikkeus ajattelee meidän kauttamme. Miten sitten käy niiden, jotka kuolevat ennen aikojaan ja eivät saa nauttia maailmankaikkeuden nautinnoista, kun ne selkeävät ( jos selkeävät ) lopulta? En kykene ymmärtämään kuoleman jälkeen elämän "loppuvan siihen." Ymmärrän kuoleman jälkeen olennon tietenkin kuolevan, mutta koska olento joutuu samanlaiseen "tilaan" ( HUOM! Tällaisille sanoille ei ole keksitty merkitystä, jota minä yritän selittää, koska se olisi periaatteessa mahdotonta. Toivon silti, että ymmärrätte. ) kuin ennen syntymäänsä. Olento syntyy ( en tarkoita kirjaimellisesti enkä kuvainnollisesti tätä asiaa ) kuolemansa jälkeen siis uudelleen. Joudun tekemään esimerkin ihmisillä, koska siten se joku saattaa ymmärtää.
Oletetaan henkilö nimeltä Pertti. Pertti joutuu auto-onnettomuuteen ja kuolee. "Pertti" on kuin häntä ei olisi syntynytkään, joten häntä ei ole olemassa, koska aine liikkuu. Koska aine liikkuu ja mitään ei ole olemassa kukaan ei voi pysyä siinä "tilassa" ikuisesti. Jos pysyisi tuo tila olisi olemassa, jolloin se olisi tila, mutta koska sitä ei ole se on "tila." Syntyy ajan kuluttua uusi henkilö, vaikkapa Maija ( Tällä ei ole mitään tekemistä sielun kanssa, ja jos on niin aatteiden kanssa, mutta se ei sinänsä liity tähän mitenkään ) ja Maija omaa myös tietoisuuden, joten maailmankaikkeus miettii hänen kauttaan. Pertti siis näkee asiat Maijan silmin, kuten meillä jokaisella on oma tietoisuutemme, emmekä me näe kaikki saman ihmisen silmin. Ihmiset kykenevät meditoimaan kerran jälkeen toisenkin kerran, joten niin toimii maailmankaikkeutemme.
Meillä on siis lyhyesti tällaiset tarkoitukset: Maailmankaikkeus tutkii itseään meidän kauttamme. Toinen tarkoitus, joka jäi epäselväksi on, että pyrimme luomaan uusille syntyneille lajitovereillemme hyvän kohteen elää "vaelluksellaan." Koska he syntyvät tietoisiksi, meidän täytyy auttaa heitä tutkimaan meidän kanssamme maailmankaikkeutta. Se että olemme tietoisia on vain pysäkki ja pyrimme tutkimalla kohti parempaa maailmankaikkeutta.
Taitaa olla hieman sekavaa, mutta kuitenkin. Tässä on vain pieni osa teorioitani, mutta kysyä voi vapaasti ja kritisoida.
Mä en oikein tainnu tajuu puoliikaa mitä sepitit, sori, vähän liian sivistynyttä tekstii mulle.. mut jos oikein älysin niin sä sanot et me vaan pohditaan täällä et miks ollaan täällä.. aikas tylsää sanon mä.. ja sit kai jotain yritit sanoo et oltas niinkun ne hindut, eiks ne hindui ollu jotka uskoo siihen siulun vaellukseen.. en mä ainakaan jaksa tällästä toista samanlaista helvettii.. =(
>>mut jos oikein älysin niin sä sanot et me vaan pohditaan täällä et miks ollaan täällä..>>
Maailmankaikkeus pohtii itseään elottoman aineen avulla. Voisi verrata siihen, kuin me ihmiset pohdimme mistä elimistä me koostumme ja soluista. Me ihmiset pohdimme itseämme jokainen omalla tietoisuudellamme. Maailmankaikkeus taas kaikkien tietoisten kautta.
>>ja sit kai jotain yritit sanoo et oltas niinkun ne hindut, eiks ne hindui ollu jotka uskoo siihen siulun vaellukseen..>>
Minun teoriallani ei ole mitään tekemistä sielujen kanssa tai minkään yliluonnollisen. Sama sattuma jatkaa kiertokulkuaan yksinkertaisesti, jos sitä nyt sattumana voisi nimitää.
mut eiks tää sun systeemis niinku ennemmin selitys et minkalaisessa muodossa me olemme tai niin.. mut ei sillee selitä et mitä me täällä tehään..
Me emme sinänsä ole muotoa, koska muodon olemassaolo vaatisi aineen pysyvän paikallaan. Koska aine liikkuu, niin muodot eivät ole pysyviä. Esimerkkinä puu voi olla jossakin pystyssä, mutta jonkun ajan kuluttua se on kadonnut, joten sitä ei ole, koska se ei ole pysyvä. Ainoa mahdollisuus pysyvyyteen ja siihen että jollakin on muoto, on tila missä ei ole materiaa ollenkaan. Se pysyy samanlaisena, joten se on olemassa.
Se mitä me teemme täällä on maailmankaikkeuden ajattelun tulosta, jolloin eloton aine liikkuu. Me olemme siis eräänlaisia "aivosoluja", jotka pitävät ajattelua mahdollisena. Me siis pidämme maailmankaikkeutta elossa, ja koska ihminenkin joskus kuolee, niin on maailmankaikkeuskin kuoleva. Maailmankaikkeus joskus luhistuu kasaan ja syntyy uudelleen, kuten me ihmisetkin. Ainoa mahdollisuutemme on päästä uutta syntymistä pakoon, on että pääsemme pakoon tästä maailmankaikkeudesta. Sitä voisi kuitenkin verrata aivosolun pakoon ihmiskehossa, mutta aivosoluilla ei ole teorioita. Maailma on ihmeitä täynnä.
Kuolis vaan kaikki..
Kai se on vähän miten itse elämän näkee:
1. onnellisuuden tavoitteleminen
2. elää elämä täysilla ja saada mahdollisimman paljon uusia kokemuksia
3. elää moraalisesti oikeeta elämää (ei siis tapa tai varasta tai valehtele tai mitä näitä nyt onkaan)
4. elää Jumalan tahdon mukaan (ihan totta noinkin sen voi ajatella)
5. ajatella, että kaikki tämmöset pohdinnat on ihan ajanhukkaa
Että mikä noista sitten itseen eniten kolahti?
Ei oikein mikään huvita..Mutta eihän se oo väärin jos ei vaan jaksa ja luovuttaa..
Riippuu tietysti paljon siitä, mikä asia on kysessä: mitä asiaa ei huvita tehdä ja missä asiassa luovuttaa. Tai siis että jotain asioita on vaan pakko tehdä. Sellaista se elämä on.
Mun teoria on se että kummat sattumat vain sai tämän palluraisen kukoistamaan, varmasti on jotain muitakin planeettoja avaruudessa jossa olis nämä samat vaikutteet..aurinko "sopivan" kaukana yms. ja ehkä se planeetta voisi olla 10 kertaa isompi kuin maapallo ja asukkaat 10 kertaa isompia kuin ihmiset:OO
Siinähän se on, synnyt, elät päämäränä kuolla
Harva saavuttaa elämässään mitään merkittävää.
Elämän tarkoitus on elää, kehittää tekniikka ja tehdä maailmasta "parempi".
Oikeasti maailma menee vain paskempaan suuntaan.
Ja toinen elämän tarkoitus on ottaa ilo irti elämästä.
Yhden ihmisen elämän tarkoitus on kehittää itseään mahdollisimman paljon mahdollisimman monella elämän alueella ja tehdä lapsia.