Onko kokemuksia, miten selvitään tilanteesta kun on erottu, lapset äidillä(tyttö ja poika). Isä haluaisi pojan(11v) asumaan luokseen, poika haluaisi asumaan isän luo MUTTA äiti ei suostu.
Miten tälläiset tilanteet tulee menemään?
Milloin lapsi saa itse päättää kumman luona asuu?
Miten tälläiset tilanteet tulee menemään?
Milloin lapsi saa itse päättää kumman luona asuu?
Vastaukset 20
Vanhimmat
12-vuotiaana lasta kuullaan oikeudessa, mutta ei hän silloinkaan itse sitä päätä. Hänen tahtonsa kuitenkin huomioidaa jo vähän paremmin.
Eiköhän tässä nyt pitäisi koittaa selvittää perustelut, siis sekän isän että äidin. Jollei keskusteluista kahden kanssa tule yksimielisyyttä niin pöytään pitää pyytää kolmas: lastenvalvoja.
Jollei vieläkään päästä sopuun niin sitten varmaan kannattaa pyytää asianajajat mukaan neuvottelemaan. Jollei vieläkään natsaa niin sitten se on kai oikeustaistelu. Parempi olis tietenkin sopiminen mutta eihän se aina onnistu.
Äidillä ei ole mitään perusteluita miksei lapsi voisi muuttaa, isällä hyviä perusteluita muuton puolesta. Keskustelua äidin kanssa turha enää yrittää, siitä ei tule yhtikäs mitään.
Lastenvalvojaa "vetää mukaan" kiistaan, sillä lastenvalvoja ei päätä mitään ( kun yleisesti luullaan päinvastaista), eikä saisi olla kummankaan vanhemman puolella. Tosin käynti ao. viranomaisen luona voi tukea sinua mahdollisesssa oikeudenkäynnissä, jos siihen homma menee.
MUTTA ota huomioon, ettei lapsi ala "vedättämään" ja kohta halua äitinsä luokse asumaan, jos/kun rajasi ovat liian tiukat pojalle.
ja siellä lastenvalvoja kuuntelee kyllä lasta,ja sitten miettii,mikä lapselle olisi parasta,vaikka lapsi olisi 11v.jos menee oikeuteen,12 yleensä ikä,jolloin lasta kuunnellaan,mutta jos lapsi katsotaan olevan tarpeeksi kypsä kuultavaksi,voidaan kuulla jo aikaisemminkin.mun tutun poika halusi isällensä 12v,ja sinne pääsi asumaan.
Hae oikeuden päätös.
Minä menisin ensin asianajajani luokse, sieltä kirje äidille ja sen jälkeen lastensuojeluun ja sitä kautta lausuntoineen oikeuteen. Älä murehdi, vaikka poika on vasta 11v, äkkiäkös tuohon prosessiin menee vuosi-puolitoista :)
Tarkasta, onko kotivakuutuksessasi oikeusturvaosio.
En ole suoranainen asiantuntija, mutta yleensä 12-vuotta on ikäraja virallisessa kuulemisessa.
Itselläni on ollut tilanne, jossa lapseni asuivat sijoituksessa, eli olivat huostaanotettuina. Kyllä purkua mietittäessä lastenikin mielipiteet kirjattiin ja otettiin mahdollisuuksien rajoissa huomioon, vaikka kyseessä olikin viisi ja kuusi vuotiaat!
Se, miten kunta tianteeseenne reagoi onkin hankalampi juttu. Käytännössähän tilanne on se, että äitejä usein pidetään jotenkin automaattisesti "parempina" arvioimaan lapsen etu ja tarpeet, eli isä voi ensin joutua vakuuttamaan kunnan edustajat kyvykkyydestään sanoa mitään lapsen asioissa.
Oletan, että kirjoittaja on tämä isä:
mikäli poikasi ja sinä tiedätte, mitä tehdotte, ei muuta kuin vaatimaan sitä. Lastenvalvojasta on hyvä aloittaa.
Mikäli saat selkeästi puolueellista/epäasiallista kohtelua, ota last.v. esimies hommaan mukaan tai tarvitteassa pyydä lausuntoja eripaikoista, jotak voivat vahvistaa lapsesi kyvykkyyttä päätökseen ja omaa kyvykkyyttäsi sanella lapsen asioissa. (koulu, terv.hoit, psykologi...)
Jos mahdollista kaikki todistus osallisuudestasi lapsesi elämässä myös mukaan.
Ja jos kirjoittaja oli huolestunut äityli, joka haluaa pojan asuvan kanssaan:
mieti tarkaan, hyvä nainen, yritätkö kostaa jotain miehelle vai onko miehessä muka todella isänä niin suurta vikaa, että jyräät lapsesi tahdon oikeutetusti!
Tämän kirjoitti muuten kolmen lapsen ÄITI
Minä en vain voi ymmärtää kuinka sisarukset erotetaan toisistaa. Se on koko paketti tai ei mitään. Voiko olla raaempaa kuin erottaa lapset toisistaan. Toisekseen kyllä lapset vihapäissään haluaa vaikka asua timbuktuksessa kun riitaa tulee vanhempien kanssa. Tälläaisessa tapauksessa on niin helppo lasten käyttää hyväkseen eroperheitä.
Pompitaan sieltä sun täältä kun ei satu säännöt kiinnostamaan. Hyvin oivallinen kiristyksen paikka vanhemmille.
lapsia ei saisi erottaa rakkaimmistaan, ei isistäkään. Lapsille paras erotilanteessa on vuoroviikon, ehdottomasti! Puhun kokemuksesta! Lapset kärsivät todella henkisesti kun tapasivat isäänsä vain joka toinen viikonloppu.
päättää 18-vuotiaana. Ei missään tapauksessa ole 11-vuotiaana vielä valmis päättämään tuollaisista asioista. Sisarusten erottaminen ei kuulosta hyvältä ja vaikka isän luona asuminen olisi pojalle parempi (miksi) niin onko hänen pois muuttonsa sitten tytölle totaalinen katastrofi? Haluaako poika kohta takaisin äitinsä ja sisarensa luokse? Jos erityistä syytä muuttoon ei ole (erityiseksi syyksi lasketaan, että äiti ei voi tai halua huolehtia lapsestaan), ei lasten pomputtelu ole hyväksi.
Mutta kyseiseen tapaukseen en varsinaisesti kommentoi, koska en sitä tunne.
suositella sisaruksia erotettavan? (sisarsuhde on ihmisen elämän pisin suhde) lapset eivät usein tätä ymmärrä .
meidät erotettiin pikkuveljeni kanssa kun olin 10v minun omasta tahdostani (kävi sääliksi isää joka jäi yksin) ja olen vasta aikuisena tajunnut kuinka törkeää oli että vanhempani tottelivat 10v. lastaan! välini veljeeni eivät oloe koskaan palautuneet läheisiksi, nykyään niitä tuskin on, ja kaipaan häntä kovasti. tunnen että minulta on varastettu viimeinenkin perhe (koska vanhemåien avioerollehan en mitään voinut lapsena, olisisvat edes jättäneet veljen!)
Kiitoksia kaikille jotka ovat vaivautuneet neuvoja antamaan!
Kirjoittaja on tosiaan isä, joka rakastaa lapsiaan. Toki haluaisin luokseni asumaan molemmatkin lapset mutta se ei MISSÄÄN nimessä tule kysymykseenkään äidin mielestä. Ja tytär on aina ollut ns"äidin tyttö" ja onkin sanonut kun ollaan juteltu ettei haluaisi äidin luota pois.
Poika on aina ollut "isän poika" ja ollut aina mukanani harrastuksissa ja kaikkialla. Poika kärsii sisarensa voimakkaasta luonteesta, ja tämä vaikuttaa paljon heidän väleihinsä.
Toki erottaminen olisi silti vaikeaa mutta olen valmis järjestämään niin että näkisivät toisiaan aivan riittävän paljon.
Onhan heillä nytkin omat menoa ja kaverit molemmilla että näkevät toisiaan vaan illalla ja silloinkin nahistelun merkeissä =)
Osa asioista ollaan muutenkin jouduttu hoitamaan virkateitse äidin keskusteluhaluttomuuden vuoksi, joten ehkäpä tähänkin tosiaan on ainut ratkaisu ottaa asianajaja mukaan tekemään jonkinlaista ehdotelmaa äidille.
toisistaan. koita nähdä suuri kokonaisuus, johon liittyy kaikki siitä läftien etteivät lapsesi olisi enää samaa perhettä, siihen että kuiitenkin kyseenalaistaisivat jollain tasolla isän/äidin rakkauden, koska vanhemmat ovat tällaisen valinnan tehneet. avioero on paha paikka, kaikkein pahin perheen hajoaminen on lapsille ja siinä täytyy aikuisen tehdä enemmän uhrauksia kuin lapsen. kaikkea ei voi saada.
Ota molemmat lapset. Tytär siitä näyttäisi hieman kärsivän, mutta se on silti ainut ratkaisu, jossa lapset kärsivät vähemmän.
..täydellistä. Jos tyttö vaikka asuisi pääsääntöisesti (vähän yli puolet ajasta) äidillä ja poika vastaavasti isällään. Huolehtisitte että ovat vähintään muutaman päivän viikossa samassa osoitteessa.
Oliskohan tällaisessa järjestelyssä mitään mieltä?
haloo, voisikohan olla noin? empä mahda uskoa?
Kyllä se vaan niin on että kaikki lapset aina isälle. Isä on aina parempi kasvattaja.
Niin ja homma on sillä selvä kun vain OTAT lapset.
Siis niikuin sanoin, ottaisin todellakin molemmat lapset jos mahdollista.
Ja tuo OTTAMINEN on kyllä hiukan väärä sanavalinta.
Näiden lasten kohdalla "erottaminen" ei olisi mikään peikko, ehkä päinvastoin ja eivätkä he lopullisesti toisistaan erossa olisi, näkisivät paljon toisaan ja luulen että silloin jopa kaikki heidän välillään sujuisi paremmin kuin nyt.
Tässä EI TODELLAKAAN ole kysymys mistään sellaisesta että kun MINÄ HALUAN pojan luokseni, vaan ajattelen pelkästään pojan tulevaisuutta ja hänen parastaan, toisin kuin toinen osapuoli...
ajattele lastensa parasta? Mistä tuollaisen olet saanut päähäsi? Eiköhän se äiti ajattele lasten parasta ja ei halua heitä erottaa. Minut on avioerossa määrätty isälle joka ei koskaan tullut hakemaan, ja jälkikäteen hyvä niin. Sain elää äidin ja siskon kanssa. Tänä päivänäkin olemme tekemisissä siskon kanssa ja olemme läheisiä. Isää en tapaa kuin kerran vuodessa.
..saattaa hyvinkin käydä niin ettei äiti osaa katsoa asioita lasten kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Kyllä niin saattaa todellakin käydä ja sillon kun raha menee lapsen edun edelle ei se ole kyllä millään muotoa lapsen parhaaksi, ainakaan minun mielestä.