Olet monien
raskaiden ovien takana,
odota minua siellä.
En ole lakannut olemasta
olen vain kulkenut taaksepäin,
hukannut itseäni.
Askel askeleelta kuljen
kuitenkin sinua lähemmäksi.
Ahdistuksen valtakunnan väistyessä,
jaksan avata ovista jokaisen.
Luotan sinuun,
sinuun turvaan.
Kunpa vain saisin
koottua itseni uudelleen.
raskaiden ovien takana,
odota minua siellä.
En ole lakannut olemasta
olen vain kulkenut taaksepäin,
hukannut itseäni.
Askel askeleelta kuljen
kuitenkin sinua lähemmäksi.
Ahdistuksen valtakunnan väistyessä,
jaksan avata ovista jokaisen.
Luotan sinuun,
sinuun turvaan.
Kunpa vain saisin
koottua itseni uudelleen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä olen saanut "lopputilin".
Runouden lakon.
En kirjoita.
Mieli apeana.
Teen vain myyräntyötä silloin.
Jos kynään tartun illoin.
Ja karjun.
Räntää taivaskin vain tarjoaa.
Ei rakasta.
Vaan rankaisee kylmällä pisaralla.
Aamua siskosein, rutistus.
ET OLE, lopeta.
Sulla on nyt vaan joku vaihe menossa, anna sen
mennä omaa aikaansa ohi, olen käynyt varmaan
samoja hetkiä läpi kuin sinäkin.
Elämä vaan satuttaa joskus, mutta emmehän me
osaisi nauttia niistä paremmista hetkistä
lainkaan, ellemme kävisi joskus mielen pohjalla.
Ja karju, karju niin maan perusteellisesti,
työnnä ulos se paha, mikä siellä sisällä jyllää,
niin että se entinen Margitta löytyy jälleen.
Tule takaisin omana itsenäsi, runoinesi. Sitä me
odotamme kaikki.
Pää pystyyn pentu, olen ihan vieressä tässä ja
silitän päätä, halirutistan - et anna periksi !
Oikea tie ei välttämättä ole se suorin tie.
Tuntuu kuin olisi kulkenut pitkänkin matkan
ja yht'äkkiä vain huomaa
että ei ole kulkenut askeltakaan eteenpäin.
Tässä runossa olet jotenkin 'selkeämpi' sanoissasi,
'aamuaivoilleni' ihan hyvä! :)))
Reipasta muanantaita; R ! :)
Eipä ole ei, ja kyllä tässä runossa ihan aidosti
taas on omia aitoja tuntemuksiani, pahaa oloa.
Luulen, tai olen kai sen joskus sanonutkin
täällä, että " parhaat " runoni taitavat syntyä
niissä elämän katuojissa rypiessä, en tiedä.
Voi olla, että olenkin selkeämpi, hyvä niin.
Taitaa useat runoni olla vaikeaselkoisia
monellekkin täällä, ehkä siksikin jäävät kommen-
titta tai sitten syyt ovat muut.
Olen tehnyt viime päivinä nipullisen runoja, ne
seilaa kyllä vuorten huipuilta merien pohjaan,
niin kuin mieli vain voi tehdä.
Toisaalta, tuo kirjottaminen on varmaan omalta
osaltaan mulle terapiaakin.
Kiitos Muru. Sitä reippautta vain sinnekkin, en
tiedä kuinka reipas tai saamaton omastani
tulee, mutta kyllä tästä pitää nyt jotain mennä
tekemään.
* wilks, wilks *
Olet myös itse yhtä monen raskaan oven takana, mielestäni ongelma on siinä, miten Sinä jaksat avata nuo ovet, siksi nuo viimeisen säkeen kaksi ensimmäistä riviä ovat toisarvoisia runon kannalta.
kiitos.
Olen tietenkin, etsin keinoja joilla avata ne
raskaat ovet, jodien takaa löytyisi mahdollisesti
elämää vielä, jälkeen pimeyden.
Saatatpa olla oikeassa, tehosteet olisi ehkä
voinut jättää pois. Se on vain niin pinttynyt ta-
pa minussa, ja yritän koko ajan tehdä senkin
eteen työtä, että oppisin jättämään runon siihen,
kun asian ydin on selvä.
Kiitos paljnon sinulle, ja parempaa aamua.
kovin keskityin,kiitos miellyin , aabel
kylläpäs se sointui, a-alkuiset sanat
peräkanaan.
Hyvin paljon kiitoksia sinulle vierailusta,
sanoistasi.
Toivon, että päivästäsi tulee omaani parempi, ja
että aurinko paistelisi siellä jossain sinulle.
Kiitän
H I L J E N N Y N
taidokas
t.M
oikein hän hiljentyy :)
Taidokkaasta en tiedä, syvintä minua ehkä
kuitenkin - syntynyt säkeiden omaisissa
tunnelmissa, kuten moni muukin runoni.
Harmaimmat runoni syntyy aina, kun ei omaa
minääni löydy, kun harhailen jossain.
Silloin, kun sisäisesti aurinko paistaa, tulee
synnytettyä paisteisempia runoja, lienee luonnon
järjestelemää sekin.
* Rutistaa ihanista sanoistas, silmät sikkuralla
tässä vielä kirjuutellen *
Tyttöstä Rellu kiittää oikisti ja paljon :)