menetin äskettäin rakkaan poikakissani(vaikka lääkärit tekivät kaiken mitä oli tehtävissä,pojalla ei sydän enää toiminut,oli vasta 6 vuotias) ja haluaisin vielä muistuttaa kaikkia kissanomistajia sellaisesta asiasta josta moni on koittanut ennenkin mainita:ELI JOS KISSA ON SELVÄSTIKKIN HUONOSSA KUNNOSSA,EI SYÖ,EI LIIKU TAI KÄYTTÄYTYY MUUTEN POIKKEAVASTI NIIN VIEKÄÄ NYT IHMEESSÄ HETI LÄÄKÄRIIN ÄLKÄÄKÄ ODOTTAKO TÄÄLTÄ JOTAIN PARANNUSKEINOA!soitto lääkäriin ja sieltä saa neuvot jatkoa varten.viivyttely voi maksaa kissanne hengen ja lisäksi aiheuttaa sille turhaa kärsimystä.perusasiat,kuten madotus,rokotus,leikkaus,ruokinta,silmät,korvat,turkinhoito ym. pitäisi jokaisen kissanomistajan tietää jo ennen kun pikkuperheenjäsen tulee taloon.rakastakaa ja huolehtikaa pienistä karvapalloistanne,sillä niiden aikakin on rajallinen...
asiaa!!!
järjenkäyttö sallittu
4276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
komppaan täysin ja lisään sen verran, että jos on pentuja tulossa, niin pitäis siitä synnytyksen normaalista kulusta ottaa myös selvää etukäteen. pitäis vähintäänkin selvittää että miten kuuluu itse toimia, mistä näkee ettei kaikki menekään niin kuin pitäisi, ja mitä pitää tehdä jos esimerkiksi pentu ei alakaan hengittää itse. ja tosiaan, jos tuleekin ongelmia, niin netin keskustelupalsta ei oo se nopein ja luotettavin keino kysyä toimintaohjeita.
Osannottoni kissasi menetyksestä - itse jouduin luopumaan viime syksynä 6,5 vuotiaastani ja uutena vuotena 13 viikkoisesta pennusta. Se tekee kipeää..
Kerrankin joku puuttuu tähän asiaan, liian moni kyselee ja miettiin liian kauan, kunnes on jo myöhäistä.
kiitos.luulen ettei niin rakkaan perheenjäsenen menetyksestä pääse koskaan kokonaan yli.on sinullakin varmasti ollut kova paikka,pennun menetys varmaan kaivaa mieltä pitkään.minäkin mietin "miksi niin nuorena" en ollut kertaakaan edes ajatellut menettäväni kissaani,kuvittelin sen elävän pitkän ja onnellisen elämän.pitkä se ei ollut mutta ainakin tein kaikkeni tehdäkseni hänen elämästään elämisen arvoista.
Kun minä etsin perheeseemme kissaa, meillä on aina kissa ollut ja todennäköisesti aina tulee olemaankin. sain todella paljon viestejä kissoista ja mukana aina lisäselvitys "ei leluksi". Voi hyvänen aika, kissa on tässä huushollissa täysi perheenjäsen joka ei todellakaan ole lelu. Lapset vaikka pieniä ovatkin, osaavat kissan kanssa olla kun kerran sellainen on ollut jo ennen kuin lapset ovat meille syntyneet.
Ei kaikki perheet ota kissaa lapsilleen, meillä kissa on kaikkien yhteinen ehkä kuitekin enemmän perheen äidin oma pieni vauva=)