- 19 03 07 - hengellinen runo, mutta laitetaan nyt, palstalle.
Liittyyhän tää ihmissuhteisiin ja parisuhteisiin, paljonkin, kuinka toisen näen ja määrittelen.. Pyörteilevien lehtien alla.
1.
Pyörteilevien lehtien alla
tahdoin nähdä kasvosi ihminen,
koskettaa
mielikuvien liikkuessa,
kuin nopein sormin, juoksutuksin
pianon koskettimilla -
aistimuksin preparoidut kielet!
Niin olen nähnyt kasvosi
aistimaailmani läpi maalattuina
pyörteilevien lehtien alla
huumaavassa kohinassa
väkevässä tuoksussa,
ja olen sanonut sitä elämäksi.
2.
Oi Luoja, anna anteeksi väheksyntäni elämää kohtaan!
itsekäs purjehdukseni merellä,
tunteiden jumalointi, elämyshakuinen elämänpako.
Hiljaa, omimmat kasvoni kohdaten
lempeän tuulen hyminässä
taivaallinen käsi koskettaa soittimeni kieliä, irrottaa
kaikki nuo
hekumalliset ruuvit, lujasti pakotetut päätelmät,
sielulliset siteet, ehdollistumieni mutkaiset
nauhat
joilla elämänsoinnin sain kuulumaan
korvilleni mieluisaksi...
3.
Jumala, en halua kauniita sointuja enää.
Haluan todelliset soinnut;
merituulen, ja valon sekä pimeän:
luonnolliset vaihtelut.
4.
Pyörteilevien lehtien alta
tahdon nähdä lähimmäisteni rakkaat kasvot.
Ja ihmettä,
pyörteilevien lehtien alla
on kauniimpaa,
ei tunteisiini lukittua, elämysteni sanelemaa silloin.
On vapautettua,
soljuvaa äänten virtaa.
5.
Jumala. Kiitos tunteista, kiitos aisteista,
mutta
kiitos elämän lahjasta:
etten ole maailman ja avaruuden loppumattoman, sykkivän liikkeen
keskus, ei, sinä olet, Kristus - kaikki
mistä käsin
ihmisarvomme määriytyy, luovuttamaton oikeus
jokaisen kulkea omin kasvoin.
En enää katso vain tunteista käsin ja mitä kukakin minulle edustaa,
tahdon nähdä hänet sinun sylissäsi, elämän sylissä,
kiittäen käsiisi luovuttaa.
6.
Vain sinussa löydän ja saan.
Ilman sinua en ollenkaan.
Omaisuuteni, mitä käsissä kannan tyhjää on, ja turhaa
jos SINUA en tunne, on köyhä
sieluni maa:
keskellä kaiken rikkauden, elämysten paljouden
se kuihtuu, kuvatulvaan
katoaa.
Siis Kristus, kaikkeni tahdon luovuttaa!
Sinussa löytää taas.
7.
Purjeet nostan.
Tämä päivä
annetaan, väylä kutsuen aukeaa,
ihanuutta
kaikki. Lahjaa.
- -
Pyörteilevien lehtien virrassa
tahdon kasvojasi arvostaa ihminen.
8.
Helppo runoilla, lausein leikkiä, kirjoittaa?
Kuinka on. Nyt oven avaan,
astun kait todellisuuden testiin - -
Ihmisten maailmaan, tunteiden ja aistimusten
pyörteilevään virtaan!
Liittyyhän tää ihmissuhteisiin ja parisuhteisiin, paljonkin, kuinka toisen näen ja määrittelen.. Pyörteilevien lehtien alla.
1.
Pyörteilevien lehtien alla
tahdoin nähdä kasvosi ihminen,
koskettaa
mielikuvien liikkuessa,
kuin nopein sormin, juoksutuksin
pianon koskettimilla -
aistimuksin preparoidut kielet!
Niin olen nähnyt kasvosi
aistimaailmani läpi maalattuina
pyörteilevien lehtien alla
huumaavassa kohinassa
väkevässä tuoksussa,
ja olen sanonut sitä elämäksi.
2.
Oi Luoja, anna anteeksi väheksyntäni elämää kohtaan!
itsekäs purjehdukseni merellä,
tunteiden jumalointi, elämyshakuinen elämänpako.
Hiljaa, omimmat kasvoni kohdaten
lempeän tuulen hyminässä
taivaallinen käsi koskettaa soittimeni kieliä, irrottaa
kaikki nuo
hekumalliset ruuvit, lujasti pakotetut päätelmät,
sielulliset siteet, ehdollistumieni mutkaiset
nauhat
joilla elämänsoinnin sain kuulumaan
korvilleni mieluisaksi...
3.
Jumala, en halua kauniita sointuja enää.
Haluan todelliset soinnut;
merituulen, ja valon sekä pimeän:
luonnolliset vaihtelut.
4.
Pyörteilevien lehtien alta
tahdon nähdä lähimmäisteni rakkaat kasvot.
Ja ihmettä,
pyörteilevien lehtien alla
on kauniimpaa,
ei tunteisiini lukittua, elämysteni sanelemaa silloin.
On vapautettua,
soljuvaa äänten virtaa.
5.
Jumala. Kiitos tunteista, kiitos aisteista,
mutta
kiitos elämän lahjasta:
etten ole maailman ja avaruuden loppumattoman, sykkivän liikkeen
keskus, ei, sinä olet, Kristus - kaikki
mistä käsin
ihmisarvomme määriytyy, luovuttamaton oikeus
jokaisen kulkea omin kasvoin.
En enää katso vain tunteista käsin ja mitä kukakin minulle edustaa,
tahdon nähdä hänet sinun sylissäsi, elämän sylissä,
kiittäen käsiisi luovuttaa.
6.
Vain sinussa löydän ja saan.
Ilman sinua en ollenkaan.
Omaisuuteni, mitä käsissä kannan tyhjää on, ja turhaa
jos SINUA en tunne, on köyhä
sieluni maa:
keskellä kaiken rikkauden, elämysten paljouden
se kuihtuu, kuvatulvaan
katoaa.
Siis Kristus, kaikkeni tahdon luovuttaa!
Sinussa löytää taas.
7.
Purjeet nostan.
Tämä päivä
annetaan, väylä kutsuen aukeaa,
ihanuutta
kaikki. Lahjaa.
- -
Pyörteilevien lehtien virrassa
tahdon kasvojasi arvostaa ihminen.
8.
Helppo runoilla, lausein leikkiä, kirjoittaa?
Kuinka on. Nyt oven avaan,
astun kait todellisuuden testiin - -
Ihmisten maailmaan, tunteiden ja aistimusten
pyörteilevään virtaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko mielestäsi oikein kertoa täällä/ meilin kautta ihmisille minusta? ja varsinkin näille uusille naisillesi?
KIITOS vaan oikeamielisyydestäsi ja oikeassaolemisesi ainaisesta oikeudestasi
tuskasi on varmaan kova mua kohtaan
kun mollaat minut aivan julkisesti ja vuodatat
kipeyttäsi näille ihmisille.
No, omaa typeryyttäni tämä
kun täällä enää roikun.
mitä tuolla kaikella tarkoitat ja miksi itse mollaat äitipartaa?
Ei hyödytä...
Ei hyödytä rakastaa
ei hyödytä välittää
ei hyödytä antaa anteeksi
ei hyödytä vetää käteen
ei hyödytä välittää lapsista
ei hyödytä syödä
ei hyödytä juoda
ei hyödytä edes rukoilla enää
luullen ettei se ymmärrä
turha selittää
turhuuksien turhuus
aina samaa
vaikka kuinka vääntäisi rautalangasta
ei uskalla tuo hullu nainen
ei kuitenkaan
kohdata sielunsa syvyyttä
vaan aina syyttää toisia
ja varsinkin tätä miestä
joka kerran rakasti
ei enää - nyt vain
joka täällä runojaan rustaa
kaikille nähtäväksi
katsoen omia sanojaan näppinsä
näppäimistöltä ruudulle
silmien eteen
ripsien jotka välkkyvät
lukuisien naisien
kaipaavien kupeitten alle
juurijust
ei hyödytä
ei enää entinen rakas
unohdettu ihminen
ojaan heitetty vaatekasa
ja silti äitiparta
hymyilee partaansa
jatkaen fiktio/fakta
tutkielmiaan koska
rakastaa itseään
niinkuin lähimmäistään
,,,,, OK.
Viimeiset veneet kun palaavat rantaan
illaksi kääntynyt päivä on
piirretään vielä hei, sydämet santaan
istutaan vierellä nuotion
piirretään vielä hei, sydämet santaan
istutaan vierellä nuotion
Näkemiin Kaunista Hyvästi :)
Taivaassa kerran kai kohdataan.
tällä palstalle ei koskaan enää!
* * * *
Ciao.
vaan rakas ystävä,kyllä täällä kylmässä viidakossakin ajatellaan, tänne on synnytty,vaikea on potkia saappaitaan jalasta,pidin sanoistasi,olen usein ajatellut noin,se vaatii rohkeutta toteuttaa itsensä sanojesi kautta , rakkauden enkeleitä sinulle,aabel
( 22.3.2007 )
keväällä
kuolleiden lehtien kahina
syksyn kirpeä tuoksu
katsellessani puhkeavia silmuja
valo päivä päivältä aikaisempi
nukkuminen vaikeaa
jotenkin sitä vain kohtaa uurteensa
kaikessa mitä kättelee
poikamaisesti virnistävässä hymyssäni tunnen
vuosien painon kuin punnuksina
syksy ei merkitse minulle toivotonta luopumista
eikä pudonneiden lehtien kahina epävireisten viulujen soittoa
kuolinkellojen kalkkeesta puhumattakaan
se on minulle
kun itseni tunnustan ja myönnän
syvintä elämää
haikeasti hymyilevää
silmuja
askelteni äänessä pihatiellä
kuulen jo oven avautuvan
siellä jossain minua odotetaan
lempein käsin
tämän elämän jokaisen päivän tahdon
elää riemuiten
ja kerran ovesta astua
läpi kaiken mikä jää taakse
olihan se kaunista
aikanaan
mutta sinä olet ikuinen kevät