Onko kellään teistä äitivihaa? Mun mutsi on entinen alkkis jonka elämä on nyt suht kunnossa, tosin on paska avioliitto ja muuta kivaa. Se on todella masentunut ollut välillä ja kaikkea. Itse olin sen terapeuttina aina kun sen oli paha olla. Nyt olen uskaltanut alkaa ottaa välimatkaa josta se ei pidä yhtään. Saan kuulla ilkeämielistä kommenttia joka kerta kun siellä käyn. Se haluaa edes jollain tapaa piikitellä mua kun jätin sen kerran yksin sen ongelmien kanssa. Tuntuu niin pahalle kun se ei voi rakastaa mua. Vihaan sitä millainen se on, onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Mä en ala en tiedä enää mitä tehdä. Isosiskoni kirjoitti hänelle joskus kirjoitti kirjeen jossa kertoi tunteitaan äitini ns. haukkui hänet minulle. Hänen ei kuulma tarvitse kaivella menneitä eikä palata niihin. Tehty mikä tehty ikäänkuin..no niin kai se on mutta miksi se käyttäytyy noin? Mua sattuu niin paljon etten enää tiedä mitä tekisin. Olen vasta 20 eikä minulla ole ketään aikuista enää elämässäni, 20 voi kuulostaa et kamoon kuka enää silloin äitiä tarvitsee mutta minä ainakin myönnän tarvitsevani. Jos mielesi tekee ilkeillä tähän viestiin niin pyydän että jätät sen tekemättä.
äitivihaako?
lalalaa
4524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..uskon,että ei hän todella sinua vihaa..mutta hän on läheisriippuvainen ja yrittää hallita tällä tavoin.
Sinun ei pidä kantaa häntä,eikä olisi koskaan pitänyt.Mutta lapsi on vanhempansa lapsi.Sinuna pitäisin olemukseni kauempana,oman henkisen terveytesi tähden.Et todella ole yksin näissä asioissa.Jos tahdot, saat varmasti apua AAL:ta alkoholistien aikuisista lapsista,se on luottamuksellinen ja anonyymi -ryhmä,etsi nistä lähin paikkakunnaltasi ja mene rohkeasti mukaan tai soita AA-auttava puhelin puh.löytyy luettelon etusivuilta, myös tukinet löytyy koneelta.Vaikka äitisi on nyt "hukassa"sitä ei sinun tarvitse olla.Kun olet vihannut,voit joskus taas rakastaa...Käy rehelliset tunteesi läpi.Voimia.
no mä yritin jo netissä johonkin alkoholistien aikuiset lapset foorumille kirjautuakin mutta ei se oikein onnannut olisi tarvinnut joku ihme kaavake tulostaa eikä mulla mitn tulostinta ole..mutta jospa se tästä, kumpa olisi rohkeus mennä sellaiseen ryhmään. Se voisi auttaa tähän vihaani.
Mene vaan rohkeasti sellaiseen ryhmään. Voin kokemuksesta sanoa ettet tule katumaan vaan voit vielä pelastaa koko elämäsi.
Kun ymmärrät alkkiksen sairauden, ymmärrät ettei alkkis parannu olemalla juomatta. Syyt ovat paljon syvemmällä. Sinua on tämä juttu vahingoittanut ihan valtavasti, joten lue:
Virtahepo olohuoneessa. Muistaakseni sen oli kirjoittanut Tommy Hellsten, jolla muuten on ollut ihan samanlaisia kokemuksia kuin sinulla.
Voi hyvin ja Jumalan siunausta
Et ole yksin
kaikki tarvitsevat äitiä,kenenkään,ei edes minun mielestä kukaan voi sanoa ettei rakasta vanhempiaan,sillä vihakin on rakkautta.
Itselläni on alkoholisti isä,joka ei koskaan ole pitänyt yhteyksiä,ei muistanut syntymäpäiviä tai muita tärkeitä hetkiä elämässäni.Olen ikäisesi ja voin sanoa että sitä kunnollista isää kyllä tarvitsen.Voin sanoa laillasi,että vihaan häntä koska hän on vaikuttanut poissaolollaan paljon elämääni,mutta samalla ikävöin häntä ja kaipaan häntä.Koskaan en häntä tule turvakseni saamaan.Äitisi joskus kyllä ymmärtää ettei lapsen tulisi koskaan joutua äidin tukipilariksi,lapsen ei tule kantaa äidin taakkaa harteilla.Lapsen ei tarvitse kuulla äidin elämän surkeutta tai elämän ohjeita siitä miten esim.miehet on sikoja ja väkivaltaisia.Lapsen tulee saada tukea vanhemmilta,purkaa heille ajatuksia ja saada lohtua ja kannustusta.
Voimia sulle,otat sitä etäisyyttä niin paljon kuin tarvitset,välittämättä siitä mitä äitisi ajattelee.Voin kokemuksesta sanoa että jos jatkat olemalla hänen lohtu,olet itse pian terapiassa,vanhempana itsellesi maistuu viina tai masennut muuten vain.Se mitä olet elämässäsi kokenut,saattaa hyvinkin vaikuttaa sinuun vielä silloinkin kun itselläsi on lapsia ja purat heille pahan mielesi,koska olet tälläisen mallin itsekin saanut.Juttele jollekin ulkopuoliselle olostasi.
Yritähän jaksaa ja muista,se ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä vaikket halua elää äitisi surun keskellä.