Raivoisa pyrkimys onneen
eroon itsestään ja pohjattomasta epävarmuudesta
kaikista epätoivoisista,
houreisista ajatuksista
kompuroinnista tunteiden maailmassa
jos voisi pysähtyä hetkeksi ja rauhoittua
ajatella jotain aivan muuta
yritän karkuun ja löydän itseni jonain
etäisenä aamuyönä jostakin kylpyhuoneesta
makaamassa omassa oksennuksessani
uni on poissa ja joudun lähtemään
hiippailen kotiin pimeän turvin
päätän muistella lapsuuden kesiä tai unelmoida
jostakin
mutta päätös ei pidä, niillä on sellainen inhottava taipumus
eroon itsestään ja pohjattomasta epävarmuudesta
kaikista epätoivoisista,
houreisista ajatuksista
kompuroinnista tunteiden maailmassa
jos voisi pysähtyä hetkeksi ja rauhoittua
ajatella jotain aivan muuta
yritän karkuun ja löydän itseni jonain
etäisenä aamuyönä jostakin kylpyhuoneesta
makaamassa omassa oksennuksessani
uni on poissa ja joudun lähtemään
hiippailen kotiin pimeän turvin
päätän muistella lapsuuden kesiä tai unelmoida
jostakin
mutta päätös ei pidä, niillä on sellainen inhottava taipumus
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tossa on ehkä jotain liikaa tai jotain... oisin voinut jättää ton "hiippailen kotiin pimeän turvin" pois... se jotenkin latistaa ja antaa sellasen raportoinnin tunnun. Toi loppu ontuu. En käyttänyt tarpeeks aikaa tohon runoon.