sosiaalityöntekijöille ja kaikille sijaishuollossa toimiville toivotaan tiukempaa testausta alalle pääsemiseksi.
On vielä yksi ammattiryhmä, jonka kohdalla tätä pitäisi miettiä, nimittäin luokanopettajat. Joudun lapseni asioissa toimimaan hyvin tiiviissä yhteistyössä ala-asteen koulun kanssa ja siinä tulee hyvin esille, miten usein saattaa löytyä myös opettajia, joilla vaikuttaa olevan puutteelliset taidot toimia yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa. Useimmat opettajat kuuntelevat mielellään vanhempia, esittävät sitten oman kantansa, jonka jälkeen yritetään yhteistyössä löytää lapsen kannalta parasta ratkaisua. Esimerkki hyvästä suhtautumisesta oli luokanopettajalla, joka koolle kutsumani palaverin takia (siellä oli myös lääketieteen asiantuntijoita paikalla) peruutti kaksi liikuntatuntia luokaltaan, koska ei saanut sijaista paikalle.
Mutta samoin löytyy myös opettajia, joilta on vaikea löytyä aikaa lyhyeenkään tapaamiseen ja vaikka tapaaminen onnistuu, heille ei näytä olevan suurta väliä sillä, mitä vanhempi lapsestaan kertoo. Ei siitäkään huolimatta, että asia on hyvin oleellista lapsen oppimisen kannalta! Jos lapsen ongelmista kyseisessä aineessa puhutaan, he joko kieltävät sen tai vaikuttavat välinpitämättömille.
Opettajat ovat järjestäytyneitä eri tavalla kuin vanhemmat, ja siksi opettajien ääni kuuluu hyvin tiedotusvälineissäkin ja usein kodin ja koulun yhteistyöstä puhuttaessa pelkästään vanhempia arvostelevassa mielessä. En usko ollenkaan, että yhteistyön puute olisi kiinni aina pelkästään vanhemmista. Olen vuosien aikana nähnyt niin selvästi, että yhteistyökyvyttömyyttä ja -haluttomuutta löytyy ihan samalla tavalla myös joistakin opettajista. Mutta opettajien vastuuta on niin helppo väistää osoittelemalla aina vain lapsen kotiin ja vanhempiin päin.
On vielä yksi ammattiryhmä, jonka kohdalla tätä pitäisi miettiä, nimittäin luokanopettajat. Joudun lapseni asioissa toimimaan hyvin tiiviissä yhteistyössä ala-asteen koulun kanssa ja siinä tulee hyvin esille, miten usein saattaa löytyä myös opettajia, joilla vaikuttaa olevan puutteelliset taidot toimia yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa. Useimmat opettajat kuuntelevat mielellään vanhempia, esittävät sitten oman kantansa, jonka jälkeen yritetään yhteistyössä löytää lapsen kannalta parasta ratkaisua. Esimerkki hyvästä suhtautumisesta oli luokanopettajalla, joka koolle kutsumani palaverin takia (siellä oli myös lääketieteen asiantuntijoita paikalla) peruutti kaksi liikuntatuntia luokaltaan, koska ei saanut sijaista paikalle.
Mutta samoin löytyy myös opettajia, joilta on vaikea löytyä aikaa lyhyeenkään tapaamiseen ja vaikka tapaaminen onnistuu, heille ei näytä olevan suurta väliä sillä, mitä vanhempi lapsestaan kertoo. Ei siitäkään huolimatta, että asia on hyvin oleellista lapsen oppimisen kannalta! Jos lapsen ongelmista kyseisessä aineessa puhutaan, he joko kieltävät sen tai vaikuttavat välinpitämättömille.
Opettajat ovat järjestäytyneitä eri tavalla kuin vanhemmat, ja siksi opettajien ääni kuuluu hyvin tiedotusvälineissäkin ja usein kodin ja koulun yhteistyöstä puhuttaessa pelkästään vanhempia arvostelevassa mielessä. En usko ollenkaan, että yhteistyön puute olisi kiinni aina pelkästään vanhemmista. Olen vuosien aikana nähnyt niin selvästi, että yhteistyökyvyttömyyttä ja -haluttomuutta löytyy ihan samalla tavalla myös joistakin opettajista. Mutta opettajien vastuuta on niin helppo väistää osoittelemalla aina vain lapsen kotiin ja vanhempiin päin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo, olet ihan oikeassa. Opettajat eivät viitsi katsella tyhmiä ja hankalia oppilaita nykyään. Pois sellaiset, joiden kanssa joutuu TYÖSKENTELEMÄÄN. Vetävät tuntinsa ilman että kukaan saa pahemmin keskeyttää tai kyseenalaistaa mitään. Kaikki häiriötekijät pois vaan. Mitä helpommalla sen parempi.
Sama vanhempiakin kohtaan. Jonkun kukkasen tai suklaarasia kyllä mielellään ottavat ja kiitokset, mutta jos niinkuin TÖITÄ pitäis tehdä vanhempien kanssa, ei löydy aikaa.
Tai joku koulukuraattori, tai mitä heidän nimensä lieneekään nykyisin, hekään eivät viitsi tehdä työtään. Siksi he ovat keksineet, että hän hoitaa vaan koulukiusatut, ei kiusaajia.
Mikäs sen helpompaa, kun ei tarvitse muuta kuin pakka nenäliinoja ja kuuntelee jotain tukahdettua nyyhkytystä kolmevarttia ja siitä napsahtaa 50euroa. Ei montaa itkijää tarvi sitten päivässä kuunnellekkaan kun tili on tehty.
Aika ajoin joku päivähoidon "ammattilainen" kommentoi näillä palstoilla, että lapsen ongelmat eivät voi koskaan olla päiväkodista lähtöisin. Kuitenkin, monella lapsella alkaa elämä maistumaan jo pelkällä päiväkodin vaihdolla.
Itse kierrän nykyään kaukaa ne vaihtoehdot, joissa on tällaista ajattelua ilmassa. Jos ennakkoasenne on sellainen, että vika on aina kodeissa kokonaan, ei siitä voi mahdollisten ongelmien eteentullessa olla kuin suuria ongelmia tiedossa.
Aivan ja kun niistä kirjoitetaan niille itselleen kritiikkiä sos. ja ter.huolto alan palstalle eivät edes puolustaudu eivätkä väitä asiaa edes vääräksi tiedoksi.
Tästä päiväkotitouhusta kiinnostunut kannattaa lukea koko ketju.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000028&posting=22000000024458762
Päiväkodit ovat lasten säilytyspaikkoja ja hoitajien suojatyöpaikkoja. Missä muualla saa elää kuin loinen, kuin päiväkodissa.
Tädit ovat niin tekevinään työtä, mutteivat työstä tiedä mitään, suurin osa heistä on sellaisia ettei kukaan työnantaja huolisi oikeisiin töihin. Miksi kaikki laiskimmat ovatkin sijoitettu päiväkoteihin. Työ on helppoa, ehkä juuri siksi. Laiskahan ei työtä pysty tekemään ja harva hoitaja edes osaa mitään tehdä.
Kunnalliset päiväkodit on sosiaalitoimen alaisia laitoksia. Vanhemmat asettavat lapsensa suureen vaaraan viedessään heitä julkisiin päiväkoteihin. Mielestäni päivähoito-oikeus työttömän lapselle on sossun järjestämä ansa, sitä kautta saadaan lapsia huostaanotettavaksi helposti.
Ne hoitajat kenellä on itsellään ongelmia ovat vaarallisimpia. Omakohtaista kokemusta minulla on ilkeästä vanhastapiiasta ja alkkishoitajasta. Vanhapiika lie jo kuollutkin, toivottavasti meni helvettiin.
opettaja ei ole yhteistyökykyinen, kannattaa ottaa yhteyttä myös kaikkiin muihin, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä. Yhteistyötä auttaa jo se, että löytyy vaikka englannin opettaja, jota käyttää 'väylänään', että tieto menee perille myös lapsen omalle opettajalle. Voi ainakin kokeilla sitä.
Meidän kohdalla on koulupsykologi tärkeä kanava, keneen tutustuin sattumalta. Kaikkea koulun yhteistyökyvyttömyyttä hänkään ei ole pystynyt poistamaan, mutta on vaikuttanut asioihin paljon myönteisesti kuitenkin. Lapsella on pari erityisopettajan tuntia viikossa ja myös erit.opettajan kanssa on helpompi asioida kuin luokanopettajan.
siitä, että jos kerron mistä tahansa lapsen ongelmasta, opettaja ensimmäisenä kieltää koko ongelman olemassa olon. Ilmeisesti hän pääsee helpommalla kun ei tarvitse rueta lapsen ongelmia ratkomaan.
Mutta silloinhan lapsen vaikeudet jäävät selvittämättä? Sitten ongelmat kasautuvat koulussa ja kyllä ollaan valmista kamaa lastensuojeluun! Sillä sehän se on seuraava askel aina kun lapsen takia täytyisi opettajan liikaa päätään vaivata.
hieman kun tajusin sanoa hänelle, että jos kerron lapsen ongelmista se ei tarkoita sitä, että se olisi opettajaan kohdistunut arvostelu.
Ja tuonkin, että hän luuli kaiken itseensä kohdistuvaksi arvosteluksi tajusin vasta sitten, kun hän alkoi sanomaan minulle, että "Tule hyvä ihminen seuraamaan opetusta joskus muulloinkin kuin avointen ovien päivänä!" Ihmettelin ääneen, että mitäs se nyt esim. lapsen välituntiongelmiin vaikuttaa? Ja että tiedän kyllä lapsen kertoman perusteella, millainen heidän tuntitilanteensa on ja uskon, että ei ole liian levotonta, siis opettaja pystyy pitämään järjestyksen jne.
Kun tämä selvisi, sitten vasta alkoi yhteistyö sujua jotenkin. Mutta jos olisin ollut vähemmästä pelästyvää tyyppiä, olisin lopettanut yhteistyön koulun kanssa jo ajat sitten, niin outoja opettajan kommentit olivat siihen asti olleet.
Ja se olisi johtunut nimenomaan opettajan yhteistyökyvyttömyydestä, ei minun. Koska hän luuli minun arvostelevan hänen opetustyyliään, kurinpidotaitoaan tms, hänen olisi pitänyt sanoa suoraan sekin asia. Että voi olla hankalaa joskus, grr.