lapsuus- ja kouluajoilta.
Vieläköhän lapset tekevät puroja? Kun minä olin pikku niisku-myy, niin niitä tehtiin. Ojissa rymyttiin ja uitettiin niissä välillä jotain laivantynkää ja hyvin usein myös itsemme :)
Kouluajoista jäi mieleen ruudun hyppääminen. Sehän raapustettiin maahan heti, kun joku sopivan kokoinen läntti sulaa maata löytyi koulun pihamaalta. Seinäpalloa pelattiin myös. Tosin sen opettaja kielsi. Syystäkin; kurainen pallo koulun seinällä teki aikaslailla kurjannäköistä jälkeä.
Oli juhlahetki, kun sai vaihtaa talvikengät "kesäkenkiin". Sellaisiin nauhallisiin taikka johonkin tennarien tyylisiin. Muistatteko?
Pääsiäistä askarreltiin kovasti. Pyöreistä juustopakettien kansista tehtiin pääsiäistipuja, pajunoksiin laitettiin jotain koristuksia jne. Eihän materiaalipuoli ollut ihan sitä, mitä nykyisin on tarjolla.
Oli se vaan aikaa.
Mitä sinä muistat lapsuuden keväistä? Mites kevät alkaa sinulla nykyään?
Heti, kun päivä pitenee ja almanakka kääntyy maaliskuun loppupuolelle huomaan liikehtiväni levottomasti kaupan siemenpussien edessä. Kun mieleni minun tekevi- laittaa purkkiin kasvamaan vaikka joka sorttia. Ongelmana on vain se, että itsekin pitäisi asuntoon mahtua :)
Vieläköhän lapset tekevät puroja? Kun minä olin pikku niisku-myy, niin niitä tehtiin. Ojissa rymyttiin ja uitettiin niissä välillä jotain laivantynkää ja hyvin usein myös itsemme :)
Kouluajoista jäi mieleen ruudun hyppääminen. Sehän raapustettiin maahan heti, kun joku sopivan kokoinen läntti sulaa maata löytyi koulun pihamaalta. Seinäpalloa pelattiin myös. Tosin sen opettaja kielsi. Syystäkin; kurainen pallo koulun seinällä teki aikaslailla kurjannäköistä jälkeä.
Oli juhlahetki, kun sai vaihtaa talvikengät "kesäkenkiin". Sellaisiin nauhallisiin taikka johonkin tennarien tyylisiin. Muistatteko?
Pääsiäistä askarreltiin kovasti. Pyöreistä juustopakettien kansista tehtiin pääsiäistipuja, pajunoksiin laitettiin jotain koristuksia jne. Eihän materiaalipuoli ollut ihan sitä, mitä nykyisin on tarjolla.
Oli se vaan aikaa.
Mitä sinä muistat lapsuuden keväistä? Mites kevät alkaa sinulla nykyään?
Heti, kun päivä pitenee ja almanakka kääntyy maaliskuun loppupuolelle huomaan liikehtiväni levottomasti kaupan siemenpussien edessä. Kun mieleni minun tekevi- laittaa purkkiin kasvamaan vaikka joka sorttia. Ongelmana on vain se, että itsekin pitäisi asuntoon mahtua :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
sitä liikehditään...se on kevättä se.
Alkaako vanhalla rouvalla hyrrään kevväällä? Pussien tyhjennys mielessä vai? Kyyllä sitä vielä jaksetaan näin vanhempanakin.
Vanha rouva. HYHM!
Minä puhuin ihan toisista siemenpusseista. Kukkien siemenistä, juu sii :) Kyllä se vanhaltakin onnistuu - kasvatus näetkös.
Muut pussit... en kommentoi ;)
minä en muista juurikaan yksityiskohtia lapsuudestani. Ei siellä mitään erityisen traumaattista pitäisi olla, mutta en vain muista mitään sen kummempia tapahtumia. En osaa edes sanoa, että minkä ikäisestä alkaen minulla on ensimmäiset muistikuvat, kun tuntuu että ainoat asiat joita muistan koulua edeltäviltä vuosilta, ovat niitä, joista on valokuvia. Muistanko siis oikeasti ne hetket vai luulenko vain muistavani?
Tuo piirustuslevy esimerkki alempana oli hyvä esimerkki asiasta, jota en ole muistanut 30 vuoteen. Vasta kun joku toinen sen mainitsi niin muistin itsekin sellaista käyttäneeni.
Mutta nyt kun mainitsit niin ruutua mekin hypättiin, samoin hyppynarua ja kuminauhaa (twistiä?). Polkupyörän ottaminen esille oli iso juttu. Askartelu ei ole koskaan ollut minun juttuni, sen sijaan appelsiinitölkin (1 dl?) foliokanteen piirsin kerran sydämen ja suuren ihastukseni nimen, ja tietysti joku koulukaveri sai sen käsiinsä ja siitähän seurasi sitten kiusaamista.
Nykyisin on keväällä siemenpussit mielessä minullakin ;-)
Tulihan ne sieltä, kun vähän karisteltiin pölyjä päältä. Muistot näes. Tosiaan; polkupyörän esiinottaminen se oli tapahtuma. Voi vitsi. Narun hyppääminen vesilätäkön reunalla myös :)
ne kesäkenkiin vaihtaminen:)
Jalat tuntui kiloja kevyimmiltä.Juostiin kovaa ja kokeiltiin "jalkajarruja".
Ruutua,twistiä,hyppynarua ja pihaleikkejä leikittiin heti kun mahdollista..keinut olivat ihan ykkös-sijalla,ei niitä talveksi jätetty riippumaan.Yksi parhaimmista leikeistä oli se seinäpallo ensin muilla palloilla,myöhemmin superpallolla:D
Mutta sitä minä mietin vielä, että mikä hitsin viehätys oli ryveskellä ojissa. Etsittiin sammakonkutua ja uitettiin kaikenmaailman puunpalasia laivoina.
Se oli sitä aikaa :D
kaikkinensa ja lapsen uteliaisuus..
Kaupungissa etsittiin ne kaikki mahdolliset vesipaikat..rannat,talkkarin vesiruiskut,pyykkitupa ja sadevesikourut ja kaivot:)
Satoiko ja paistoiko lapsena ollessa enemmän kuin nykyään?
Meidän lähellä oli loiva asfaltoitu tie, jonka mo-
lemmilla puolilla oli vielä väljät varsin leveät
hiekkareunat. Sillä oli taipumus hieman ojittua
rankkasateen jälkeen ja vesivirta saattoi olla jo-
pa pienoinen tulvakin. Tie päättyi t-risteykseen
ja siitäkös me nulikat saimme riemuidean kehittää
jo ennestään opittua patoa.
Se oli loppukevättä jota ruokki lämpimät rankka-
sateet. Eräs päivä oli mainio. Vuoroin piiskasi,
vuoroin paistoi.
Tuli kiire hakea lapiot. Ohjasimme ensin veden
"ylävirrassa" useisiin erillisiin patoihin. Niiden
täyttyessä kiiruhdimme keräämään tolkuttoman mää-
rän tien reunalla ollutta pehmeää, märkää hiekkaa.
Yläpadot alkoivat täyttyä ja teimme kuin kiinalai-
sessa sirkuksessa: Yksi keskittyi itse jättipatoon
toisen rakentaessa lisää yläpatoja.
Sain kasattua melko vallin - hevosenkengän muotoi-
sen. Huusin kaverille, että vielä loppukasat ja
kaveri juoksi auttamaan tamppauksessa. Padosta tu-
li melkein saappaiden korkuinen ja sitten äkkiä
riensimme polkemaan ylemmät padot järjestyksessä
ylhäältä alaspäin. Syntyi jopa pienoinen koski ja
"suurpatomme" täyttyi nopeasti.
Tuon melkoisen lätäkön päästimme sitten valloil-
leen suoraan tuohon T-risteykseen ja olimme rie-
muissamme siihen asti, kunne yksi, jos toinenkin
autoilija hidasti tuohon tulvaan. Sivuikkunoita
ruvettiin veivaamaan äkäisesti, mutta meistä tuli
hetkessä maantiekiitäjiä. Nurkan taakse päästyäm-
me päästimme viimein ne pelokkaat naurahduksemme.
aikuisten kokeellisia "leikinvarjolla leikkejä"
myös yritettiin ja loppu tuli alta aikayksikön.
Mutta ennen sitä tietty viattomii:)
Se oli sellaista.
Onkohan kesäkukkien esikasvatus tätiyden tai peräti mummoutumisen merkki, iik!
Itse olen innostunut asiaan vasta viime vuosina. Jos onnistuu saa kesäksi kauniin kukkaloiston. Jos taas ei onnistu, niin tulipahan oppia.