Äitiysloma loppuu kesäkuussa ja joudun palaamaan open työhöni elokuussa. Raha ratkaisee. Asuntolainaa ei pysty hoitamaan yhden hengen palkalla niin, että elämiseenkin riittäisi.
Poikamme on hoidon alkaessa 11 kk. Olemme hakeneet ensisijaisesti perhepäivähoitoon.
Onko oma lapsesi mennyt hoitoon yhtä nuorena, tai jopa nuorempana? Kerro kokemuksistasi. Tällä hetkellä minua hirvittää...
Poika on nyt 6 kk eikä ole vielä koskaan ollut edes pientä hetkeä hoidossa, edes sukulaisten luona. Isovanhemmille on katsos 600 km matkaa.
Poikamme on hoidon alkaessa 11 kk. Olemme hakeneet ensisijaisesti perhepäivähoitoon.
Onko oma lapsesi mennyt hoitoon yhtä nuorena, tai jopa nuorempana? Kerro kokemuksistasi. Tällä hetkellä minua hirvittää...
Poika on nyt 6 kk eikä ole vielä koskaan ollut edes pientä hetkeä hoidossa, edes sukulaisten luona. Isovanhemmille on katsos 600 km matkaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
meni hoitoon 8kk ikäisenä.. tuli hyvä työtarjous josta ei voinut kieltäytyä :)
Perhepäivähoitajalle meni ensin ja myöhemmin Ryhmäperhepäiväkotiin. Oli kyllä lähtötilanne erinlainen kuin sinulla, lapsi ollut sukulaisissa yötä monta kertaa ja muutoinkin ukin ja mummin hoidossa. Mutta nyt työskentelen pph:na ja voin taata sinulle että kaikki menee hyvin, noin pienet lapset sopeutuvat yllättävän hyvin pieneen ryhmään ja monesti isommat lapset tykkäävät "hoivailla" pienempiä.
Suosittelen että käytte ahkeraan tutustumassa pph:n arkeen yhdessä ja myöhemmin voit jättää lapsen hoitoon 2-3 tunniksi jne.
tulipa melkein samanlainen viesti :o) En ehiny lukea tätä, ennen kuin olin kirjoittanut oman. Kiva huomata samanhenkisiä ihmisiä!
Heip! Kun on mentävä niin on mentävä. Sulla on kuitenkin kivan pituset päivät, niin ei tulee mahdottoman pitkää päivää lapsellekkaan. Mulle tuli aikanaan pikku-neiti 10kk:na hoitoon ja kaikki meni vallan mainiosti. Alussa viikon-pari oli äitiä ikävä (mikä osoittaa vaan lapsen hyvää muistia :-), mutta kun luottamus kasvoi, ikäväkin helpotti.
Tämä varmaan on jo kerrottu, mutta kannattaa käydä tutustumassa hoitopaikkaan ihmisiin jo ajoissa ennen varsinaisen hoitotarpeen alkua. Me sovittiin jo edelliselle viikolle 4pv--> yhtenä päivänä tutustuttiin kaikki (vanh lapsi) tunnin-pari, seuraavana ulkoiltiin ja äiti käväsi lenkillä (n 1/2h). Kolmantena jäätiin jo ruokailemaan (ilman äitiä, 1-1,5h) ja neljäntenä tuotiin loput kamppeet ja tutustuttiin lisää ja nukuttiin jo päikkärit. Näin päästiin hyvin alkuun. Kaikilla ei toki oo ihan samanlainen tapa, mutta tuonnepäin, luulisin.
Ihan vaan "lohdutukseksi"; äidillä on usein ikävämpi kuin lapsella ;-)
8kk:tta kun meni pph:lle. Myöhemmin päiväkotiin. Vallan mainiosti lapsi sopeutunut ja tulee toimeen muiden lasten kanssa oikein hyvin. Syyllisyyttä kannan kyllä asiasta, mutta raha se on mikä tässä maassa puhuu ja töitä on tehtävä hillon eteen.
liian pieni erotettavaksi äidistä/isäsätä. etkö voisi odottaa edes muutaman kuukauden!!! tilanne on silloin jo ihan eri. omani meni hoitoon osa-aikaisesti 1v. 8 kuisena, ja silloin se teki jo hyvää, kun kaipasi omia kavereita
Olipa vastauksesi alkuperäiselle oikein ystävällinen ja kannustava. Luuletko, että hän olisi menossa töihin, jos voisi olla sen muutaman kuukauden vielä kotona? Ärsyttäviä olette te tuollaiset vastaajat, jotka syyllistävät ja kehuskelevat (sinä kyllä hiukan kyseenalaisesti) omilla toimillaan muille. Eli siis tällä tavalla:
Itse asiassa olen kuullut, että juuri tuossa 1,5 - 2 v iässä lapsen on vaikeinta tottua hoitoon, että nimenomaan pienempi tottuisi ja sopeutuisi paremmin (tai sitten hiukan vanhempi). Tuollainen alle 2v ei kyllä vielä mitään kavereita kaipaile, ei osaa vielä leikkejä kaverin kanssa, ja varmasti tuon ikäisellekin olisi vielä parasta olla kotona! Olisi kannattanut sinunkin hiukan lapsesi parasta ajatella! Helppo omaa omaatuntoa lepytellä noilla "tekee lapselle hyvää"- kuvitelmilla...
No niin, asiaan sitten.
Turha täällä on kenellekään tarjota vaihtoehtoja, jotka kirjoittaja on jo sulkenut vaihtoehdoista pois. Ei kai monikaan riemusta kiljuen pientä vie hoitoon, mutta aina ei ole vaihtoehtoja. Jos on vietävä niin on vietävä, silloin on tietysti syytä miettiä sitä, mikä olisi paras paikka (pph, pk, vai mikä) ja miten se arki parhaiten lähtisi rullaamaan. Siihenhän alkup. on jo saanutkin neuvoja!
Kyllä se siitä lutviutuu, älä huoli. Tämä siis alkuperäiselle.
oma lapseni aloitti hoidon 11kk ikäisenä. pieni oli, mutta osasi jo kävellä.hoito alkoi ja sujui hyvin, sai ihanan pph. myöhemmin vaihtoi pph, ja hän oli vielä ihanampi, olemme tekemisissä yhä, ystävinä.oli vaikeaa jättää silmäteränsä vieraalle, mutta en ollut niin onnellisessa asemassa, että olisin voinut kotiin jäädä. tyttö on reipas, iloinen, ahkera,varhaisteini nykyään. ei kärsinyt aikaisesta aloituksesta.
kun tulee näin agressiivista kommenttia. kyllä kai jokainen äiti tuntee jossain sydämensä sopukassa piston, kun on vienyt lapsensa hoitoon 11 kuisena! äiti joka on kosketuksissa lapseensa TIETÄÄ tämän. huhhuh, päivänselvä asia meille äideille jotka laitamme lapsen ykköseksi tärkeysjärjestyksessä, eikä vaan muiden ongelmien joukkoon!!
ja hyvin on mennyt! Älä sure,onnistuu hyvin,ja kun sulla on tod. ne lyhyet päivätkin! Vaikeampaa on 2-3v sopeutua jos ei ole koskaan ollut missään hoidossa.
Jos lapset ja minä ja perheen kisut eläisimme pyhällä hengellä ja rakkaudella, niin ihan 100-prosenttisen varmasti hoitaisin lapsia kotona aina esikouluun asti ja senkin jälkeen olisin kotiäitinä vastaanottamassa kullanmuruseni koulusta, mutta valitettavasti tarvitsemme rahaa. Kelan/sossun tuet valittettavasti ovat niin pieniä, että niillä ei pitkälle pötkitä. Eri asiahan se on, jos puolison tulot ovat niin suuret, että on varaa olla kotiäitinä/-isänä ilman jatkuvaa rahapulaa (--> stressi ja huoli pärjäämisestä) ja jokaisen sentin laskemista. Sitä paitsi toiset ovat yksinhuoltajia.
Turha täällä on ketään alkaa syyllistää. Olo voi varmasti olla syyllinen ilman muidenkin moitteita.
Ihmisillä on vain niin erilaisia elämäntilanteita, eikä kaikilla ole yksinkertaisesti taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin, VAIKKA HALUAISI.
Kyllä minä ja varmasti lukematon määrä muitakin ihmisiä jäisi mieluummin kotiin lasten kanssa kuin menee töihin ja vie lapset hoitoon, mutta jonkun se on tienattava perheeseen rahaa, jota ilman on aika vaikeaa pärjätä.
Taidat pitää itseäsi superäitinä ja haluat olla sellainen, mutta sinun on otettava huomioon tällaisessa kirjoituksessa, ettei kaikilla ole VARAA olla kotona. Jollainhan ne lainatkin on maksettava.
En tiedä mikä on sinun tilanteesi, onko sinun miehelläsi palkka niin korkea, että voitte olla kotona. Kaikilla näin ei ole ja jotkut ovat tosiaan yksinhuoltajia.
Sinä voit mennä muualle arvostelemaan, jos ymmärrä toisten tilanteita.
----
ALKUPERÄISELLE
Ole huolehti, voit kyllä hyvin lapsesi perhepäivähoitoon. Siellä on vähemmän lapsia - mikä on erittäin hyvä. Kannattaa kuitenkin tutustua pph:n kunnolla ennen kuin jätätte lapsenne sinne! Kyllä 11 kuinen lapsi tottuu hoitoon. Ja ainakin tulee sosiaalinen lapsi, kun tottuu pienestä pitäen uusiin ympäristöihin.
Onhan meidänkin muksut ollu pienestä pitäen mummolassa (kun isovanhemmat tahtoivat) yökylässä. Ja esikoinen oli 1 v 1 kk, kun jatkoin koulunpenkillä. Nyt toinen lähdössä syksyllä myös 11-kuukautisena päiväkotiin, niin pääsen taas töihin, kun tosissaan ei sillä yhden palkalla makseta lainoja. :(
taas "asiantunteva " kommentti!!!
"vaikeempaa on sopeuta 2-3 vuotiaan!!!!! hahhahh kun ei se vauva osaa vielä muuta kuin itkeä ja sit sopeuta! kammottavia kommentteja! ei ihme että suomessa lapset voi niin huonosti kun ei edes tajuta pienen vauvan turvallisuuden tarpeesta tän enempää!
onkos täällä lainkaan äitejä joilla on äidinvaistot päässyt kehittyyn tai hoitajia, jotka ovat edes jonkunverran perehtyneet lapsen kehityspsykologiaan!!!????
syyllinen olo!
kai äitinä tiedät mitä korjaamatonta vahinkoa teet vauvalle kun viet sen liian aikaisin hoitoon!
ja miten voit rinnastaa kissat ja lapsesi????
ymmärrän vielä sen että on syyllinen olo, mutta sitä en ymmärrä että tärkeintä on se oman naaman säilyttäminen ja oma olo. lapsi on SIVUSEIKKA! kyllä on julmaa touhua!
Tässä suora lainaus erään kehityspsykologin näkymyksistä lapsen päivähoitoon sopeutumisesta:
"Erityisen vaikea vaihe päiväkotiin sopeutumisessa on pari kuukautta kävelyn oppimisen jälkeen. Lapsi takertuu tiukasti vanhempiin niin sanotussa uudelleenlähestymisvaiheessa. Kävelemään oppinut on hullaantunut uudesta taidostaan ja tuntee valloittavansa maailman. Uudelleenlähestymisvaiheessa vanhemman tuki ja läsnäolo ovat lapselle erityisen tärkeitä.
Päivähoidon aloittamista ei kannata ajoittaa uhmaiän kuumimpaan vaiheeseen kaksivuotissyntymäpäivien tienoille. Lapsi haluaa testata tahtoaan omien vanhempien kanssa. Päivähoitoon sopeutuminen on lapselle vaativa henkinen urakka. Alle kaksivuotiaalle perhepäivähoito ja ryhmäperhepäivähoito ovat ehdottomasti parhaita vaihtoehtoja. Yli kolmevuotias lapsikin tarvitsee reippaudestaan huolimatta paljon aikuisten tukea ja vanhempien ja päivähoidon sujuvaa yhteistyötä onnistuneeseen hoitostarttiin."
Että taitaapa olla hyvät ja huonot puolet kaikissa alle kolmen vuoden ikäisten lasten hoidon aloituksissa!
tarvii olla superäiti, jos ymmärtää vauvaansa niin paljon, ettei laita tätä hoitoon 11 kuisena!!!! kyllähän sen tajuu äiti jolla on äidinvaistot kunnossa!!!!!
jos sulla on huono omatunto, ei sun pitäis reagoida tolla tavalla ja syytellä äitiä joka välittää löapsestaan, ei se ole sun lapselta pois, vaan SUN piittaamattomuutesi on sun lapselta pois!
kyllä se lapsen kehitys pitää mennä kaiken muun edelle, myy lainasi pois, myy auto,. muuta halvempaan asuntoon. miten voi MIKÄÄN mennä lapsen edun edelle??? en voi ymmärtää.
itse olin kotona niin kauan kun vain pystyin, eikä se aina helppoa ollut, mutta helpotti kun katsoin vauvaani ja tiesin tekeväni OIKEIN!
Mitenköhän minusta on tullut aivan "normaali", onnellinen, elämässä menestynyt veronmaksaja, kun minut on viety 9 kk ikäisenä päiväkotiin? Silkkaa onnea? Todellinen tilastopoikkeama?
Sitä paitsi omasta mielestäni lapsi on tasa-arvoinen perheenjäsen, eikä mikään jalustalle nostettava jumala. Juuri tuolla asenteella tehdään niitä häiriköitä mummonpotkijoita, kun lapsi on aina saanut kotona tahtonsa läpi, kun "on se sentään kaikkein tärkein..." (No, joo joo, on kärjistettyä, mutta joidenkin kohdalla myös totta.)
Kyllä vauva ikäisen paras hoito on kotihoito. Se on moneen otteeseen todistettu, yksikään kasvatusalanammattilainen ei suosittele tarhaa vauvaikäiselle. Vauvan tarhaan laittaminen ei tarkoita, että vauvasta tulisi häiriintynyt, mutta verrattuna kotihoitoon tarha jää toiseksi...
ihan kokopäivä hoidossa, ja hyvin on mennyt. Nauttii ikäisestään seurasta seimessä.
Päiväkodin olen kokenut ehdottoman hyväksihoitopaikaksi. Kiitos heille.
Hei, olen kanssa koulussa töissä ja olemme järjestäneet päivähoidon niin, että itse menen aamulla jo klo 7 töihin valmistelemaan tunteja ja korjaamaan kokeita yms. ja isä vie lapsen päiväkotiin siinä yhdeksän kieppeillä. Kahdeksalta alkaa sitten tunnit, käytän välkät tehokkaasti kopioiden ja juoksevia hommia hoidellen jos ei ole valvontaa. Näin pääsen lähes heti tuntien loputtua hakemaan lastani hoidosta. Harvoin hän joutuu yli 7 tuntia päiväkodissa olla, usein päivät jäävät 5-6 tuntiin. Kotiin otan myös vaihtelevasti töitä, joita voin sitten illalla tehdä kun lapsi jo nukkuu...
lapselle mahdollisimman lyhyet päivät. Jos toisella on mahdollisuus liukua niin veisi lapsen sitten myöhemmin hoitoon. Voiko isä ottaa lapsen ensimmäisen viikon lomaksi, että lapsi saisi pehmeän laskun? Lapsi saisi tutustua päiväkotiin aluksi muutaman tunnin kerrallaan. Perhepäivähoitaja voisi noin pienelle olla parempi vahtoehto, sillä kannattaa varautua jo ennakkoon, että noin pieni saa varmasti kaikki mahdolliset sairaudet mitkä siellä liikkuu. Etukäteen on hyvä miettiä myös varasuunnitelma, miten hoito järjestetään, jos lapsen sairastelu jatkuu pidemmän aikaa. päiväkotiinhan ei lasta voi puolikuntoisena viedä. Voiko vanhemmat olla useita päiviä pois työstä vai onko esim naapurin täti auttamassa vai isovanhemmat? Tässä muutamia vinkkejä, jotka olen huomannut tulevan yllätyksenä vanhemmille, jotka tuovat alle vuoden ikäisen hoitoon!
vanha poika hoitoon elokuussa, ja hyvin meillä on mennyt. Nuorin mikä on tullut on ollut 9kk ja silloinkin meni hyvin.Että älä turhaan hermoile. Sen vaan sanon että yritä saada pphoitoon. Tarhaan en niin pientä laittaisi.:)
On todella todella ihailtavaa jos äiti voi ja jaksaa olla kotona lastensa kanssa, ihannatilanne jonka jokaiselle soisi! Mutta jos ei voi, niin sitten ei voi. Tuntuu vaan pahalta kun rivien välistä on aistittavissa syyllisyys. Älkää hyvät ihmiset syyllistäkö itseänne, muut tekevät sen kyllä puolestanne siitä voitte olla aivan varmoja.
"Jokainen on oman ja lastensa elämän herra"
Eiköhän tässä asiassa kannata huomioida myös lasten persoonallisuus- ja temperamenttierot eikä vain äidin itsekkyys/uhrautuvaisuus. Meillä ainakin tyttö on ollut selvästi nuorempana "valmis" hoitoon ja toimimiseen ryhmässä kuin poika. Ja jokainen vanhempi on oman lapsensa asiantuntija. Liikaa yleistystä varmasti kannattaa välttää.