suurten ikäluokkien mieli?
En ole koskaan tykännyt hirmuisesti keski-ikäisistä,siis ikäisistäni,kun olen tullut keski-ikäiseksi.;),,,Riippuu nyt tietysti ihmisestä;)enkä ihan yleistä,mutta aina pitää surra,märehtiä,moittia,olla suu mutrulla.Pielessä se ja pielessä tämä juttu./Oikea suru ja murhe on muuta./
Tietysti tämä on loistava paikka,tämä nettijuttupalsta,että saa purkaa mieltänsä.Mutta miksi me ihmiset ennemmin annamme huonoa kuin hyvää palautetta.Asiassa kuin asiassa on ainakin aina kaksi puolta.?
En ole koskaan tykännyt hirmuisesti keski-ikäisistä,siis ikäisistäni,kun olen tullut keski-ikäiseksi.;),,,Riippuu nyt tietysti ihmisestä;)enkä ihan yleistä,mutta aina pitää surra,märehtiä,moittia,olla suu mutrulla.Pielessä se ja pielessä tämä juttu./Oikea suru ja murhe on muuta./
Tietysti tämä on loistava paikka,tämä nettijuttupalsta,että saa purkaa mieltänsä.Mutta miksi me ihmiset ennemmin annamme huonoa kuin hyvää palautetta.Asiassa kuin asiassa on ainakin aina kaksi puolta.?
Vastaukset 16
Vanhimmat
sitä samaa olen monasti miettinyt näitä palstoja lukiessani.Enkä kovin usein viitsi täällä käydäkään.
tutustua minuun. Olen tyytyväinen jokaisesta hetkestä, jonka saan elää terveenä. Sanoin aina lapsillenikin, että he olivat voittajia voidessaan osallistua urheilukilpailuihin. Mikään ei ole itsestään selvää.
Kyllä hyvät asiat pitää ensin huomioida. Ellei niitä löydy, mikä on todella harvinaista, voi hieman murjottaa. Totta kai paha olo pitää saada puhua pois, mutta että jatkuvasti ollaan mieli maassa ... ?
olen. Kärttyisä en milloinkaan, sen uskallan sanoa.
Jokaisesta päivästä nautin, joskus vähän raihnaisempana ja joskus taas oikeinkin hyvässä kunnossa.
Olisin lähtenyt jumppaan, mutta tunti peruttu ylioppilaskirjoitusten vuoksi. HARMI!
Ei tämä elämä kränäämällä parane. Hymyillen on parempi kulkea.
Itse olen usein kärttyisä.
Ei tarvitse, kuin jotain paikkaa vähän kolottaa tai jomottaa, niin en pysty vastaamaan myönteisyyteen myönteisyydellä, vaan äsähdän tarpeettoman kärkevästi.
Tänään oli hyvä päivä, ja se olisi yhden palstan arvoinen juttu, mutta kerroaan vähän kerrallaan.
että olin nuorempana kärttyisämpi.Vaikka nyt alkaa olla kaikenlaista remppaa niin tietenkin harmittaa,mutta onneksi osaan olla pienistä asioista kiitollinen.Nyt sen vasta huomaa kuinka turhista asioista sitä nuorempana kiukutteli.Näinhän sitä on sanottu,että elämä opettaa jos ei muuta niin ainakin hiljaa kävelemään.Kaikille kaunista kevättä ja iloista mieltä.
Kypsyyttä odotan, henkistä valistuneisuutta, niinkuin päivää nousevaa.
Kerta toisensa jälkeen huomaan kuitenkin, että pennut, "korvantaustat märkinä", ovat fiksumpia kuin minä kaikkitietävä :((
Hyvää kivaa kevättä sinullekin, järkevä palstakaverini!
Joko huomenna juttusi kerrot?
Älä nyt sentään kateellinen, taisin vähän liiotella.
Varmaan minä joskus kärttyinenkin olen, sattui vain unohtumaan. Se on tuo ikä. Sitä varmaan mielellään unohtaakin sellaiset hetket.
Koetetaan kuitenkin olla enemmän positiivisia.
Et sinä olekaan täällä mikään narisija, oikein myönteisesti kirjoittelet.
Ennen olin nuori ja nätti,
nyt en ole enää kuin nätti;-))
Mitään kovin kiinnostavaa minussa ei taida olla.
Tälläinen perusmuija vaan.
Aina minulle kuitenkin sattuu kaikenlaista,
enimmäkseen mokia, joille sitten osaan itsekin nauraa.
Sanon ja teen höpsöjä asioita, mutta eihän itseään kannata liian vakavasti ottaakaan.
Tehdään tämä juttu näin:"yhdes ollen muinonkin,voitot suuret saatihin!" Nyt juuri tämä ihmisryhmä tuntui tosi mahtavan mukavalta.
Pidetään yhtä ja nostetaan tunnelmaa.
En tarkoittanut,etteikö saa olla paha päivä,sehän on luonnollista,kun ilmat vaihtuu,vaihtuu mieli ja paikkoja kolottaa ym.
Katselin vain tuolta jostain kirjoituksia ja sellaisista asioista oli valitettu,mikä minusta ei ole olleellista.esim.toisten ihmisten kirjoitusvirheistä,haukuttu typerillä ja rumilla sanoilla jostain syystä joitakin.
Tämä elämä kun on usein niin vaikeaa on oltava se huumorinkukka ja sinapinsiemenen verran aina toivoa.Nehän riittää?Kiitos ja kättä puristan.Sydämen iloa ja voimaa tulevaan päivään!
EINO LEINOA MUKAELLEN:
Oi onnellinen joka herättää näin voimia hyvä voisi.Oi ihmiset toistanne ymmärtäkää niin ette te niin kovat oisi.
Ja on kyllä itsellä mukavampi olo kun ei pienistä rutise.Kauniita unia ja kullan kuvia vaan kaikille ja ilo pintaan vaikka syrän märkänis!
Mut kun aattelee vähän laajemmin, olen kiitollinen kun ei sen enempää kivistä, jalatkin vielä toimii ja järki on, niin luulen, vielä kohtalaisen tallella.
Enpä juuri kehtaa liikaa rutista, kun toivon , että läheiseni kestää minua vielä jonkun aikaa
jokaista. Ei varmaan sellaista ihmistä olekaan, joka ei joskus tuskastuisi. Jos tämä pieni noita sattuu istahtamaan olkapäälleni, menen yleensä keittämään kahvit ja istun alas miettimään syntyjä syviä. Siinä se ongelma sitten ratkeaa. En ole koskaan osannut murjottaa tai olla pitkään vihainen. Jos suutun, räjähdän ja se on sitten sillä ohi. Harvoinhan sellaista sattuu.
Luin juuri äsken erään mielenkiintoisen kirjan vihasta ja katkeruudesta. Totta (ainakin mielestäni) on, että mitä enemmän valittaa vaivautumatta hakemaan valoisaa puolta (se on aina olemassa), elämä ja vähitellen kaikki ilmiöt alkavat näyttää hankalilta, ikäviltä, elämästä häviää ilo ja elo. Ihmiset ovat niiiin ikäviä, on hikikin ja kaappikin on sekaisin.
Negatiivisten ajatusten torjuminen on totista työtä, mutta täysin mahdollista. Aloitan päivän miettimällä, mitä kivaa tänään voisi olla ja aina löytyy ilonaiheita, vaikka päivässä saattaa tulla surujakin tai vähemmän mukavia asioita esille. Kuitenkaan ei tarvitse elää kuin hetki kerrallaan.
Toisten haukkuminen on samaa negatiivista ajatuksenvirtaa, loppujen lopuksi siitä tulee huono olo. Vai onko joku kokenut suurta iloa, kun saa pistää ihmisiä matalaksi? Mitä haukkuminen tuottaa? Lisää vihaa ja katkeruutta. En enää nykyisin reagoi vihamielisiin purkauksiin, jätän ne esittäjänsä vastuulle.
Mikäpäs siinä, että haluaa purkautua kaikkialla ja erityisesti netissä. Ikävää vain, että monet kohdistavat vihansa ja kaunansa johonkin vieraaseen ihmiseen. Kun miettii omaa kärttyisyyttään ja katkeruuttaan, syyt ovat usein hyvin vähäpätöiset. Mitä enemmän kerryttää vihaa itseensä, sitä rumemmalta alkaa näyttää itse ja niin myös muu maailma. Suuressa surussa ollaan sitä vastoin hyvin hiljaa, se tekee hyvin nöyräksi - ja hiljaiseksi.
tän foorumin väki. Se on vain sillä lailla, että kun jomottaa jne, voi nopeasti ajatellen olla vähän tiukalla linjalla. Kankein sormin tulee sit purettua jotain sattunutta tai ajatuksiaan tänne.
Toivottavasti muut antavat sitten asioihin toisenlaisen näkökulman. Sanoisin hedelmällistä vuorovaikutusta.
Ei väkisin pakerrettu hyvätuulisuuskaan ole oikein. Eiköhän me aikuiset, viisaat ja kauniit naiset ja miehet (onko heitä täällä ihan oikeasti) osata. Ole nyt sinäkin ihan ahkerasti mukana ja sano herätys, jos menee miinukselle liikaa.