nonniisa..nyt ois sitten osallistuttava parin viikon päästä ruumiinavauksen seuraamiseen..kertoilkaahan vähän kokemuksia tapahtumasta ja etenkin vinkkejä siihen miten pysyä tolpillaan!pelottaa niin paljon koko tapahtuma että voin pyörtyä jo pelkästä jännityksestä..:/.kiitoksia jo etukäteen vastauksista:).
obduktio
susannna
1433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
seuraamassa obduktiota ja oppimisen kannalta se oli aivan erinomainen tapahtuma! Anatomian ymmärrykseni kasvoi entisestään ja oli mielenkiintoista nähdä miltä kaikki elimet ihan oikeasti näyttävät ja miten ne ovat sijoittuneet. Oli myös jännittävää päästä korjaamaan omat "virheelliset" käsitykset - itse ainakin hämmästelin miten suuri aortta ja muutamat hermot ovat, koska olin kuvitellut ne paljon pienemmiksi. Patologin työtä oli hienoa seurata ja katsoa miten paljon hän näkeekään asioita.
Omaa tulevaa työtä ajatellen on myös hyvä tietää miten ruumiinavaus etenee ja mitä kaikkea siihen liittyy. Kävin eilen lainaamassa Jari Huhtakallion Patologian perusteet ja menetelmät -kirjan (1995) ja ehdin sen nopeasti lukaistakin illan aikana. Suosittelen ehdottomasti :) Kirja ei ole mikään valtavan suuri teos, joka perehtyisi asioihin ruohonjuuritasolla, mutta se kertoo mielestäni paljon tärkeitä asioita sopivasti tiivistettynä. Varsinkin sairaanhoitajaopiskelijalle siis oikein käyttökelpoinen!
Tolpillaan pysymiseen en oikein osaa sanoa mitään vinkkejä, kannattaa tietysti syödä ja juoda hyvin ennen avausta ettei sen takia tule huono olo. Ja kannattaa mennä heti vähän kauemmas istuskelemaan tai kokonaan pois salista jos tuntuu ettei jalat enää pidä.. :) Itselläni ei tehnyt pahaa missään vaiheessa, kallonporaamisesta tullut luupöly haisi kyllä aivan järkyttävän pahalta ja kahdesti muuten tuli hetkeksi kylmähiki niskaan, mutta muuten kestin kaiken yllättävänkin helposti.
Ei kai sitten muuta kun tsemppiä vaan! :D