Ajattelin aloittaa keskustelun tällaisesta aiheesta. Nimittäin anopin roolista uusperheessä. Miten exät ja nyxät hoitavat suhdettaan isovanhempiin ja ennenkaikkea miten puolisot itse selviytyvät ja ovat hoitaneet suhteet isovanhempiin.
Kerron tähän alkuun oman näkemykseni ja kokemukseni aiheesta.
Mielestäni lasten Isovanhemmilla tulisi olla asialliset välit lasten äitiin tai isään lastenasioihin liittyen. Ns. ystävyyssuhde on katkaistava eron myötä. Isovanhempien tulee ajatella omia lapsiaan ja heidän hyvinvointiaan ja laitettava heidät etusijalle, ei exiä.
Meillä esim. on sellainen tilanne, että mummo ei ole voimavara meille (eli minulle ja miehelleni) vaan hänen exälleen kun tämä tarvitsee lastenhoitajaa tms. Hänellä on itsellään huolehtiva ja avulias äiti, miksi ryöstää meiltä tämä? Eikö Anoppini toisaan välitä pojastaan tuon enempää vai onko hän niin vallanhimoinen, että ei kestä sitä, että hänen poikansa tekee asiat omalla tavallaan ja päättää omista asioistaan?
Anoppi on myös kovasti ollut sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt lastentakia olla yhdessä ilman rakkauttakin. Hän on itsekin eronnut ja uusissa naimisissa niin en tosiaankaan ymmärrä, että miten hänellä on varaa sanoa noin, varsinkin kun hän vielä tietää että tämä ex-miniä petti miestäni useita kertoja. Tässäkin yksi todiste, että mummolla menee omat tunteet poikansa edelle.
Anoppi on hyvää pataa exän kanssa, eikä hänellä edes kiinnosta tutustua minuun. Yritti kyllä alussa tehdä asioita minulle selväksi ja "sanoa kaapin paikan", mutta se ei ole mitään ystävystymistä vaan yritystä puuttua aikuisten ihmisten elämään. Itse olen yrittänyt tehdä ystävällisesti tuttavuutta ja ollut kaikinpuolin reilu ja ymmärtäväinen. Enää en jaksa yrittää pidän ennemmin viileät ja viralliset välit kuin hakkaan päätäni seinään. Anoppi saa puolestani pitää ex-miniänsä jos hän tosiaankin on tärkeämpi kuin oma poika. Anoppi ei toki ole ilkeä minulle, mutta ei normaalikaan.
Ymmärrän totaalisesti sen, että anoppi pitää yhteyttä lasten äitiin, tämähän nyt on sanomattakin selvää, mutta miksi nostaa exä minun edelleni?
Mieheni kanssa käymme vain piipahtamassa sukujuhlissa, koska exäkin on siellä, eikä miehenikään halua olla hänen kanssaan yhtään sen enempää tekemissä kuin on lasten kautta pakko. Tätä on Anopin vaikea ymmärtää ja uskon ettei hän suostu näkemään totuutta asiasta. Ei miehenikään kulje enää ex-naisensa sukulaisten juhlissa. Hän sanoo että, silloin kun on erottu on erottu.
Olenkin miettinyt kahta vaihtoehtoa tilanteen ratkaisemiseksi. Joko otamme lapset tästä lähtien meille ja käymme heidän kanssaan juhlissa tai minä en käy enää juhlissa. Miten teillä muilla nämä juhlajärjestelyt? Jälkimmäiseen olisi varmaan anoppi tyytyväinen ja exä. Sen vaan haluaisin vielä kysyä anoppi ihmisiltä että entäs teidän omat lapsenne, meidän tapauksessa poikanne? Miksi laitatte omat tunteenne lapsenne edelle?
Onhan tässä sekin mahdollisuus, että olen täysin väärässä. Ehkä se onkin parempi niin että emme enää niin tiivisti kuulu anopin elämään jos hän itse niin haluaa, silloin ei kenekään tarvitse kärsiä. Anoppi ei saa enää miestäni ja hänen exäänsä palaamaan yhteen itsensä tai lasten takia. Jos hän ei tilannetta hyväksy, on hänellä varmasti sydämmessään suuri suru ja en voi muutakuin olla pahoillani tästä. En koskaan tuomitse ketään täysin vaan yritän ymmärtää, toivoisin vain, että joku joskus ymmärtäisi minuakin.
Tapasin miehen, joka oli eronnut ja sinkku, en siis ole tehnyt mitään väärää. Hänellä nyt sattui olemaan kaksi lasta, jotka ovat meille tärkeitä ja joita mieheni ei koskaan hylkää. Tämänkään suhteen ei pitäisi olla ongelmaa, koska olen anopille suoraan sanonut että lapset tulevat pysymään mieheni elämässä minusta riippumatta. Tämän pitäisi hänelle riittää ja luulisi olevan tyytyväinen kun on saanut sellaisen äitipuolen lapsenlapsilleen, joka ei yritä vehkeillä mitään ja hyväksyy lapset täysin ja tukee miestään lastenhoidossa.
Kerron tähän alkuun oman näkemykseni ja kokemukseni aiheesta.
Mielestäni lasten Isovanhemmilla tulisi olla asialliset välit lasten äitiin tai isään lastenasioihin liittyen. Ns. ystävyyssuhde on katkaistava eron myötä. Isovanhempien tulee ajatella omia lapsiaan ja heidän hyvinvointiaan ja laitettava heidät etusijalle, ei exiä.
Meillä esim. on sellainen tilanne, että mummo ei ole voimavara meille (eli minulle ja miehelleni) vaan hänen exälleen kun tämä tarvitsee lastenhoitajaa tms. Hänellä on itsellään huolehtiva ja avulias äiti, miksi ryöstää meiltä tämä? Eikö Anoppini toisaan välitä pojastaan tuon enempää vai onko hän niin vallanhimoinen, että ei kestä sitä, että hänen poikansa tekee asiat omalla tavallaan ja päättää omista asioistaan?
Anoppi on myös kovasti ollut sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt lastentakia olla yhdessä ilman rakkauttakin. Hän on itsekin eronnut ja uusissa naimisissa niin en tosiaankaan ymmärrä, että miten hänellä on varaa sanoa noin, varsinkin kun hän vielä tietää että tämä ex-miniä petti miestäni useita kertoja. Tässäkin yksi todiste, että mummolla menee omat tunteet poikansa edelle.
Anoppi on hyvää pataa exän kanssa, eikä hänellä edes kiinnosta tutustua minuun. Yritti kyllä alussa tehdä asioita minulle selväksi ja "sanoa kaapin paikan", mutta se ei ole mitään ystävystymistä vaan yritystä puuttua aikuisten ihmisten elämään. Itse olen yrittänyt tehdä ystävällisesti tuttavuutta ja ollut kaikinpuolin reilu ja ymmärtäväinen. Enää en jaksa yrittää pidän ennemmin viileät ja viralliset välit kuin hakkaan päätäni seinään. Anoppi saa puolestani pitää ex-miniänsä jos hän tosiaankin on tärkeämpi kuin oma poika. Anoppi ei toki ole ilkeä minulle, mutta ei normaalikaan.
Ymmärrän totaalisesti sen, että anoppi pitää yhteyttä lasten äitiin, tämähän nyt on sanomattakin selvää, mutta miksi nostaa exä minun edelleni?
Mieheni kanssa käymme vain piipahtamassa sukujuhlissa, koska exäkin on siellä, eikä miehenikään halua olla hänen kanssaan yhtään sen enempää tekemissä kuin on lasten kautta pakko. Tätä on Anopin vaikea ymmärtää ja uskon ettei hän suostu näkemään totuutta asiasta. Ei miehenikään kulje enää ex-naisensa sukulaisten juhlissa. Hän sanoo että, silloin kun on erottu on erottu.
Olenkin miettinyt kahta vaihtoehtoa tilanteen ratkaisemiseksi. Joko otamme lapset tästä lähtien meille ja käymme heidän kanssaan juhlissa tai minä en käy enää juhlissa. Miten teillä muilla nämä juhlajärjestelyt? Jälkimmäiseen olisi varmaan anoppi tyytyväinen ja exä. Sen vaan haluaisin vielä kysyä anoppi ihmisiltä että entäs teidän omat lapsenne, meidän tapauksessa poikanne? Miksi laitatte omat tunteenne lapsenne edelle?
Onhan tässä sekin mahdollisuus, että olen täysin väärässä. Ehkä se onkin parempi niin että emme enää niin tiivisti kuulu anopin elämään jos hän itse niin haluaa, silloin ei kenekään tarvitse kärsiä. Anoppi ei saa enää miestäni ja hänen exäänsä palaamaan yhteen itsensä tai lasten takia. Jos hän ei tilannetta hyväksy, on hänellä varmasti sydämmessään suuri suru ja en voi muutakuin olla pahoillani tästä. En koskaan tuomitse ketään täysin vaan yritän ymmärtää, toivoisin vain, että joku joskus ymmärtäisi minuakin.
Tapasin miehen, joka oli eronnut ja sinkku, en siis ole tehnyt mitään väärää. Hänellä nyt sattui olemaan kaksi lasta, jotka ovat meille tärkeitä ja joita mieheni ei koskaan hylkää. Tämänkään suhteen ei pitäisi olla ongelmaa, koska olen anopille suoraan sanonut että lapset tulevat pysymään mieheni elämässä minusta riippumatta. Tämän pitäisi hänelle riittää ja luulisi olevan tyytyväinen kun on saanut sellaisen äitipuolen lapsenlapsilleen, joka ei yritä vehkeillä mitään ja hyväksyy lapset täysin ja tukee miestään lastenhoidossa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
välikädessä. Hänelle omaa lastakin tärkeämpi on oma lapsenlapsi. Saattaa myös olla, että exän kanssa on ollut ihan hyvät välit, joita on vaikea katkoa niin, ettei tekisi 'valintaa' kahden naisen välillä.
Meillä on niin, että ex on pikku hiljaa alkanut ymmärtää, ettei enää kuulu 'perheeseen'. Tavatessani hänen ex-miehensä hän puhui minusta perätöntä pahaa, antoi ymmärtää että minä olin heidän eronsa syy ja muuta ikävää. Tavallaan hän teki minulle palveluksen, vaikkei se silloin siltä tuntunut. Kun valheet myöhemmin paljastuivat, hän sai syyt niskoilleen. Ja minä sain syyn olla pitämättä miehen muuhun sukuun yhteyttä. Se on helpotus, sillä en muutenkaan ole mikään joulukorttien lähettäjä. ;)
Mieheni kertoi, että anoppi oli heidän erokriisissään todennut, että 'tee asiasta loppu ja tilit selviksi, jos tuolta tuntuu'. Mieheni oli ollut helpottunut ja yllättynyt. Ja teki lopun. Ex kävi sitten anopille miestä moittimassa (huom: pikku vinkki: äidille ei kannata tämän lasta kovasti mollata) kuvitellen, että anoppi on hänen puolellaan.
Kun minä tulin kuvioihin, meillä synkkasi heti anopin kanssa. Pysyttelin taustalla enkä valitellut kärsimääni vääryyttä (paitsi miesparalleni). Myöhemmin anopille valkeni, että ex oli kieltänyt minua astumasta pihalleen jne. Minua myös kiellettiin osallistumasta lapsen syntymäpäiville. Mitä teki anoppi? Ilmoitti minulle, että hänkään ei mene ellei minua ole kutsuttu. Ei hän sitä suoraan exälle pystynyt sanomaan, mutta minusta hienotunteinen "on muuta menoa" oli täysin riittävä. Ymmärrän hyvin, että anoppi ei halua asettua omistavan ja voimakastahtoisen exän tielle poikkiteloin. Mieheni otti sen sitten taakakseen. Hän antaa exän ymmärtää, että tämä ei ole kaikkiin tilaisuuksiin tervetullut.
Anoppi sanoo joka kerta vierailulla käydessämme, että on iloinen, kun minulla on lapsen kanssa niin hyvät välit ja että hän näkee, että oikeasti välitämme toisistamme. Ei siinä hänen pojallaan niin suurta osuutta ole.
Että isoäitejä ne anopit ensi sijassa ovat!
Ihan samantekevää kuka petti ja miten petti mutta itselläsihän on nyt ehjä perhe ja miehesi edellinen meni rikki. Missäs oma äitisi ja isäsi on jelppaan?
Anoppi varmaan rakastaa poikaansa ja tukee niitä ero lapsia nyt etusijalla, onhan ne ensimmäisiä lapsenlapsia ja speciaaleja ikuisesti. Olet itsekäs kun kehtaat valittaa. Täytykö tehdä lisää heti lapsia jos ei niitä jaksa? Olisit vinkumatta ja anna anoppisi elää niin kuin tahtoo. Hanki itsekkin oma elämä! Keskity nyt siihen uusperheeseesi eikä muiden elämään.
Lapset kärsii aina erosta eniten ja onneksi on hyvä anoppi. Aina ja ikuisesti vain naisia riipoo jos oma itsensä ja väkätty penska ei olekkaan maailman napa. Uusperhe on erilainen perhe, vaikka seitsemän peskaa tekisit niin et ole number one koskaan. Naurattaa teidän tyhmyys ja noin tyhmistä asoista valittaminen kuin arvojärjestyksestä.
tuolla toisessa ketjussa. ;)
Ensinnäkin, avioerolapset ei välttämättä tarvitse/kaipaa sen enempää huomiota kuin muutkaan. Lapsille ero voi olla jopa parempi ratkaisu kuin riitelevät vanhemmat.
Toiseksi, lapset eivät ole sen tärkeämpiä, on ne sitten tehnyt exä tai nyxä.
Aloittajalle, ymmärrän kantasi, anoppini mielestä minä en ole miniä, vaikka olen hänen poikansa kanssa naimisissa, mutta kun en ole synnyttänyt hänelle lapsenlapsia.... Oikea miniä on se, joka on synnyttänyt ne lapsenlapset!!!
Aina eroperheen lapset kärsii uusperheistä kun vanhempien aika menee uuden suhteen luomiseen ja uusiin kakaroihin keskittymiseen.
Eroperheen kasvattina ja muiden eroperheitä läheltä seuranneena tiedän tasan tarkkaan. Jos ei mummoja ja vaareja olisi niin moni eroperheen lapsi olisi aivan tuuliajolla.
Voi että on tyhmiä ihmisiä, täytyy todeta. No ehkä on parempi ratkaisu joskus ero mutta lapset kärsii aina erosta oli sitten syy mikä tahansa. Miltä itsestäsi tuntuisi katsella lapsena kuin ulkopuolisena äidin tai isän uusperheen perustamisia heittopusseina seilaten kummankin perheen väliä?
Ja onhan se tutkittukin että vähän huonompikin suhde on parempi lapsille kuin ero. Väkivalta, alkoholi tms. vakavat ongelmat ovat eri asia kuin erotaan nykyään ihan mitättömistä asioista jotka kaksi aikuista kykenisivät selvittään jos tahtoo on, mutta kun kolmas pukkaa väliin heti jos joillain pariskunnilla tulee kriisejä.
Tuskin olisit miniä vaikka synnyttäisit vihreitä pikku- ukkoja jotenka ei kannata keinotella sellaisella saadakseen hyväksyntää. Johan ajatusmaailmasi on todella itsekäs niin etten yhtään ihmettele jos sinua ei hyväksytä. Oikea miniä on se jolla on sydän paikallaan eikä tule hakeekseen mitään ansaitsematonta kunnioitusta keneltäkään eikä millään kepulikonsteilla pyrkiin suosioon.
Ei olekkaan tärkeempää kuka lapset on tehnyt vaan se tilanne. Anopit tietää poikiensakkin viat mutta ero ei ole koskaan lasten syy ja ne ovat SYYTTÖMIÄ. Ero on aina lapsille kriisi ja niitä täytyy tukee eniten. Huomioo ei voi koskaan antaa liikaa ettei niille tule hylätyksi tunnetta. Sinullehan kun kova sydämminen ole niin on ihan sama vaikka edelliset hylättäisiin kokonaan. Oma perse tärkein ja siksi sinusta ei pidetä!
Ei tarvitse olla mikään "Lissu" tajutakseen mitä nämä uusperhe ämmät takaa ajaa. Miehen edelliset kakarat pitäisi vähintään upottaa suohon jotta kaikki huomio kiinnittyisi heihin.
Anoppi ja appi käyvät tapaamassa mieheni exää ja lasta halutessaan. Juhliin, esim. anopin tai apen vuosijuhliin, kutsu menee miehelleni ja sitä kautta myös lapselle. Exä ei juhliin osallistu, eikä mieheni exän puolen juhliin. Kuten sanoit, kun on erottu, on erottu. Anoppi ja appi tavallaan pistää voimavaransa lapsenlapsensa hyvinvoinnin edistämiseksi mieheni kautta, ei exän. Toki myös exänkin kautta, selvä se, mutta emme ole missään vaiheessa kokeneet että he jotenkin pistäisivät exän etuasemaan. Minä ja exä ollaan yhtä läheisiä tai etäisiä mieheni vanhemmille..näin ainakin musta tuntuu.
vähän kuultaa läpi, että anopin suhtautuminen kolahtaa ehkä itseesi aikalilla?
Kyllä ihmisillä on oikeus ystäviin ja mitään niin tyhmää en tiedä kuin se että eron takia asetutaan tavallaan jonkun puolelle ja katkaistaan suhteet. Jos anoppi ja entinen miniä tulevat toimeen niin anna tulla, ei se ole sinulta pois eikä kyllä mieheltäsikään. Kuka sinä olet sanomaan toisen ystävyyksistä yhtään mitään?
Lapset ilmeisesti on siellä äidillään? On aika luonnollista että isovanhempoi tahtoo olla luonnollisessa suhteessa lapsenlapsiinsakin.
"mutta miksi nostaa exä minun edelleni?" miksi sinut pitäisi nostaa vanhan tuttavuuden edelle? Siksikö että poika on tehnyt päätöksen valita sinut sen toisen naisen sijaan? Äiti on siis koira joka seuraa uudelle luulle pojan mielihalujen mukana? Ei kaikista pidä kaikkia ei voi edes sietää, mutta toimeen pitä aikuisten ihmisten tulla keskenään pakolliset määrät. Jokaisella on oikeus valita omat ystävät ja tuttavat ja se siitä.
Koko tekstisi käsittelee oikeastaan asia asinun näkökulmastasi ja hieman epäselväksi jää miten miestäsi syrjii tuo äitinsä suhde vanhaan miniään?
Miksi anopin pitää olla voimavara teille? Pojalleen hänen on oltava tukena luonnollisesti ja lapsenlapsilleen, mutta teille?? Asia muuttuu kun on lapsia ja hän on taas mummon roolissa. Omien vanhempiesi tulee olla voimavarana sinulle vaikka aikuisilla on tapana pärjäillä aika omillaan normaalioloissa..
Paras mummo jonka tiedän on sellainen joka ei erotellut omia eikä vieraita vaan huuteli ovella, että mummo tuli. Kaikille hän on mummo ihan yhtä lailla vaikka niitä biolapsenlapsia on vain yksi ja niitä muita neljä.. Toisaalta miehellekkin ne kaikki on perheenjäseniä vaikka osa ei ole lapsiaan. Hän nauttii mummoudestaan kun sai sitä odotella aika pitkään ja nauroi jo ennen lapsenlastaan, että harjoittelee mummoutta noilla kokeneemmilla, vaikka tuolloin hän ei mummonksi tietenkään tituleerannut itseään.
Kun alkaa turhaan erotella ihmisiä eri lokeroihin ja kasteihin niin elämästä tulee aika vaikeaa. Ihmissuhteissa ei ole myöskään mitään automatiikkaa olemassa. Eri ihmisiin vain suhtautuu eri lailla. Toisen asenne myös aika nopsaan heijastuu suhteeseen ja näin voi olal teilläkin. Vaikka uskottomuus on suhteen kariuttanut asia niin lopulta sillä ei ole väliä jos sinusta ei pidä niin kuin toisesta. Koittakaahan siis tulla toimeen vaikka lempi ei leiskukkaan, anoppi kun ei useinkaan ole oikeasti ystävä..
Kun erosimme, ex -mieheni muutti 500 km päähän yhteisestä kodistamme ja lapsuuden maisemista. Meiltä taas on anopin luo vain 23 km. Anoppi on sairastellut vakavasti ja tarvinnut paljon apuani. Olisi ollut luonnotonta sulkea ex -anoppi minun ja lasten antaman turvan ulkopuolelle tällaisessa tilanteessa ja tällaisessa peräkylässä, jonne ei edes hoitajia riitä. Meillä on aina ollut muutenkin läheiset ja hyvät välit keskenämme. Ero ei saa tarkoittaa sitä, että välit lapsiin, isovanhempiin tai yhteisiin ystäviin katkaistaan. Kaikki muut ihmissuhteet jatkuvat ja saavat jatkua avioeronkin jälkeen.
Älä vedä tähän anopin suhdetta. Hänkin on voinut tehdä virheitä elämässään niin kuin sinäkin ja kuka tahansa.
Kehut hänen lapsiaan niin kuin "sattui olemaan", jotenka väheksyvä on asenteesi. Eronnut mies ei ole koskaan sinkku. Sinkku on lapseton ja naimaton. Ei sinun tarkikkaan tehdä mitään "väärää" vaan tulla väärällä paikalla väärään tilanteeseen pätemään ja kakaroita lisää buukaten kun ihmisillä on edellisissäkin ihan tarpeeksi tekemistä. Itsekkäästi vaatiin sitä ja sun tätä niin saat vaan vihat päällesi kun sinun ei olisi pakko ollut tehdä lisää siihen rakoon.
Miksi anopin täytyisi vihata miehesi exää jos muut vihaa? Anoppisi voi tuntee poikansa niin hyvin ettei syytä ainoostaan ex miniäänsä liiton epäonnistumisesta ja kunhan sinäkin tulet tunteen miehesi niin ymmärrät itsekkin mutta miksi teet heti kakaraa suhteeseen jollekkin tuntemattomalle miehelle? Riski siinä on sinullekkin että se epäonnistuu ja halajat vieraisiin tai miehesi halajaa ennnen sinua.
Monasti naisen syrjähypyt huomataan mutta mies osaakin ne tehdä piilossa niin ettei kukaan tiedä yhtään mitään. Anoppi ehtä tietää siellä ettei poikansakkaan ole pulmunen. Sinä vaan olet kaikkein tyhmin ja uskot kaikki mitä äijäsi sinulle syöttää. Anoppisi voi pitää sinua sinua nro 2 horatsuna ja sen jälkeen tulee nro 3 jne. Mummo ei halua ollakkaan enään voimavara itsekkäille ämmille jotka heti äpärää puskee kenelle tahansa vaikka niitä on riittämiin jo ennestäänkin.