Noniin tuli sekin päivä sitten vastaan ja tulin eräälle luottoystävälleni ulos kaapista ja kerroin että olen homo. Hänen reagointinsa tilanteeseen oli hyvä ja kertoi olevansa tyytyväinen siitä että luotan häneen ja saatoin kertoa hänelle ko. asiasta. Eli hyvä näin. Muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Ulos kaapista
Boy83
62664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
uskalsin kertoa ekalle tutulle ikää oli 24, nyt tuntuu helpolle kun jo melkein kaikki kaverit tietää. Kaikille sukulaisille en ole vielä kertonut.
Joillekin tuli yllätyksenä jotkut taas oli aavistanut asian, mutta mikä parasta, ketään asia ei haittaa:)
kun kerroin eka kertaa siitä. Nyt sen tietää jo muutama kymmene henkeä, mutta esim. veljilleeni eon oo vieläkään kertonut. Eipä ole tullut negatiivista palautetta ja yhtäkään ystävää en ole sen takia menettänyt.
"Tossa iässä pitäisi jo uskaltaa kohdata ulkomaailma sellaisena kuin itse on. Ilman, että pelkää ympäristön reaktioita. Juuri se, ettet uskalla, tekee sinusta kypsymättömän. "
Samaa mieltä.
Eihän sitä homoutta nyt julistaa tarvitse, mutta ainakin yhteiskunnan positiivista kehitystä se nopeuttaisi reilusti, jos ihmiset lopettaisivat kaappeilun ja puolikaappeilun hyvissä ajoin. Tai olisivat jopa menemättä sinne. Tulevilla homosukupolvilla tulisi olemaan huomattavasti helpompaa, jos vähitellen alettaisiin irroittamaan otetta tästä "kenenkään muun kuin mun poikaystävä ei tarvii tietää mun seksuaalisesta suuntautumisesta" -asenteesta.
Kun tädit ja mummit kuitenkin kyselee siitä että onko jo tyttöystävää ja sitä rataa, niin miksi ihmeessä se on niin hankalaa sanoa, että eipä nuo tytöt erityisemmin kiinnosta? Tottakai siinä jollakin varmaan menee kahvit väärään kurkkuun, mutta onko sillä sitten mitään väliä? Sietäisitte olla vähän ylpeämpiä!
"alettaisiin irroittamaan otetta tästä "kenenkään muun kuin mun poikaystävä ei tarvii tietää mun seksuaalisesta suuntautumisesta" -asenteesta"
Sinä olet aivan samanlainen kuin homofoobikot, et anna ihmisten olla sellaisia kuin he ovat. Kaikki eivät koe tarvetta toitottaa yksityisasioistaan jokaiselle. Homous jos mikä on yksityistä.
Kyse ei ole mistään itseinhosta, vaan siitä että minun asiani eivät kuulu kaiken maailman naapurin tantoille.
Kaapistaulos-natsit ovat mielestäni todella inhottavia ihmisiä. Miksi ette voi hyväksyä sitä, että kaikki eivät halua elää teidän tyylillänne?
Kuka on väittänyt, että kyse on toitottamisesta, että homoseksuaalinen suuntautuneisuus tuotaisiin esille joka käänteessä?
Kyllä elämä on helpompaa, kun myöntää faktat itselleen ja ympäristölleen - ilman sen kummempia salailukuvioita. Luultavasti ympäristö on sen jo tajunnut ajat sitten, vaikka jostain ihmeellisestä syystä kuvitellaan usein, ettei kukaan tiedä omaa henkilökohtaista, synkkää salaisuutta.
Ja, jos nyt näin onnellisesti käy, että tällainen kaappihomo löytää kummallisista peittely-yrityksistään huolimatta poikaystävän, joka on sinut itsensä kanssa, niin mitäs sitten?
Kyllä sellaisen kanssa olisi luultavasti raskasta olla ja elää - jos siitä nyt ylipääpäätänsä tulisi yhtään mitään. Edessä saattaa olla ikävä ja yksinäinen vanhuus. Nuoruus tuhlattiin siellä tunkkaisessa kaapissa omine mörköineen.
Niin, että tervetuloa ihan tälle vuosituhannelle ja ulos. Haistattakaa huilut ahdasmieliselle ajatusmaailmalle, jos nyt esim. ympäristön uskonnollisten, tms. muiden syiden takia siellä lymyätte. Elämä on loppujen lopuksi lyhyt aika, joten kannattaa ottaa siitä kaikki irti. Katua ehtii haudassakin! Homo on aina homo, eikä se asia siitä miksikään muutu. Ei nyt, eikä tulevaisuudessakaan. Sitä ominaisuutta et itsessäsi pysty muuttamaan.
jo 18 vuotiaana ja hyvä niin.................=)